En sovi avioliittoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja julia
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

julia

Vieras
Olen 48-vuotias, jo yli 20 vuotta aviossa ollut. Rakastan miestäni kovasti tai ainakin luulen, vaikka kysynkin itseltäni, osaanko rakastaa, sillä eikö rakkaus ole epäitsekästä, toisen tarpeet huomioonottavaa... eli rakastanko? Omasta mielestäni rakastan miestäni todella paljon. Mutta kysyn kyllä jo sitäkin, että onko se totta.

Hän on ihana ihminen. Seksi sujuu. Meillä on puhuttavaa. Keskustelemme syvällisiä, meillä on samantapainen huumorintaju ja pidämme pitkälle samoista asioista. Olen onnellinen hänen seurassaan.

Mutta ongelmana on se, etten osaa olla naimisssa, koska se merkitsee, että sen parisuhteen lisäksi on paljon muutakin, minkä kanssa pitää tulla toimeen. Minusta on pikkuhiljaa todellinen katastofi se, että joudun viettämään niin paljon aikaa elämästäni miehen sukulaisten kanssa. Miehellä on useampi sisarus ja heillä kaikilla on lapsia ja appivanhemmat elävät myös ja miehen tädit, sedät, kummit ym. samaten. Joudun näin ollen viettämään aikaa syntymä- ja nimipäivillä, häissä, hautajaissa, rippijuhlissa, yo-juhlissa, jouluna, pääsiäisenä jne.jne.jne. ihmisten kanssa, joiden kanssa en jaksaisi enää olla. 20 vuotta riittää, nyt en vain jaksa tätä porukkaa enää. He ovat niin eri maata kuin minä. Ei ole mitään muuta yhteistä kuin se, että olen tämän miehen vaimo ja he ovat hänen sukulaisiaan.

Haluaisin niin erilaista elämää. Minun ei olisi pitänyt mennä naimisiin. En tajunnut, miten kaksi ihmistä naimisiin mennessään saavat molemmat puolisonsa perheet ja suvut taakakseen ja joutuvat loppuikänsä viettämään ihmisten kanssa, joiden kanssa eivät muuten olisi tekemisissä.

Mikä siis neuvoksi, kun en kertakaikkiaan enää jaksa elää näin. Minua ei ole luotu istuskeluun tämän seurueen kanssa monta, monta kertaa vuodessa milloin minkäkin syyn takia. En halua. Haluan omannäköiseni elämän eikä tämä ole se. Olen liian kauan jatkanut näin, en halua enää. Haaveilen yksinelämisestä, siitä, etten olisi velvoitettu mihinkään tämän porukan suhteen.

Alan tajuta, ettei ongelma olekaan mieheni suku ja millaisia he ovat, vaan minä itse, joka ei pysty tällaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ihan kuin minussa olisi joku vaje. Mutta siis, mitä teen, kun en vain pysty tähän?

Eräs ystäväni sanoi minulle, että kyllä sitä vaan täytyy vähän joustaa, miehen takia. No, olen joustanut ja mitä tapahtui? Olen jatkuvassa sisäisessä kapinassa, että joku muu on ikäänkuin ottanut vallan omassa elämässäni.

Avioero miehen suvun takia?

Ajatuksia? Mielipiteitä?
 
Alan tajuta, ettei ongelma olekaan mieheni suku ja millaisia he ovat, vaan minä itse, joka ei pysty tällaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ihan kuin minussa olisi joku vaje. Mutta siis, mitä teen, kun en vain pysty tähän?
?

Älä enää osallistumiehesi suvun kinkereihin.

Kukin huolehtikoon omista sukulaisistaan ja osallistukoon omiin sukujuhliinsa. Puolisoa ei ole mikään pakko niissä juoksuttaa.
 
Viimeksi muokattu:
Joudun näin ollen viettämään aikaa syntymä- ja nimipäivillä, häissä, hautajaissa, rippijuhlissa, yo-juhlissa, jouluna, pääsiäisenä jne.jne.jne.

