Toggle sidebar

En tajua!!?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ärsyyntynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
no minäpä mietin....hmmmm, joo, edelleenkin olen sitä mieltä, että ekana huolehdin oman perheeni asioista ja edelleenkään minulla ei ole varaa arvostella muita. eikö ole omassa elämässä tarpeeksi haasteita, kun on aikaa pohtia toisten elämää, voivoi. missään ei ole sanottu, miten tämä elämä tulee elää. ei tähän ole ohjeita eikä kiveen hakattuja sääntöjä tai lakeja. lapsuus ei määrittele millainen ihminen on aikuisena. näin se vain on. jokaisella aikuisella on valinnanvapaus, riippumaton lapsuudestaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
miksihän se aloittajaa niin kovasti sieppaa, mitä muut tekevät? ihanko hän on vieheetön? ja mitä se hänelle kuuluu, vaikka onkin yksinhuoltajia? ite en tajua, että pitää kommentoida ja arvostella toisten elämää...ollanko sitä ite niin täydellisiä, että on tosiaanki varaa?
Click to expand...



Musta lähinnä kuulostaa siltä, että aloittajalla on omassa nilkassa jokin juttu painamassa.
Mä kyllä kuulin vuos sitten vaikka millasta paskaa, omaan tilanteeseeni viitaten. Mutta kun ei vaan osaa aina uskoa pahaa sellasesta ihmisestä, joka tunnetusti on niiiiiiiin hyvä.

Toisten arvostelu on aina jotain omaa heikkoutta, ellei se sitten ole puhdasta huolehtimista jonkun hyvinvoinnista. Mielestäni esim. 3v lapsi yksin kotiin jättänyt äiti on tehnyt sellaisen virheen, joka on ollut hänen omaa heittiömäisyyttä, väliinpitämättömyyttä ja ties mitä. Ihan helkkarin eri juttu kuin se, että joku äijä lupaa kuut ja tähdet taivaalta, kiirehtii omalta osalta perheen perustamista ja sit vaikka jättääkin mamman yksin "pulaan". Sit taas joissain tapauksissa menee samaa ratyaa, ainoolla erotuksella, että siitä seuraakin onnellinen elämänloppuun asti liitto, vaikka on edetty "hätäsesti".


Ärsyttävää p-skan jauhantaa.
 
onneksi sun ei tarvitse kaikkea tajutakaan. Mä tulin suunnitellusti raskaaksi kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja yhdessä on pysytty kymmenen vuotta ja vähän ylikin, ilman mitään sivusuhteita. Ei silti, ei kaikki toki ole yhtä arvostelukykyisiä kuin mä... :p
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
no minäpä mietin....hmmmm, joo, edelleenkin olen sitä mieltä, että ekana huolehdin oman perheeni asioista ja edelleenkään minulla ei ole varaa arvostella muita. eikö ole omassa elämässä tarpeeksi haasteita, kun on aikaa pohtia toisten elämää, voivoi. missään ei ole sanottu, miten tämä elämä tulee elää. ei tähän ole ohjeita eikä kiveen hakattuja sääntöjä tai lakeja. lapsuus ei määrittele millainen ihminen on aikuisena. näin se vain on. jokaisella aikuisella on valinnanvapaus, riippumaton lapsuudestaan.
Click to expand...

Kylläpä se lapsuus muuten aika monesti määrittelee sen millanen on aikuisena!!!
Niin, ei oo säännöksi kirjoitettu aikuisille sitä että lapsilla on oltava molemmat vanhemmat, mutta aikuisille onkin annettu aivot millä voi itse päätellä asian!
 
heh, ei kuule tosiaankaan lapsuus määrittele tässä maassa yhtään mitään. taidat olla vähän hidasälyinen, kun et tiedä, että aikuinen VOI valita vaikka mitä eikä asioiden tartte riippua lapsuudesta. kyllä minusta yh-lapsista kasvaa kuulen ihan kelpo aikuisia, parempiakin, kuin sellaisista jotka joutuvat kuuntelemaan riitoja/näkemään väkivaltaa yms joka pv. millainen oli aloittajan lapsuus, kun toisten elämät näin sieppaavat? MIKSI, kysyin vieläkin, että miksi aloittajaa ärsyttää toisten valinnat?
 
Ja LANELLAlle tiedoksi et ei kyl paina mikään nilkassa. Säälittävää vaan lukea näitä juttuja, et "Hei, auttakaa nyt mua. Mä aloin oottaan lasta miehelle jonka kans pari kertaa nusasin tuol baarin takapihalla ja oon nyt raskaana, eikä se mies must yhtään välitä..." Tällasta lapsellista pask.aa suurinpiirtein on nää jutut.
 
