V
P
"perheellinen"
Vieras
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";26228411]Tuntuu että miehellä on kaksi perhettä ja kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.[/QUOTE]
Se on aikansa tuota, kunnes lapset kasvavat. Lapsia en kokenut ongelmana vaan sen toisen ex-aikuisen joka käyttäytyi kuin idiootti. Mä selvisin siitä joten kuka vaan selviää. Oli sen verran paha tapaus.
Se on aikansa tuota, kunnes lapset kasvavat. Lapsia en kokenut ongelmana vaan sen toisen ex-aikuisen joka käyttäytyi kuin idiootti. Mä selvisin siitä joten kuka vaan selviää. Oli sen verran paha tapaus.
A
"alkup."
Vieras
U
uusperheen äiti
Vieras
Ei mun miehellä ainakaan ole kuin yksi perhe vaikka uusperhe olemmekin. Yhteistä taivalta meillä on takana jo yli kymmenen vuotta ja kolme yhteistä lasta. Minulla yksi ed. liitosta ja samoin miehellä.
Ei meillä ole mitään vaikeuksia ollut saada yhteisiä pelisääntöjä toimimaan. Tosin olimme molemmat eroneet lopullisesti edellisistä puolisoistamme. Ilman mustasukkaisuutta tai katkeruutta.
Ei meillä ole mitään vaikeuksia ollut saada yhteisiä pelisääntöjä toimimaan. Tosin olimme molemmat eroneet lopullisesti edellisistä puolisoistamme. Ilman mustasukkaisuutta tai katkeruutta.
?
???
Vieras
Jos sinä et ole saanut omaa toimimaan niin ei se sitä tarkoita sitä että muilla se ei toimi. Vai onko miehesi joku vellihousu joka antaa ex akkansa määrätä myös sinun perheesi tekemisiä?
F
farttiina
Vieras
Joo, on haastavaa tottakai. Kukapa rehellinen sitä kieltäisi. Huomioida pitää useita tahoja, laittaa useiden lapset oikeudenmukaiseen asemaan ja nähdä vaivaa paljon, että kaikki oikeasti toimii - ja silti täydellisyyttä ei ole olemassa.
Eilen tuli telkkarista ohjelma jossa nainen korosti että he ovat kolmen henkilön ydinperhe, toistaen sanaa ydinperhe useasti..ja sitten käy heillä myös miehen lapset viikonloppuisin. Kaipa se on vaikeaa ottaa sydämeensä miehen entisesta suhteesta lapsia. Mutta hallaa itselleen tekee, jos ei ota reiluja periaatteita. Kannattaa voittaa itsensä, haastaa ajattelemaan muitakin kuin omaa napaansa, mutta toisaalta siinäkin kohtuus.
Eilen tuli telkkarista ohjelma jossa nainen korosti että he ovat kolmen henkilön ydinperhe, toistaen sanaa ydinperhe useasti..ja sitten käy heillä myös miehen lapset viikonloppuisin. Kaipa se on vaikeaa ottaa sydämeensä miehen entisesta suhteesta lapsia. Mutta hallaa itselleen tekee, jos ei ota reiluja periaatteita. Kannattaa voittaa itsensä, haastaa ajattelemaan muitakin kuin omaa napaansa, mutta toisaalta siinäkin kohtuus.
A
"alkup."
Vieras
Mä en tiedä sitten mistä meillä kiikastaa.
Tämän aamun vitutukset ovat tämän näköiset: Illalla mies lupas pelata lasten kanssa, joka tarkoitti sitä että hänen lapsi pelas ykkösohjaimella tauotta ja mies ja minun lapsi vuorotteli toisella ohjaimella. Vitutti tollainen epäreilu jalustalle nostaminen.
Mies oli sopinut exänsä kanssa, että vaan jotain tiettyä lelua kuljetetaan kotien välillä. Miehen lapsi saa äidiltänsä joka kuukausi uusia leluja, joilla sitten tulee kerskumaan tänne. Mä olen sitten yrittänyt tasata tilejä ja ostaa omilleni jotain pientä silloin tällöin. Mies mulle muutama päivä sitten antoi ymmärtää, että mä en saa ostaa omilleni ja ostan siis aina silloin kun miehen lapsi ei ole täällä. Mä perustelin, että hänen lapsi saa äidillään uusia leluja vähän väliä, joten miksi en ostaisi omilleni. Mies sanoi että hänen lapsen täytyy tuntea olonsa hyväksi meillä ja siksi en sais ostaa. Ja kun nyt on kerta päästy sopimukseen, ettei sen lapsi kuljeta uusia lelujaan äidiltään tänne. No äsken huomasin että oli reppu taas täynnä jos jonkinnäköistä lelua.
Joten jos miehen exän ei tarvitse pitää sopimuksista kiinni, niin minkä takia mun pitäis nöyristellä miehen pyyntöjen edessä? (siis pyynnön etten osta leluja lapsilleni, joita en todellakaan ole edes ostanut siitä mittakaavassa kuin miehen lapsen äiti. Olen ostanut jonkun yllätyspussilelun lähikaupasta silloin tällöin.)