Mikä siis neuvoksi, kun en kertakaikkiaan enää jaksa elää näin. Minua ei ole luotu istuskeluun tämän seurueen kanssa monta, monta kertaa vuodessa milloin minkäkin syyn takia.


Hei! Kuinka usein syntymäpäivä-, nimipäivä- ym juhlia on? 2 kertaa vuodessa? 5 kertaa vuodessa? 10? 20? Harva se viikonloppu?

Minä olen vielä nuori, enkä tiedä omasta kokemuksesta, millaista on kyllästyä sukujuhliin 20 vuodessa, mutta sanoisin, että minusta ihmisen ON kestettävä muutamat tylsät puolison sukujuhlat vuodessa, etenkin kun on kyseessä suuret tapahtumat kuten häät, veljen-/siskon-/kummilapsen YO-juhlat tai 50-vuotisjuhlat. Sen sijaan esim. nimipäiväjuhlien luulisi olevan vähemmän tärkeitä ja niistä voit ihan hyvin jättäytyä pois. Sano vaikka miehellesi, että haluaisit käyttää jonkin lauantaipäivän muihin juttuihisi, ja kun nimipäiväsankari ei ole sinulle niin läheinen ihminen, ehdotat että miehesi kävisi edustamassa juhlissa ilman sinua. Kokeile, miten miehesi reagoi. Jos hän loukkaantuu kovasti, haluat ehkä harkita uudestaan, miten toimit vastaisuudessa. Mutta onhan myös mahdollista, ettei häntä häiritse, ja siinä tapauksessa voit ruveta luistamaan kissanristiäisistä vähän useammin.

Mitä tulee jouluun ja pääsiäiseen, niin kerro miehellesi, että haluaisit tänä vuonna viettää ne kahdestaan hänen kanssaan (tai oman perheenne parissa, mikäli teillä on lapsia). Sano vaikka että saisit siitä paremmin joulurauhan mieleesi kuin sukulaisten hulinan keskellä.

Sinuna en rupeaisi puhumaan erosta tällaisen asian takia, se on aivan liioiteltua. Mutta selvästi asia häiritsee sinua aika paljon, joten kannattaa pyrkiä muuttamaan tilannetta. Ehkä miehesikään ei varsinaisesti haluaisi käydä kaikissa juhlissa, mutta siitä on vain tullut tapa. Tapoja voi muuttaa. Yritä puhua asiasta rauhallisesti ja loukkaamatta. Suosittelen, ettet esitä asiaa sillä tavalla, että et vain halua olla hänen sukunsa kanssa, vaan kerrot, mitä muuta haluaisit tehdä, ja toteat, ettei aika riitä kaikkeen, ja haluaisit alkaa vähän useammin valita muita menoja.
 
Viimeksi muokattu:
Arviolta näitä eri tilaisuuksia on vuodessa yhteensä noin 20. Joskus niitä tulee sumassa enemmän, sitten saattaa tulla (ihana) viikkojen taukokin. Mutta kyllä tämä on liikaa. Esim. joulun alla se jo alkaa monilla adventtikahvitteluilla eri setien, tätien, siskojen, veljien ym luona (menet yhteen paikkaan, sinun on mentävä kaikkiin), sitten varsinaiset juhlapyhät vierailuineen puolin ja toisin, sitten tuleekin jo uusi vuosi perinteineen, sitten on kohta käsillä jo laskiainen mäenlaskuineen ja kohta mennään jo pääsiäistä kohti ja sitä seuraakin sitten jo vappu ja vappua juhannus jne. Ja nimpparikahvit tietty jokaisella tässä välissä ja kyllähän niitä pyöreitä synttäreitäkin aina tulee :(
 
Minusta sinä haet nyt syytä sukulaisista turhaan, etkö ole huomannut miten väsynyt olet. Mistä johtuu väsymyksesi ? Hae ensin syitä aivan tavallisesta arjesta, fysiikasta tai jopa iästäsi.
 
Minusta sinä haet nyt syytä sukulaisista turhaan, etkö ole huomannut miten väsynyt olet. Mistä johtuu väsymyksesi ? Hae ensin syitä aivan tavallisesta arjesta, fysiikasta tai jopa iästäsi.


Ei kai ap. syytä sukulaisistaan haekaan - hän ei vain jaksaisi hypätä heidän luonaan noin usein. En muuten jaksaisi minäkään. Joskus ennen muinoin kävin kyläpaikoissa ja sitten lopetin. Kumppanille tämä on sopinut ihan hyvin. Ei tosin nykyään käy itsekään usein sukulaisjuhlissa.

Kaikki eivät ole "kyläluutia"
 
Viimeksi muokattu:
Esim. joulun alla se jo alkaa monilla adventtikahvitteluilla eri setien, tätien, siskojen, veljien ym luona (menet yhteen paikkaan, sinun on mentävä kaikkiin), sitten varsinaiset juhlapyhät vierailuineen puolin ja toisin, sitten tuleekin jo uusi vuosi perinteineen, sitten on kohta käsillä jo laskiainen mäenlaskuineen ja kohta mennään jo pääsiäistä kohti ja sitä seuraakin sitten jo vappu ja vappua juhannus jne. Ja nimpparikahvit tietty jokaisella tässä välissä ja kyllähän niitä pyöreitä synttäreitäkin aina tulee :(

Adventtikahvittelut, laskiaismäenlaskut sukulaisten kanssa? Kuullostaa aika tekemällä tehdyltä ongelmalta, ketkä tuollaista harrastaa, en oo ikinä kuullutkaan että jotkut koko suvun kesken kokoontuis joillekin adventtikahveille. Ylipäätään ei sukulaisia, eikä varsinkaan puolison sukulaisia tarvitse väkisin tavata.
 
Viimeksi muokattu:
Aika karsealta kuulostaa tuo ap:n tilanne. Ihan pakko kysyä, että oletteko lestadiolaisia, kun tuota sukua tuntuu piisaavan?

Minusta kukaan muu ei voi määrätä, miten sinä vapaa-aikasi käytät. Kylässä ravatessa menee koko vapaa-aika, tuohan käy jo työstä!
Olen itsekin aika erakkoihminen, joten ymmärrän tosi hyvin, miten kamalaa tuo on. Kyllä ihminen tarvitsee niitä ihan kokonaisia viikonloppuja ilman mitään suunniteltua ohjelmaa.

Sanoisin, että tee rohkea päätös ja vietä vapaa-aikasi justiinsa kuten itse haluat. Jos joku siitä loukkaantuu, loukkaantukoon. Se on heidän ongelmansa.
 
Minusta sinä haet nyt syytä sukulaisista turhaan, etkö ole huomannut miten väsynyt olet. Mistä johtuu väsymyksesi ? Hae ensin syitä aivan tavallisesta arjesta, fysiikasta tai jopa iästäsi.

Väsymys voi hyvinkin johtua elämäntavasta, johon ei ole luontaisia taipumuksia. Introvertti ei saa energiaa yhdessäolosta kuten extrovertti ihminen. Introvertti saa energiaa rauhasta ja yksinolosta. Tuo vääränlaiseen elämäntapaan pakottautuminen voi nimenomaan olla sen väsymisen takana. Kun tietää, että juhlapyhät lähestyvät ja ne tuovat tullessaan läjän ei-toivottuja kissanristiäisiä, ja jo se saattaa masentaa.
 
Viimeksi muokattu:
Arviolta näitä eri tilaisuuksia on vuodessa yhteensä noin 20. Joskus niitä tulee sumassa enemmän, sitten saattaa tulla (ihana) viikkojen taukokin. Mutta kyllä tämä on liikaa. Esim. joulun alla se jo alkaa monilla adventtikahvitteluilla eri setien, tätien, siskojen, veljien ym luona (menet yhteen paikkaan, sinun on mentävä kaikkiin), sitten varsinaiset juhlapyhät vierailuineen puolin ja toisin, sitten tuleekin jo uusi vuosi perinteineen, sitten on kohta käsillä jo laskiainen mäenlaskuineen ja kohta mennään jo pääsiäistä kohti ja sitä seuraakin sitten jo vappu ja vappua juhannus jne. Ja nimpparikahvit tietty jokaisella tässä välissä ja kyllähän niitä pyöreitä synttäreitäkin aina tulee :(

Paljolta kuulostaa!