no kylläpä apn pyllyä moinen kaivaa,mun kokemuksesta ne ketkä heti alkuun on tehny lapsia niin niitten suhe kestää aika paljon ku ne on aika alkuun joutunu käymään ison asian yhessä.Monesti pitkässä suhteessa se lapsi tehään ku suhde kaipaa piristystä.
Meillä ainakin se että tulin aika pian raskaaksi on vaan vahvistanu suhetta,paljon käytiin kriisejä ja apuaoloa läpi silloin,puhuttiin paljon ja koettiin paljon.Nyt ollaan yhessä ja tosi onnellisia lapsesta,kiitollisia siitä et miten meillä on niin ihana lapsi.
Suhdekkin luistaa ja on hyvä olo toisen kanssa ja tosiaan sillon kun tulin raskaaksi niin tunnettiin vatsa 3 kk.Mutta molemmat päätti että asiat onnistuu.Ei sillä ole oikeestaan mitään merkitystä onko suhdetta takana 5kk vai 5 tai 50 vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No tottakai se vituttaa jos lapset joutuu kärsiin. on ne sitten tuttuja tai vieraita lapsia. Ne on tämän maan tulevaisuus ja omien lasteni ja lastenlasteni ja lastenlastenlastenlastenlasteni kanssaeläjiä tämän maailman päällä. En mä ainakaan halu et täällä sitten elelee porukka kuin siat pellolla. ja niin käy jos kotona ei oo asiat ollut niinkuin ois tarkotettu olevan.
Ihminen ei tee lapsia yksin, ja siihen vedoten lapsella on siis oikeus molempiin vanhempiinsa. Vanhemmat on sen lapsen tärkeimmät ihmiset ja siksi toivoisin et naiset valitsis vähä paremmin millasen isän lapsilleen haluaa. Et miettikää sitä!
Click to expand...

Mun mies muuttui vasta lapsien jälkeen,jote turha sun on tähänkään vedota.
 
Mähän sanoin jo miks mua haittaa tää asia.
Sitä paitsi ihmiset on yksilöitä, toisten kasvuun vaikuttaa lapsuuden asiat, toisten kasvuun ei. Ja jos ajatellaan et on väsynyt/petetty/katkera yksinhuoltaja vastaan onnellinen yksinhuoltaja, niin ootko sitä mieltä et niiden lapset kasvais yhtä suoraan? Mun mielestä ei välttämättä. Ja sen takia kannattas miettiä vähä.
 
Kukaanhan ei voi tulevaa ennustaa mut ois kiva et pyrittäs ees siihen et kun niitä lapsia tehdään, niin yhessä oltais, ja jos käy niin et "mies muuttuu vuosien varrella" niin sit se on sen ajan ongelma, mut ei kuitenkaan heti oltas eroomassa kun lapsi vasta pieni, tai peräti vasta mahassa!
 
Eikä se nyt ihan niin yksinkertasta ole, että kun erotaan lapset on kerrasta isättömiä (tai äidittömiä, onhan niitä äitejäkin, jotka lähtee...), ootko ap kuullut yhteishuoltajuudesta/etäisyydestä/äitiydestä???
 
Kyllähän se niin on, että elämä osaa yllättää sellaisetkin, jotka muka ovat kaikkeen varautuneet. Ei elämää voi ennustaa, mutta elämä kyllä kantaa vaikeidenkin asioiden yli.

Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että sitä minäkään en ymmärrä, kun tietää tapauksia, jotka ovat hankkiutuneet raskaaksi "salaa", koska haluavat pitää miehen tai vauvakuume on niin kova. Siinä, jos suhde päättyy, niin saa katsoa peiliin. Voihan olla, että ko. henkilöt ovat tämänkin vaihtoehdon punninneet suunnitelmissaan. Vaikka olen saanut kasvaa ns. "ehjässä" perheessä, en voisi koskaan väittää, että lapsen elämä on tuhoon tuomittu, jos vanhemmat eivät ole yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kukaanhan ei voi tulevaa ennustaa mut ois kiva et pyrittäs ees siihen et kun niitä lapsia tehdään, niin yhessä oltais, ja jos käy niin et "mies muuttuu vuosien varrella" niin sit se on sen ajan ongelma, mut ei kuitenkaan heti oltas eroomassa kun lapsi vasta pieni, tai peräti vasta mahassa!
Click to expand...

niin mutta älä yleistä että ne ketkä on tuntenu vähän aikaa niin epäonnistuu,mä ja mies tunnettu vasta 3kk ku tulin raskaaksi ja mies ja lapsi mun elämän parhaat asiat.Olen onnellinen että se meni just niin et tulin pian raskaaksi kasvatti ja vahvisti meitä pariskuntana.Vaikeeta oli mut kun vauva syntyi niin asiat alko luistaa upeesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Timppa:
Rakkaus on sokea ( ja ilmeisesti myös hölmö!) ....
Click to expand...

Niinpä, ainakin siinäkin tapauksessa, kun puoliskot tunsivat toisensa juuri kolme kuukautta, kun alkoivat odottaa lasta. Sitten saivat vahingossa toisenkin heti perään ja nyt ovat jo eroamassa, kun mies on naisen mukaan muuttunut niin paljon.
Minä olen tuntenut heidät molemmat jo pitemmän aikaa, ennen yhteen menoaan, tiedän, että mies ei ole muuttunut, mutta rakastumisen ensihuumassa sitä näki vain ne ihanat piirteet...
Kun olisivat tutustuneet kahdestaan vähän kauemman, niin ehkä nyt ei olisi lapsia kärsimässä erosta.
Click to expand...

ehkä et vain tiedä kaikkea...
 