Tämän aamun vitutukset ovat tämän näköiset: Illalla mies lupas pelata lasten kanssa, joka tarkoitti sitä että hänen lapsi pelas ykkösohjaimella tauotta ja mies ja minun lapsi vuorotteli toisella ohjaimella. Vitutti tollainen epäreilu jalustalle nostaminen.
Mies oli sopinut exänsä kanssa, että vaan jotain tiettyä lelua kuljetetaan kotien välillä. Miehen lapsi saa äidiltänsä joka kuukausi uusia leluja, joilla sitten tulee kerskumaan tänne. Mä olen sitten yrittänyt tasata tilejä ja ostaa omilleni jotain pientä silloin tällöin. Mies mulle muutama päivä sitten antoi ymmärtää, että mä en saa ostaa omilleni ja ostan siis aina silloin kun miehen lapsi ei ole täällä. Mä perustelin, että hänen lapsi saa äidillään uusia leluja vähän väliä, joten miksi en ostaisi omilleni. Mies sanoi että hänen lapsen täytyy tuntea olonsa hyväksi meillä ja siksi en sais ostaa. Ja kun nyt on kerta päästy sopimukseen, ettei sen lapsi kuljeta uusia lelujaan äidiltään tänne. No äsken huomasin että oli reppu taas täynnä jos jonkinnäköistä lelua.
Joten jos miehen exän ei tarvitse pitää sopimuksista kiinni, niin minkä takia mun pitäis nöyristellä miehen pyyntöjen edessä? (siis pyynnön etten osta leluja lapsilleni, joita en todellakaan ole edes ostanut siitä mittakaavassa kuin miehen lapsen äiti. Olen ostanut jonkun yllätyspussilelun lähikaupasta silloin tällöin.)
Meillä on omanlaisensa uusperhe meilläkin ja koen sen kyllä vain ja ainoastaan rikkautena, että meitä on vähän tavallista enemmän (Esim. lapsilla kolmet isovanhemmat tavallisten kaksien sijaan.)
En silti sanoisi, että sama sopii tai toimii kaikilla.
Ihan kuin mielestäni ap:kaa ei olisi asiallisesti voinut sanoa, ettei suosittelee uusperhettä KENELLEKÄÄN. (Tunteenpurkauksena se sen sijaan ihan ok.)
Tilanteita ja ihmisiä on monenlaisia.
En silti sanoisi, että sama sopii tai toimii kaikilla.
Ihan kuin mielestäni ap:kaa ei olisi asiallisesti voinut sanoa, ettei suosittelee uusperhettä KENELLEKÄÄN. (Tunteenpurkauksena se sen sijaan ihan ok.)
Tilanteita ja ihmisiä on monenlaisia.
A
"alkup."
Vieras
Muotoilin tuon yhden lauseen väärin, en siis osta AINA silloin lapsilleni leluja kun miehen lapsi ei ole täällä, vaan tarkoitus oli ennemminkin sanoa, etten koskaan osta omilleni leluja silloin kun miehen lapsi on täällä.
A
"alkup."
Vieras
Olen tällä palstalla huomannut, että otsikon kannattaa olla sopivasti provosoiva tai kukaan ei vaivaudu edes lukemaan.
E
"eeva"
Vieras
meillä uusioperhe, jossa asiat toimii kohtuuhyvin. Tai ainakin kun malttaa mielensä ja pitää suunsa supussa niin hyvin menee. Ainahan olisi sanottavaa, mutta parempi olla hiljaa. meillä ex-miehen kanssa yhteinen lapsi ja sitten uusien puolisoiden kanssa lapset. ex-miehen kanssa päätetään lastamme koskevissa asioissa, uudet puolisot ei siihen juuri puutu.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="alkup.";26228531]Muotoilin tuon yhden lauseen väärin, en siis osta AINA silloin lapsilleni leluja kun miehen lapsi ei ole täällä, vaan tarkoitus oli ennemminkin sanoa, etten koskaan osta omilleni leluja silloin kun miehen lapsi on täällä.[/QUOTE]
Mitäpä jos ostaisit molemmille samanlaiset lelut joskus? Mä olen sitä mieltä että tuollaisesta ei kannata alkaa rakentamaan ongelmaa. Lasten pitää myös tajuta että kaikkea ei saa aina kun toisella on ja jakaa pitää.
Te aikuiset olette nyt aika hakoteillä, ei tuohon tule loppua jos ette saa sääntöjä aikaiseksi. Sekoitatte kaikkien lasten päät toiminnallanne. Puhukaa!
Mitäpä jos ostaisit molemmille samanlaiset lelut joskus? Mä olen sitä mieltä että tuollaisesta ei kannata alkaa rakentamaan ongelmaa. Lasten pitää myös tajuta että kaikkea ei saa aina kun toisella on ja jakaa pitää.
Te aikuiset olette nyt aika hakoteillä, ei tuohon tule loppua jos ette saa sääntöjä aikaiseksi. Sekoitatte kaikkien lasten päät toiminnallanne. Puhukaa!
A
"akka"
Vieras
[QUOTE="alkup.";26228514]Mä en tiedä sitten mistä meillä kiikastaa.
Tämän aamun vitutukset ovat tämän näköiset: Illalla mies lupas pelata lasten kanssa, joka tarkoitti sitä että hänen lapsi pelas ykkösohjaimella tauotta ja mies ja minun lapsi vuorotteli toisella ohjaimella. Vitutti tollainen epäreilu jalustalle nostaminen.
Mies oli sopinut exänsä kanssa, että vaan jotain tiettyä lelua kuljetetaan kotien välillä. Miehen lapsi saa äidiltänsä joka kuukausi uusia leluja, joilla sitten tulee kerskumaan tänne. Mä olen sitten yrittänyt tasata tilejä ja ostaa omilleni jotain pientä silloin tällöin. Mies mulle muutama päivä sitten antoi ymmärtää, että mä en saa ostaa omilleni ja ostan siis aina silloin kun miehen lapsi ei ole täällä. Mä perustelin, että hänen lapsi saa äidillään uusia leluja vähän väliä, joten miksi en ostaisi omilleni. Mies sanoi että hänen lapsen täytyy tuntea olonsa hyväksi meillä ja siksi en sais ostaa. Ja kun nyt on kerta päästy sopimukseen, ettei sen lapsi kuljeta uusia lelujaan äidiltään tänne. No äsken huomasin että oli reppu taas täynnä jos jonkinnäköistä lelua.
Joten jos miehen exän ei tarvitse pitää sopimuksista kiinni, niin minkä takia mun pitäis nöyristellä miehen pyyntöjen edessä? (siis pyynnön etten osta leluja lapsilleni, joita en todellakaan ole edes ostanut siitä mittakaavassa kuin miehen lapsen äiti. Olen ostanut jonkun yllätyspussilelun lähikaupasta silloin tällöin.)[/QUOTE]
Just se tyypillinen tilanne,meillä on vuosia menty niin että kun miehen likka tulee meille,se istuu koko viikonlopun koneella eikä muilla ole siihen mitään asiaa.Mun pojat on sopeutuneet asiaan kun ei jaksa riidellä.Mä ostin omalleni miniläppärin ja toisella on pöytäkone.Epäreiluahan se on että yks saa tehdä mitä huvittaa ja muut sopeutuu ja se koskee ihan kaikkea,syömisiä,valvomisia ym.
Sä saat kuitenkin ostaa lapsilles just mitä sua huvittaa ja omilleen voi selittää että sä et voi vaikuttaa siihen mitä niiden äiti ostaa ja laittaa ja sä ostat heille omat jutut ja miehen lapsen äiti omat.Leuhkiminen nyt kuuluu muksujen elämään.
Meillä on jo isot muksut,murrosikäsiä kaikki,miehen toinen tytär asuu meillä ja kun isälleen muutti niin jatkuvasti elvisteli pikkusiskolleen mitä kaikkee isä hälle ostaa ja mitä äiti ei osta sulle.
Moneen asiaan pitää sopeutua kun uusperhe-elämään lähtee ja pitää valmistautua ja kestää se että sen jälkeen ei koskaan ole kummankaan muksut tasa-arvoisia ja joka lelu tulee aikuisenkin helposti katkeruudella syynättyä mitä toisen muksu saa ja mitä sille hankitaan ja aina omat on alakynnessä,niinhän se menee.
Tämän aamun vitutukset ovat tämän näköiset: Illalla mies lupas pelata lasten kanssa, joka tarkoitti sitä että hänen lapsi pelas ykkösohjaimella tauotta ja mies ja minun lapsi vuorotteli toisella ohjaimella. Vitutti tollainen epäreilu jalustalle nostaminen.
Mies oli sopinut exänsä kanssa, että vaan jotain tiettyä lelua kuljetetaan kotien välillä. Miehen lapsi saa äidiltänsä joka kuukausi uusia leluja, joilla sitten tulee kerskumaan tänne. Mä olen sitten yrittänyt tasata tilejä ja ostaa omilleni jotain pientä silloin tällöin. Mies mulle muutama päivä sitten antoi ymmärtää, että mä en saa ostaa omilleni ja ostan siis aina silloin kun miehen lapsi ei ole täällä. Mä perustelin, että hänen lapsi saa äidillään uusia leluja vähän väliä, joten miksi en ostaisi omilleni. Mies sanoi että hänen lapsen täytyy tuntea olonsa hyväksi meillä ja siksi en sais ostaa. Ja kun nyt on kerta päästy sopimukseen, ettei sen lapsi kuljeta uusia lelujaan äidiltään tänne. No äsken huomasin että oli reppu taas täynnä jos jonkinnäköistä lelua.
Joten jos miehen exän ei tarvitse pitää sopimuksista kiinni, niin minkä takia mun pitäis nöyristellä miehen pyyntöjen edessä? (siis pyynnön etten osta leluja lapsilleni, joita en todellakaan ole edes ostanut siitä mittakaavassa kuin miehen lapsen äiti. Olen ostanut jonkun yllätyspussilelun lähikaupasta silloin tällöin.)[/QUOTE]
Just se tyypillinen tilanne,meillä on vuosia menty niin että kun miehen likka tulee meille,se istuu koko viikonlopun koneella eikä muilla ole siihen mitään asiaa.Mun pojat on sopeutuneet asiaan kun ei jaksa riidellä.Mä ostin omalleni miniläppärin ja toisella on pöytäkone.Epäreiluahan se on että yks saa tehdä mitä huvittaa ja muut sopeutuu ja se koskee ihan kaikkea,syömisiä,valvomisia ym.
Sä saat kuitenkin ostaa lapsilles just mitä sua huvittaa ja omilleen voi selittää että sä et voi vaikuttaa siihen mitä niiden äiti ostaa ja laittaa ja sä ostat heille omat jutut ja miehen lapsen äiti omat.Leuhkiminen nyt kuuluu muksujen elämään.
Meillä on jo isot muksut,murrosikäsiä kaikki,miehen toinen tytär asuu meillä ja kun isälleen muutti niin jatkuvasti elvisteli pikkusiskolleen mitä kaikkee isä hälle ostaa ja mitä äiti ei osta sulle.
Moneen asiaan pitää sopeutua kun uusperhe-elämään lähtee ja pitää valmistautua ja kestää se että sen jälkeen ei koskaan ole kummankaan muksut tasa-arvoisia ja joka lelu tulee aikuisenkin helposti katkeruudella syynättyä mitä toisen muksu saa ja mitä sille hankitaan ja aina omat on alakynnessä,niinhän se menee.
A
"alkup."
Vieras
[QUOTE="vieras";26228608]Mitäpä jos ostaisit molemmille samanlaiset lelut joskus? Mä olen sitä mieltä että tuollaisesta ei kannata alkaa rakentamaan ongelmaa. Lasten pitää myös tajuta että kaikkea ei saa aina kun toisella on ja jakaa pitää.
Te aikuiset olette nyt aika hakoteillä, ei tuohon tule loppua jos ette saa sääntöjä aikaiseksi. Sekoitatte kaikkien lasten päät toiminnallanne. Puhukaa![/QUOTE]
Henk.koht. olen sitä mieltä, että miehen lapsi ei tarttis enää yhden ainuttakaan lelua. Sillä on kaksi kotia täynnä leluja. Nytkin meillä osa sen leluista on vaatekaapissa kun ei enää kirjahyllyyn mahdu!!
Mun lapset on todellakin opetettu, ettei kaikkea saa. Mutta ne on kokenut myös tosi kovia, isä hylännyt, muutettu paikkakunnalle josta ei tunneta ketään eikä he ole onnistunut luomaan vielä uusia ystävyyssuhteitakaan. Mies asettaa oman lapsensa jalustalle ja mä en halua että omani tuntee hirveätä huonommuuden tunnetta, joten joku pieni yllätyspussilelu kerran tai kaksi kuussa ei mun mielestä ole puuttumisen arvoinen asia mieheltä. On se kumma jos mun on vaan pakko tyytyä tähän tilanteeseen tällaisena kuin se on. Mitään empatiaa ei mieheltä meille näytä heruvan, mutta jos sen poika kiukuttelee ettei halua tulla tänne, niin sitten se antaa sen pomottaa täällä kaikkia, että sillä ois parempi olla.
Te aikuiset olette nyt aika hakoteillä, ei tuohon tule loppua jos ette saa sääntöjä aikaiseksi. Sekoitatte kaikkien lasten päät toiminnallanne. Puhukaa![/QUOTE]
Henk.koht. olen sitä mieltä, että miehen lapsi ei tarttis enää yhden ainuttakaan lelua. Sillä on kaksi kotia täynnä leluja. Nytkin meillä osa sen leluista on vaatekaapissa kun ei enää kirjahyllyyn mahdu!!
Mun lapset on todellakin opetettu, ettei kaikkea saa. Mutta ne on kokenut myös tosi kovia, isä hylännyt, muutettu paikkakunnalle josta ei tunneta ketään eikä he ole onnistunut luomaan vielä uusia ystävyyssuhteitakaan. Mies asettaa oman lapsensa jalustalle ja mä en halua että omani tuntee hirveätä huonommuuden tunnetta, joten joku pieni yllätyspussilelu kerran tai kaksi kuussa ei mun mielestä ole puuttumisen arvoinen asia mieheltä. On se kumma jos mun on vaan pakko tyytyä tähän tilanteeseen tällaisena kuin se on. Mitään empatiaa ei mieheltä meille näytä heruvan, mutta jos sen poika kiukuttelee ettei halua tulla tänne, niin sitten se antaa sen pomottaa täällä kaikkia, että sillä ois parempi olla.
M
Meillä näin
Vieras
Meillä on ollut alusta asti selvää, että ne lapset, jotka asuvat meidän kanssa, kuuluvat meidän talouteen eli heille ostetaan välillä leluja ym. (ei usein). Muualla asuvien lasten ostamisista vastaa heidän lähivanhempansa. Tähän on lapset tottuneet, eikä mutinaa tule. Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että meillä molemmilla on toisen vanhemman luona asuva lapsi, ei vain toisella.
Olemme selittäneet asian siten, että meidän rahat ei yksinkertaisesti riitä siihen, että joka kerta ostaisimme kaikille jotain, kun yksi saa. Samoin olemme kertoneet, että elatusmaksuilla etävanhempi hoitaa oman osansa niistä asioista, joita lähivanhempi lapsille ostaa.
Reissuihin ym. menemme aina kaikkien lasten kanssa ja silloin maksamme tietenkin myös kaikkien kulut.
Olemme selittäneet asian siten, että meidän rahat ei yksinkertaisesti riitä siihen, että joka kerta ostaisimme kaikille jotain, kun yksi saa. Samoin olemme kertoneet, että elatusmaksuilla etävanhempi hoitaa oman osansa niistä asioista, joita lähivanhempi lapsille ostaa.
Reissuihin ym. menemme aina kaikkien lasten kanssa ja silloin maksamme tietenkin myös kaikkien kulut.
A
"akka"
Vieras
[QUOTE="alkup.";26228693]Henk.koht. olen sitä mieltä, että miehen lapsi ei tarttis enää yhden ainuttakaan lelua. Sillä on kaksi kotia täynnä leluja. Nytkin meillä osa sen leluista on vaatekaapissa kun ei enää kirjahyllyyn mahdu!!
Mun lapset on todellakin opetettu, ettei kaikkea saa. Mutta ne on kokenut myös tosi kovia, isä hylännyt, muutettu paikkakunnalle josta ei tunneta ketään eikä he ole onnistunut luomaan vielä uusia ystävyyssuhteitakaan. Mies asettaa oman lapsensa jalustalle ja mä en halua että omani tuntee hirveätä huonommuuden tunnetta, joten joku pieni yllätyspussilelu kerran tai kaksi kuussa ei mun mielestä ole puuttumisen arvoinen asia mieheltä. On se kumma jos mun on vaan pakko tyytyä tähän tilanteeseen tällaisena kuin se on. Mitään empatiaa ei mieheltä meille näytä heruvan, mutta jos sen poika kiukuttelee ettei halua tulla tänne, niin sitten se antaa sen pomottaa täällä kaikkia, että sillä ois parempi olla.[/QUOTE]
Se nimenomaan tekee uusperhekuvioista niin vaikeita ja hankalia kun on porukka eri maailmoista,se vaatii joustamista ja sopeutumista tosi paljon.
Mun miehen nuorisolla ei ole mitään sääntöjä isänsä luona,ne saa tehdä mitä niitä huvittaa ja mun nuorisolla on aina ollut ja tulee aina olemaan selkeät säännöt ja mua totellaan.Se on aiheuttanut paljon ongelmia.Esimerkiksi miehen likka valvoo viikonloppuisin täällä vaikka aamuviiteen,koita siinä saada sitten oma nuoriso nukkumaan.On jatkuva univaje,kärttyisyys ja väsymys kun pitää saada valvoa kun senkin musut saa.Ja eipä siinä kukaan nuku jos yks könyää jääkaapilla,suihkussa,kuuntelee poppia,naputtaa tietokoneella aamuviiteen.Miestä ei häiritte,hän kun nukkuu vaikka talo sortuis.Hänen vahempi könyää aamuyöstä kotiin,koira haukkuu,ovet paukkuu ja taas kaikki hereillä.
Kun yritetään yhdistää kahta eri maailmaa ja puhumisesta huolimatta kompromissejä ei tehdä ja mikään ei muutu siinä mietitään että sopeudutaanko vai lähdetäänkö eri teille.Eipä siinä muita vaihtoehtoja ole.
Miehelle vois sanoa että niitä leluja on niin paljon nyt että osa lähtee lapsen äidille että mahtuu uusia tai mies alkaa miettimään mihin se kaikki romumäärä laitetaan kun tila loppuu.
Mun lapset on todellakin opetettu, ettei kaikkea saa. Mutta ne on kokenut myös tosi kovia, isä hylännyt, muutettu paikkakunnalle josta ei tunneta ketään eikä he ole onnistunut luomaan vielä uusia ystävyyssuhteitakaan. Mies asettaa oman lapsensa jalustalle ja mä en halua että omani tuntee hirveätä huonommuuden tunnetta, joten joku pieni yllätyspussilelu kerran tai kaksi kuussa ei mun mielestä ole puuttumisen arvoinen asia mieheltä. On se kumma jos mun on vaan pakko tyytyä tähän tilanteeseen tällaisena kuin se on. Mitään empatiaa ei mieheltä meille näytä heruvan, mutta jos sen poika kiukuttelee ettei halua tulla tänne, niin sitten se antaa sen pomottaa täällä kaikkia, että sillä ois parempi olla.[/QUOTE]
Se nimenomaan tekee uusperhekuvioista niin vaikeita ja hankalia kun on porukka eri maailmoista,se vaatii joustamista ja sopeutumista tosi paljon.
Mun miehen nuorisolla ei ole mitään sääntöjä isänsä luona,ne saa tehdä mitä niitä huvittaa ja mun nuorisolla on aina ollut ja tulee aina olemaan selkeät säännöt ja mua totellaan.Se on aiheuttanut paljon ongelmia.Esimerkiksi miehen likka valvoo viikonloppuisin täällä vaikka aamuviiteen,koita siinä saada sitten oma nuoriso nukkumaan.On jatkuva univaje,kärttyisyys ja väsymys kun pitää saada valvoa kun senkin musut saa.Ja eipä siinä kukaan nuku jos yks könyää jääkaapilla,suihkussa,kuuntelee poppia,naputtaa tietokoneella aamuviiteen.Miestä ei häiritte,hän kun nukkuu vaikka talo sortuis.Hänen vahempi könyää aamuyöstä kotiin,koira haukkuu,ovet paukkuu ja taas kaikki hereillä.
Kun yritetään yhdistää kahta eri maailmaa ja puhumisesta huolimatta kompromissejä ei tehdä ja mikään ei muutu siinä mietitään että sopeudutaanko vai lähdetäänkö eri teille.Eipä siinä muita vaihtoehtoja ole.
Miehelle vois sanoa että niitä leluja on niin paljon nyt että osa lähtee lapsen äidille että mahtuu uusia tai mies alkaa miettimään mihin se kaikki romumäärä laitetaan kun tila loppuu.
A
"alkup."
Vieras
A
"akka"
Vieras
[QUOTE="alkup.";26228808]Kauan "akka" teillä on ollut tuo uusperhekuvio?[/QUOTE]
Yli viisi vuotta,virallisesti on asuttu yhdessä elokuusta,siihen asti pidettiin kahta huushollia ja juuri sen vuoksi että jos homma ei toimi,molemmilla on omat huushollit.
Me oltiin mun huushollissa aina ja nyt kun muutettiin miehen huusholliin on pelisäännöt muuttuneet,hänen talonsa,hänen sääntönsä.
Yli viisi vuotta,virallisesti on asuttu yhdessä elokuusta,siihen asti pidettiin kahta huushollia ja juuri sen vuoksi että jos homma ei toimi,molemmilla on omat huushollit.
Me oltiin mun huushollissa aina ja nyt kun muutettiin miehen huusholliin on pelisäännöt muuttuneet,hänen talonsa,hänen sääntönsä.
A
"alkup."
Vieras
[QUOTE="akka";26228856]
Me oltiin mun huushollissa aina ja nyt kun muutettiin miehen huusholliin on pelisäännöt muuttuneet,hänen talonsa,hänen sääntönsä.[/QUOTE]
Kuulostaa tosi kurjalta :/
Me oltiin mun huushollissa aina ja nyt kun muutettiin miehen huusholliin on pelisäännöt muuttuneet,hänen talonsa,hänen sääntönsä.[/QUOTE]
Kuulostaa tosi kurjalta :/
T
Teinien äiti
Vieras
Kinkkinen tilanne sulla - itselläni taas on ihana uusioperhe jossa kuitenkaan ei ole miehen edellisestä liitosta lapsia. Eli meillä on paljon helpompi lähtökohta.
Ihan ensiksi kuitenkin katsoin peiliin ja tekisin lupauksen itselleni etten enää ITSE mieti tilannetta niin, että on hänen lapsensa ja sinun lapsesi. Olette menneet yhteen tietäen, että kummankin mukana kulkee menneisyys ja silloin on syytä myös hyväksyä tilanne. Rupea katsomaan tilannetta niin, että kyseessä on teidän lapset - kumpikin lapsi kuuluu kummankin elämään! Luulenpa, että vaikka kuinka esittäisitkin hyväksyväsi miehesi lapsen niin tuo lapsi ei tunne olevansa tervetullut teille tullessaan. Tuo lelujen mukana kantaminen jne. saattaa olla vain reagointi epämukavaan oloon teillä.
Seuraaksi istuttaisin miehen tiukasti tuolille ja tekisin selväksi, että nyt asiat muuttuvat niin, että teidän kodissanne ovat kummatkin lapset perheenjäseniä joka tarkoittaa sitä, että kummallakin on samat säännöt, etuudet, oikeudet ja velvollisuudet. Te olette yksi perhe jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, noudattavat samoja sääntöjä sekä saavat samat etuudet.Ja vaatisin, että mies noudattaa tasa-arvoista kohtelua kummallekin! MUTTA vaatisin saman myös itseltäni!