Ymmärrän hyvin. Joskus on kausia, jolloin joka ainoana viikonloppuna on joku kylässä tai olen itse jossain käymässä. Minusta se vie mehut. Kyllähän kyläilyissä on järjestämistäkin, kun vieraita varten pitää valmistaa tarjottavat ja siivota koti. Ja ei velvollisuusvieraankaan osa ole helppo, kun pitäisi olla ystävällinen ja sosiaalinen ihmisille, joista ei ole kiinnostunut.

Ap, onko sinulla lainkaan aikaa omille harrastuksillesi? Ehdotan myös, että jättäydyt pois vähemmän mieluisista kekkereistä. Johan tuollainen määrä juhlavelvollisuuksia vie aikaa omilta yleensäkin vapaa-ajalta, jolloin pitäisi myös voida rentoutua.

Minulle ainakin pe-illat työviikon jälkeen ovat sen verran pyhiä, etten silloin halua lähteä juuri mihinkään tai saada kotiini vieraita.
 
Viimeksi muokattu:
Ekstrovertiksi ja introvertiksi määrittely ei ole yksiselitteistä eikä edes stabiilia. Ja tämä on sitten taas vain pieneen empiiriseen "tutkimukseen" perustuva päätelmä.
 
Kiitos vastauksistanne.
No, tuo laskiasen mäenlasku oli vähän liioiteltu, se oli vain kerran lastemme ollessa pieniä. Mutta muu ei ole liioiteltua. He ovat sukurakkaita, jotka ovat ei vain sukulaisia vaan myös ystäviä keskenään. Lestadiolaisia he eivät ole.
Vetäytyjään ei suhtauduta hyvin. Ja mieheni kärsisi kyllä poisjäämisestäni, eikä menisi sitten yksinkään "tentattavaksi", missä olen. En halua hänen eristäytyvän perheestään minun takiani. Jo isot lapsemme eivät ole enää näissä riennoissa mukana, mutta monet muut suvun lapset ovat aikuisikään saakka ja jatkavat perinnettä.

Monet sukuun naidut sujahtavat niin luontevasti menoon mukaan. Näen heidän kantavan pullapitkoja tai täytekakkuja tai piirakoita tai salatteja autoistaan kyläpaikalle viemisiksi, jälkeenpäin he korjaavta pöytää, tiskaavat ja kuivaavat keittiössä muiden kanssa jutellen, itse en taas nauti sellaisesta talkoohenkisestä puuhastelusta yhtään. Koen vierauden tunnetta ja vaivaantuneisuutta ja toivon vain pääseväni pian pois. Sisäinen minäni huutaa koko ajan sellaista ULOS TÄÄLTÄ-huutoa.
 
Tee miehesi kanssa kompromissi. Miettikää mitkä juhlat ja kissanristiäiset ovat miehellesi kaikista tärkeimpiä -niihin menette yhdessä. Loppuihin mies menee yksin, jos haluaa mennä. Karsikaa noin puolet juhlista pois. Sen kummempia selittelyitä tuskin tarvinnee keksiä, kuin että vaimolla oli nyt muuta puuhaa... kotitöitä, harrastus, työjuttuja.

Meillä mies käy vähintään kerran viikossa äidillään. Useinmiten menen mukaan, mutta jos en jaksa, niin lähetän anopille terkkuja, että tulen sitten seuraavalla kerralla. Syyksi kelpaa ihan vaikka vain väsymys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsperäs.;11008773:
Vetäytyjään ei suhtauduta hyvin. Ja mieheni kärsisi kyllä poisjäämisestäni, eikä menisi sitten yksinkään "tentattavaksi", missä olen./QUOTE]


..mutta avioerosta miehesi ei kärsisi?