Ei tietenkään oo, mutta kun täällä on näitä huorausjuttuja niin kyllä se jonkuverran tuo vanhempien välille sitä vihaa, ettei välttämättä lähde ainakaan heti toimimaan nää yhteishuoltajuustoimet. Eikä se oo sama asia lapselle jos isä ei enää asukaan kotona ja oo päivittäin siinä läsnä. Ja siksi puhun kokoajan isän poislähdöstä ja huorauksesta, koska tää palsta on suurimmaks osaks naisia, ja naiset tääl sit valittaa niist pettävistä ukoistaan.
 
Enkä ole myöskään sellasta sanonut et pitäs vuos tolkulla seurustella ennenku lapsia tekee. Sanoin, et pitäs tutustua paremmin. Kukaanhan ei voi sanoo miten nopeesti tai hitaasti ihmiset keskenään tutustuu. Voi sitä olla kimpas vaan muutaman kuukauden ja sillä oppia tuntemaan tosi hyvin toisen ihmisen. riippuu ihan suhteen laadusta, ja keskeisestä avoimuudesta.
 
no mikä se on sopiva aika olla yhdessä ennen lapsia, mitä pitää olla takana ennen lapsia? ja miks sä ymmärrät paremmin jos 20vuoden jälkeen petetään.. eiks siitä katkerasta/petetystä/jätetystä yksinhuoltajasta voi tulla se onnellinen yksinhuoltaja? tuskin kukaan yksin jäänyt on onnenesa kukkuloilla alkuunsa..
 
Justhan sanoin et ei ole mitään tiettyä aikaa mikä pitäs yhes olla kun jotkut tutustuu toisiinsa nopeemmin kuin toiset, riippuen suhteen laadusta ja keskeisestä avoimuudesta.
Sen takia ymmärrän paremmin jos petetään vast 20vuoden päästä, ku siin ollaan ehditty jo ne lapset tekeen ja yhes eleileen niin se voi alkaa kyllästyttään, mut mikä kyllästyttää miestä jo siinä vaiheessa, kun nainen vasta raskaana, tai yhteinen vauva vasta muutaman vuoden. sitä en tajua.
ihminen edelleenkin yksilö: eli voi petetystä yh:sta tulla onnellinen, mut jotkut jää taas rypeen katkeruuteensa...
 
Ikinähän ei voi tietää varmaks mitää joka liittyy toiseen ihmiseen, mutta itse en ainakaan rupeis tekeen lapsia sellaselle, joka joskus ois mun luottamukseni jo jollain lailla pettänyt tai jos jotain muuta hämärää on ollut suhteen aikana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Ikinähän ei voi tietää varmaks mitää joka liittyy toiseen ihmiseen, mutta itse en ainakaan rupeis tekeen lapsia sellaselle, joka joskus ois mun luottamukseni jo jollain lailla pettänyt tai jos jotain muuta hämärää on ollut suhteen aikana.
Click to expand...

mitäs jos mitään sellaista ei ole ollut? on seurusteltu, asuttu yhdessä, suunniteltua lapsia ja lopulta saatu se. menty naimisiin, rakennettu taloa ja silti mies petti ja jätti.. missä meni siis vikaan? kai mä oon jotenkin tyhmä kun mä luotin ihmisee ja hänen puheisiin eikä ollut mitään syytä edes epäillä muuta.. ikinä. ajattelin ettei kukaan mene naimisiin huvikseen, tee lapsia huvikseen jne..
 
mulla ollu ihan helvetillinen stressi kun oon pitäny kulisseja yllä ja ajatellut MUKA lasteni parasta ettei tulisi eroa että olisi pojilla tämä nk.ydinperhe... tilannetta ei mitenkään helpottanut puhumaton mieheni joka turvautuu pulloon, ei ehkä ole kännissä mutta viinan lipittäminen on ihan jokailtaista..
exäni oli erittäin väkivaltainen skitsofreenikko-alkoholisti joten en jaksa katsoa tuollasta ja ite otan noin kerran kolmessa vuodessa..
tiedän että kaiken olis ehkä voinut selvittää puhumalla, mutta mites teet sen jos mies ei näe tilanteessa mitään vikaa?
luojan kiitos(vaikka en kyseiseen heppuun uskokaan) että mulla on nämä kaksi kultaakin kalliimpaa ystävää jotka ovat jaksaneet kuunnella ja tukea ja neuvoa mua tässä erohommelissa, yksin en luultavasti olisi jaksanut...
nytte alkaa se päivä paistamaan risukasaankin ja luultavasti sekä lasten isä että minä ollaan parempia vanhempia vaikka ei asutakaan saman katon alla, mutta ei lasten tarvitsekaan kuunnella kokoajan aikuisten tappelua, vaan nyt saadaan keskittyä vain poikiin..
Terkuin: maantiekiitäjä , ei ehkä vielä onnellinen mutta elämäänsä tyytyväinen yh
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa