No eipä aina toimi sekään..Kuinka moni on valmis antamaan aitoa rakkautta? Yhtä moni sitä tulee saamaan.
No eipä aina toimi sekään..Kuinka moni on valmis antamaan aitoa rakkautta? Yhtä moni sitä tulee saamaan.
No eipä aina toimi sekään..
Eli mitä aikaisemmin sanoit ei siis pidäkkään millään tavoin paikkaansa. Juuri itse niin sanoit nyt.Totta, kaikki, jotka on valmiita antamaan, eivät ole vielä löytäneet rakkauden kohdetta tai kohde ei halua ottaa sitä vastaan. Tai useampi voi rakastaa samaa kohdetta.
Ei voi olla aito, jos pyrkii jatkuvasti miellyttämään toista.Odotuksesi eivät ole kovinkaan epärealistisia vaan aitous on paras ja melkein ainoa perusta korkealaatuiselle suhteelle. Sun pitää kuitenkin oppia myös rakastamaan itseäsi, että sultakin löytyy annettavaa toiselle.
Mäkin oon tavannut naisia, jotka eivät pysty antamaan mulle kuin liian pienen osan siitä, mitä mä pystyn. Tässä olis hyvä olla edes joku tasapaino, muuten ainakin mulle tulee olo että minäkö pidän tätä suhdetta yksin kasassa.
Eli mitä aikaisemmin sanoit ei siis pidäkkään millään tavoin paikkaansa. Juuri itse niin sanoit nyt.
voit saada aitoa rakkautta, vaikka itse et osaisi sitä antaa, mutta onko se oikein miestä kohtaan?Eli tiivistettynä: en voi saada aitoa rakkautta, jos en osaa itse rakastaa aidosti. En osaa rakastaa muita, kun en osaa rakastaa itseäni. Eli minusta varmaan huokuu miehille sellanen epätoivo, että he luulevat saavansa helposti seksiä minulta.
Mielestäni tilanteen tiedostaminen on hyvä alku. Usein ne asiat eivät ole joko-tai akselilla joko on täydellinen rakkaus tai sitten ei ole rakkautta ollenkaan. Tässä maailmassa on kuitenkin hyvin vähän mitään, mikä on täydellistä. Hyvä alku on alkaa yrittää tunnistaa sitä "pientä" rakkautta ympärillään ja myös itsessään.Eli tiivistettynä: en voi saada aitoa rakkautta, jos en osaa itse rakastaa aidosti. En osaa rakastaa muita, kun en osaa rakastaa itseäni. Eli minusta varmaan huokuu miehille sellanen epätoivo, että he luulevat saavansa helposti seksiä minulta.
Joo, ehdoitta ei voi musta koskaan rakastaa, tai se ei ole hyvä. On taito antaa toiselle paljon ilman että "syö" toisen täysin TAI unohtaa itsensä täysin. Eli aitouden yhdistäminen toisen palveluun ja toiselle hyvän tekemiseen hetkissä ilman että omistaa toisen tai riippuu täysin toisesta. Eli vaikka pitää muistaa oma itse, ei silti saisi olla laskelmoiva tai liian itsetietoinen toiminnassaan. Se on ihanteellinen tasapaino.Ihan hyviä pointteja tuli vastauksissa. Ehkä ilmaisin tuon seksi-asian vähän huonosti. Tottakai intohimoa ja seksiä saa ja pitääkin olla parisuhteesa. Siinä vain on suuri ero, että ollaanko suhteessa säännöllisen seksin takia vai onko suhteessa seksiä siksi, että rakastetaan toisiaan ja ilmaistaan sitä niin. (En tosin tiedä meneekö se miehillä koskaan noin, vaan onko tarve aina fyysinen)
Lisäksi tuohon rakastamiseen, en koe että minua olisi kukaan koskaan rakastanut ehdoitta, edes vanhempani tai kaikista vähiten minä itse. Aina olisi pitänyt olla enemmän sitä ja vähemmän tätä. En enää tiedä olenko itse rakastanut ketään ehdoitta. Luulin niin aikani, mutta ei se varmaan rakkautta ollut. Yritänkin tässä nyt setviä omia ongelmiani ennen mahdollista seuraavaa miestä.
Joo, ei kaikissa vastauksissa ole mystiikkaa, mutta osassa on.Musta tuossa ei ole mitään mystiikkaa vaan enemmänkin aika arkista etiikkaa. On vain tervettä, että rakkauden nimellä ei voi tehdä mitä vaan.
Hyvin sanottu. Itse koen suhteessamme että rakkaus ruokkii rakkautta. Tämä on sellainen ihana positiivinen kehä. Kun itse on huonoimmillaan, toisen ehdoton rakkaus "potkaisee"perseelle ja lisää vettä omaan rakkauden myllyyn ja saa minut rakastamaan puolisoa yhä enemmän. Tee toiselle niin kui haluat itsellesi tehtävä - tämä on yksi suurimpia elämän viisauksia minun mielestä. Tai niin meysä vastaa kuin sinne huutaa.Tästä olen samaa mieltä, mutta eihän tää tee aitoutta ja toisen huomiointia ja kunnioitusta turhaksi. Eli vaikka on erilaisia tapoja rakastaa, ei ole hyvä, jos toiminnan peruste on toisella itsekkyydessä. Itsekkyys tulee omasta sisimmästä, josta saa voimaa palvella toista toisen erilaisuudessa - mutta ei tietenkään ilman ehtoja, vaan yhtä aikaa spontaanisti ja odottaen vastapalvelusta toisen omalla tavalla, joka ei voi olla aivan mistä motiiveista tahansa.
Rakkaus on keskustelua.
Ei ole. Se että kerrot sille miehelle esim kahdeksantoista vuoden jälkeen että et ole ikinä edes rakastanutkaan häntä niin olet melko paska ihminen. Paska.voit saada aitoa rakkautta, vaikka itse et osaisi sitä antaa, mutta onko se oikein miestä kohtaan?