Eiköhän teillä ole aika nostaa kissa pöydälle ja keskustella asiasta.


Hyvä pointti :) Siinäpä mies joutuisi tentattavaksi oikein urakalla. Naurattaa ajatuskin siitä, että hän selittäisi eron syitä, "vaimo ei jaksanut enää kyläillä..."
 
Viimeksi muokattu:
Miehen sukulaiset voivat pahastua, totta. Kuitenkaan et elä miehesi sukulaisia varten. Sen sijaan noita vierailuja jatkamalla teet vain hallaa itsellesi.

Entä jos kääntäisit asian siten, että ajatteletkin miehen sukulaisia? Ehkäpa miehesi sukulaiset vaistoavat, ettet välittäisi aina olla heidän seurassaan.

Minä ainakin toivoisin, että eräs ystäväni tulisi joskus vain yksin käymään, eikä ottaisi miestään mukaan. Ystäväni mies ei näytä viihtyvän luonani kylässä, joten hänelle tai minullekaan ei olisi menetys, vaikkei hän joka kerta olisikaan mukana.
 
Voi kurja, tuo kekkereiden määrä kuulostaa kyllä aika raskaalta kun kerran et itse nauti niistä. Ok, miehen lähettäminen sukuloimaan yksin ilman sinua ei siis ole käypä vaihtoehto. Mutta tiedätkö mitä mieltä miehesi on kaikesta tästä ohjelmasta? Nauttiiko hän siitä aidosti? Vai meneekö hän vaan muiden mukana ja vanhasta tottumuksesta? Olisiko mahdollista, että yhdessä vähentäisitte sukulaisten luona käymistä? Esim. adventtikahvittelut kuulostavat tosiaan vähän "turhilta", etenkin jos näette samoja sukulaisia myös itse joulunpyhinä. Jos näkisitte harvemmin, olisi enemmän uutta kerrottavaakin ja ehkä, ehkä seura jopa maistuisi sinulle vähän paremmin.

Toistan saman neuvon, jonka annoin jo aikaisemmin: puhu miehesi kanssa, ja sano, että sinusta on alkanut tuntua siltä, että sukulointi vie liian suuren osan vapaa-ajastanne. Sano vaikka, että olet alkanut tuntea itsesi väsyneeksi/stressaantuneeksi vapaa-ajan vähyyden/töiden/iän/pimeän vuodenajan vuoksi ja että kaipaisit enemmän omaa rauhaa (kahdestaan hänen kanssaan), tai että haluaisit ehtiä harrastaa/kuntoilla/laittaa kotia/lukea/mitä tahansa enemmän. Ja sitten ehdotat, että mitä jos tällä kertaa vastaisitte kutsuun "ei kiitos". Sano mitä tahansa, kunhan vähän perustelet, että aikasi on kortilla ja haluaisit tehdä muuta, ja vältät sanomasta, että et välitä hänen sukulaisistaan.

Vaihtoehtoisesti voisit itse keksiä teille suunnitelmia, joista kerrot miehellesi hyvissä ajoin, jolloin voit sopivan tilanteen koittaessa vedota niihin. Esim. haluat ehdottomasti nähdä sen ja sen taidenäyttelyn/käydä messuilla/huonekaluostoksilla/maalata kotona/joskus kokeilla uuden työlään ruokalajin valmistamista/käydä Zumbassa/konsertissa, ja sitten kun miehesi kysyy, että mennäänkö viikonloppuna serkuille kylään, voit vastata, että voi hitsi, olisit niiin kovasti halunnut sinne taidenäyttelyyn... ehkä tällainen pieni juonittelu voisi helpottaa sitä, että miehesi tosiaan tajuaa, ettei aikaa riitä kaikkeen vaan joskus täytyy tehdä valintoja.
 