Olen itsekin joutunut pari kertaa pitämään tiukan keskustelun mieheni sekä lastemme kanssa yhteisistä pelisäännöistä ja AINA olemme saaneet asian kuntoon. Tosin, minulla on todella ihana mies - vikoineen kaikkineen Ja lapsiani rakastan yli kaiken
Ihan ensiksi kuitenkin katsoin peiliin ja tekisin lupauksen itselleni etten enää ITSE mieti tilannetta niin, että on hänen lapsensa ja sinun lapsesi. Olette menneet yhteen tietäen, että kummankin mukana kulkee menneisyys ja silloin on syytä myös hyväksyä tilanne. Rupea katsomaan tilannetta niin, että kyseessä on teidän lapset - kumpikin lapsi kuuluu kummankin elämään! Luulenpa, että vaikka kuinka esittäisitkin hyväksyväsi miehesi lapsen niin tuo lapsi ei tunne olevansa tervetullut teille tullessaan. Tuo lelujen mukana kantaminen jne. saattaa olla vain reagointi epämukavaan oloon teillä.
Seuraaksi istuttaisin miehen tiukasti tuolille ja tekisin selväksi, että nyt asiat muuttuvat niin, että teidän kodissanne ovat kummatkin lapset perheenjäseniä joka tarkoittaa sitä, että kummallakin on samat säännöt, etuudet, oikeudet ja velvollisuudet. Te olette yksi perhe jossa kaikki ovat tasa-arvoisia, noudattavat samoja sääntöjä sekä saavat samat etuudet.Ja vaatisin, että mies noudattaa tasa-arvoista kohtelua kummallekin! MUTTA vaatisin saman myös itseltäni!
Olen itsekin joutunut pari kertaa pitämään tiukan keskustelun mieheni sekä lastemme kanssa yhteisistä pelisäännöistä ja AINA olemme saaneet asian kuntoon. Tosin, minulla on todella ihana mies - vikoineen kaikkineen
Ja lapsiani rakastan yli kaiken
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="alkup.";26228514]
Tämän aamun vitutukset ovat tämän näköiset: Illalla mies lupas pelata lasten kanssa, joka tarkoitti sitä että hänen lapsi pelas ykkösohjaimella tauotta ja mies ja minun lapsi vuorotteli toisella ohjaimella. Vitutti tollainen epäreilu jalustalle nostaminen.
Mies oli sopinut exänsä kanssa, että vaan jotain tiettyä lelua kuljetetaan kotien välillä. Miehen lapsi saa äidiltänsä joka kuukausi uusia leluja, joilla sitten tulee kerskumaan tänne. Mä olen sitten yrittänyt tasata tilejä ja ostaa omilleni jotain pientä silloin tällöin. Mies mulle muutama päivä sitten antoi ymmärtää, että mä en saa ostaa omilleni ja ostan siis aina silloin kun miehen lapsi ei ole täällä. Mä perustelin, että hänen lapsi saa äidillään uusia leluja vähän väliä, joten miksi en ostaisi omilleni. Mies sanoi että hänen lapsen täytyy tuntea olonsa hyväksi meillä ja siksi en sais ostaa. Ja kun nyt on kerta päästy sopimukseen, ettei sen lapsi kuljeta uusia lelujaan äidiltään tänne. [/QUOTE]
Mulla ainaki särähtää heti ensimmäisenä tuo "hänen lapsi" ja "minun lapsi".... siis teidänhän pitäisi olla yksi PERHE, erottelematta kuka on kenenkin lapsi tai vanhempi.
Tämän aamun vitutukset ovat tämän näköiset: Illalla mies lupas pelata lasten kanssa, joka tarkoitti sitä että hänen lapsi pelas ykkösohjaimella tauotta ja mies ja minun lapsi vuorotteli toisella ohjaimella. Vitutti tollainen epäreilu jalustalle nostaminen.
Mies oli sopinut exänsä kanssa, että vaan jotain tiettyä lelua kuljetetaan kotien välillä. Miehen lapsi saa äidiltänsä joka kuukausi uusia leluja, joilla sitten tulee kerskumaan tänne. Mä olen sitten yrittänyt tasata tilejä ja ostaa omilleni jotain pientä silloin tällöin. Mies mulle muutama päivä sitten antoi ymmärtää, että mä en saa ostaa omilleni ja ostan siis aina silloin kun miehen lapsi ei ole täällä. Mä perustelin, että hänen lapsi saa äidillään uusia leluja vähän väliä, joten miksi en ostaisi omilleni. Mies sanoi että hänen lapsen täytyy tuntea olonsa hyväksi meillä ja siksi en sais ostaa. Ja kun nyt on kerta päästy sopimukseen, ettei sen lapsi kuljeta uusia lelujaan äidiltään tänne. [/QUOTE]
Mulla ainaki särähtää heti ensimmäisenä tuo "hänen lapsi" ja "minun lapsi".... siis teidänhän pitäisi olla yksi PERHE, erottelematta kuka on kenenkin lapsi tai vanhempi.
A
"akka"
Vieras
[QUOTE="alkup.";26228874]Kuulostaa tosi kurjalta :/[/QUOTE]
Pääosin on ihan hyvä ja mä tykkään miehen tyttäristä tosi paljon ja tulen heidän kanssaan kyllä hyvin toimeen ja meillä on hyvät puhevälit heillä ja minulla.Fakta on kuitenkin se että jos isä antaa luvan notkua kylillä aamuun asti tai valvoa tms. niin toki he käyttää sen vapauden hyödyksi ja siinä ei mun sanomiset paljoa paina.Ei murkkuikäinen osaa asettua mun asemaani että mä kärsin univaikeuksista ja tunnin nukkumisen jälkeen kun joku tulee ja paukauttaa oven täysillä kiinni,se oli mun yöunet sitten siinä siltä yöltä.
Nyt en niin välitä kun olen työttömänä mutta töissä ollessa siitä käytiin kyllä melkomoista sotaa.
Tätä nyt ei enää montaa vuotta kestä,ne alkaa oleen niin isoja nuo meidän muksut,mun 16 ja 13,miehen 17 ja 14.
Enempi musta tuntuu että mä olen miehen taloonmuuton jälkeen pettynyt mieheen ja sen suhtautumiseen omiin lapsiinsa.
Hän on sitä mieltä että tuon ikäiset voi tehdä mitä niitä huvittaa ja mun mielestä ne tarttis viimeistään nyt selkeet rajat ettei ajaudu elämä alamäkeen.
Pääosin on ihan hyvä ja mä tykkään miehen tyttäristä tosi paljon ja tulen heidän kanssaan kyllä hyvin toimeen ja meillä on hyvät puhevälit heillä ja minulla.Fakta on kuitenkin se että jos isä antaa luvan notkua kylillä aamuun asti tai valvoa tms. niin toki he käyttää sen vapauden hyödyksi ja siinä ei mun sanomiset paljoa paina.Ei murkkuikäinen osaa asettua mun asemaani että mä kärsin univaikeuksista ja tunnin nukkumisen jälkeen kun joku tulee ja paukauttaa oven täysillä kiinni,se oli mun yöunet sitten siinä siltä yöltä.
Nyt en niin välitä kun olen työttömänä mutta töissä ollessa siitä käytiin kyllä melkomoista sotaa.
Tätä nyt ei enää montaa vuotta kestä,ne alkaa oleen niin isoja nuo meidän muksut,mun 16 ja 13,miehen 17 ja 14.
Enempi musta tuntuu että mä olen miehen taloonmuuton jälkeen pettynyt mieheen ja sen suhtautumiseen omiin lapsiinsa.
Hän on sitä mieltä että tuon ikäiset voi tehdä mitä niitä huvittaa ja mun mielestä ne tarttis viimeistään nyt selkeet rajat ettei ajaudu elämä alamäkeen.
K
Kepsis
Vieras
[QUOTE="vieras";26228411]Tuntuu että miehellä on kaksi perhettä ja kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.[/QUOTE]
Väittäisin että kyse on ihan kaikkien asiaan kuuluvien asenteesta, joustamisesta, ymmärryksestä ja inhimmillisyydestä kiinni, eikä vaan miehen teoista ja tekemättä jättämisistä.
Väittäisin että kyse on ihan kaikkien asiaan kuuluvien asenteesta, joustamisesta, ymmärryksestä ja inhimmillisyydestä kiinni, eikä vaan miehen teoista ja tekemättä jättämisistä.
A
"alkup."
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Teinien äiti;26228890:
Mä olen yrittänyt ja hetkittäin, silloin kun lapset ovat saaneet tasa-arvoista kohtelua, tunnenkin niin. Mutta valitettavasti niin kauan kun mies kohtelee epätasa-arvoisesti näitä lapsia, niin kauan mä uskon kokevani tilanteen kuten nytkin. Vaikea kokea miehen lasta samalla viivalla omien kanssa, jos miehen kaikesta käyttäytymisestä huomaa, että hänen lapsi on nostettu jalustalle.
Mies ei esimerkiksi ole juurikaan kotona, kun hänen lapsi ei ole täällä. Tai jos onkin kotona, niin tekee vaan tiiviisti töitä. Kun hänen lapsi tulee niin silloin hän pelaa ja leikkii ja muuta (ottaa kyllä minunkin vanhemman lapseni leikkeihin ja peleihin mukaan, mutta ne on aina miehen lapsen ohjaamia ja kuten sanottua tuo pelaaminenkin tapahtuu miehen lapsen ehdoilla). Sekin tuntuu kovin epäreilulta, kun me ollaan lasten kanssa niin yksinäisiä tällä paikkakunnalla, jonne ollaan muutettu miehen takia. Tuntuu että mä olen menettänyt paljon, jotta miehen lapsi voisi saada kaiken. Koska mä en koskaan edes pitänyt mahdollisena, että mies olisi voinut muuttaa mun kotipaikkakunnalle, kun hänen poikansa asuu täällä.
Ehkä muiden mielestä teen kärpäsestä härkäsen, mutta enpä voi tunteilleni mitään. Mä olen käsitellyt näitä monen monta kertaa ja yrittänyt suhtautua kypsästi. Lopulta olen päättänyt hyväksyä oman tunteeni sellaisina kuin ne on ja oppia elämään niiden kanssa.