Kiitän vastauksista. Huomaan, miten helpottavaa on jo pelkkä tästä puhuminen ja että saan monenlaisia vastauksia. Hyvä ystäväni sanoisi rempseään tapaansa "no et kai hullu mene sinne, kuolet siellä vaan tylsyyteen!", mutta kaipaan nyt monenlaista näkökulmaa, enkä vain minuun kiintyneen ihmiset spontaania ja hellyyttävää pelastusyritystä ;)

Nuori, me asumme sen verran syrjässä kulttuuririennoista, että olisi aika vaikea keksiä ainakaan kovin usein mitään sellaista syyksi. Johan suut loksahtaisivat auki, että MINNE ne sanoivat menevänsä??? Missä sellainen näyttely on? No johan nyt!!

Minusta vastauksenne ovat nyt antaneet minulle sellaista näkökulmaa, ettei minun tosiaan ole pakko koko ajan kyläillä, eikä ole myöskään lähdettävä tästä avioliitostakaan sellaisen syyn takia. Kenties itseltänikin tässä on jäänyt puuttumaan ihan normaalia elämänhallintaa. Minä opettelen nyt suunnittelemaan elämääni niin, että sinne tulee kivoja asioita ja sitten sinne tänne on ripoteltava vähän velvollisuuksiakin, muttei niin paljon kuin ennen. Muutama kerta vuodessa riittää.

Kiitos! :)
 
Voi miten kaipaankaan sitä aikaa, kun tavattiin sukulaisia usein. Vaan vanhempaa polvea on kuollut ja yhteydenpito merkittävästi vähentynyt.

Vaan oli sitä meidänkin suvussa miniöitä (mievoittoinen suku) jotka eivät osallistuneet joka kissanristiäisiin.

Jos vähennät menojasi suvun juhliin, niin muista olevasi sinne aina tervetullut ja kaivattu. Jossain vaiheessa miehesi sukulaiset lakkaavat kyselemästä sinua, jotta miehesi ei joutuisi aina selittelemään, missä vaimo on.
 
Minulla oli hieman vastaava tilanne. Miehelläni kolme sisarusta ja erittäin aktiiviset vanhemmat, jotka vaativat perhettämme viettämään aikaa heidän luonaan. Ensin alkuu vietimmekin jouluja, pääsiäisiä, juhannuksia, syntymäpäiviä, syyspäiviä, talkoopäiviä..... Kun lapsemme syntyivät ilmoitin anopille ja apelle, että tästä eteenpäin meidän perhe luo omat traditiot jouluna jne. En siis enää suostunut juoksemaan joka tilaisuudessa. Ensin mieheni syytti minua ja valitti kuinka joutuu aina selittelemään miksi en tai emme tule, mutta en välittänyt. Mitä vanhemmaksi tulimme ja lapset aikuistuivat sen vähemmälle jäivät vierailut. Ymmärrän hyvin tilanteesi. Jos olisin jatkanut vierailuja ei meillä olisi ollut omaa perhe-elämää lainkaan koska suku olisi nielaissut meidät mukanaan. Kaikki ihmiset eivät ole niin sukurakkaita.
 
minun ystävälläni on tuonsuuntainen tapa, että vieraita käy. Minutkin kutsutaan heidän sukunsa tapaamisiin myös jouluna ja syntymäpäivinä; menen enemmän kuin mielelläni syömään ja seurustelemaan ja he oikein toivovat, että tulisin. Näin se toimii, kun ei ota sitä velvollisuutena.
 
minun ystävälläni on tuonsuuntainen tapa, että vieraita käy. Minutkin kutsutaan heidän sukunsa tapaamisiin myös jouluna ja syntymäpäivinä; menen enemmän kuin mielelläni syömään ja seurustelemaan ja he oikein toivovat, että tulisin. Näin se toimii, kun ei ota sitä velvollisuutena.


Säälistä kutsuvat reppanan, jonka oma perhe on hylännyt. Voimia.

Olet oikeasti tekopyhä paskaläjä. Tuolla tilanteella ei ole mitään tekoa ap:n tilanteen kanssa, mutta kun oot niin tyhmä, et sinä sitä voi millään ymmärtää. Törkeä oli eka kommenttisi. Olisit joskus hiljaa, kun et asiasta mitään ymmärrä. Olet vain vanha, väsynyt luuseri.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä