en saanut pelkosektiota

\

itse pelkäsin alatiesynnytystä ja olin melko varma että leikataan lopulta kuitenki ku lantio (ainaki ulkomitoiltaan!!) on melko kapea..lisäks äidille tehty sektio pitkittyneen synnytyksen vuoks ja mummulla molemmat synnytykset vaikeita ja pitkiä..
Kun neuvolassa oli synnytystapa-arvio, lääkäri tunki vaan nyrkkiä lantioon ja sanoi että iahn normaalin tuntunen..eiköhän me lähetä alakautta yrittämään!Olin sen jälkeen vähän ettäö tuskinpa sinä mitään lähet yrittämään vaan MINÄ!!
Mut loputlta kun synnytys käynnisty ja eteni normaalsiti, jopa oikeestaan melko kivutomasti(epiduraalin sain)poika synty nätisti alakautta. Tosin episiotomia tehtiin mut haava parani hyvin. Tuli itelle jotenki voittajafiilis ku en ollu kuitenkaan alkanu panikoimaan jostain mitä en tiiä, vaan annoin asioiden edetä omalla painollaan ja luotin kätilöiden ja lääkäreiden ammattitaitoon..
Kun toista meen synnyttämään toivon saavani synnyttää alakautta kun viimekskin toivuin siitä niin nopeesti! Tietty perätilat ym asia erikseen..

Mut mun pointti on että ainakaan eikoista oottavan ei mun mielestä kannata vaatia sektiota kun ei oikeesti voi tietää miten synnytys menee! ja kaikki synnytykset on erilaisia..Ja kivutkin kestää kun saa kunnon mömmöt ja ajattelee sen kivun kuitenki olevan luonnolllista ja että lapsellakin on kuitenki kova homma syntymisessä!!
Tsemppiä kaikille kanssasisarille, luottakaa itseenne!!

ps. toisten synnytys(kauhu)kertomuksia ei tod kannat lukee ennen omaa synnytystä!!

Mulla vähän sama kokemus... eli ekasta mulla oli aivan järkyttävä synnytyspelko, itkin kuukausia ennen. Ongelma oli se, että sh:na tiesin myös leikkauksen riskit ja pelkäsin sektiota vieläkin enemmän. Tuntui kuin olisin umpikujassa, tein niin tai näin niin paniikki kasvoi. Kävin pelkokeskusteluja jne. Kuulin lopuksi vielä, että 4-5kg kokoisen lapsen joutuisin synnyttämään. Pelko oli LAMAANNUTTAVA: kunnes synnytys käynnistyi! Yhtäkkiä vaan luonto vei minut mukanaan, sain kipulääkettä ja asiat eteni. Synnytys oli pitkä ja raskas, imukuppiin turvauduttiin kun 4,5kg lapsi tuli 20h jälkeen ulos. Lisäksi tuli komplikaatioita, verenpaineet romahti jne. Mutta SELVISIN, ja vieläpä pelostani! Eli nyt olen taas raskaana, ja synnytys ei pelota. Tiedän nimittäin, että vaikka mulla viimeksi meni pieleen melkein kaikki mikä voi mennä pieleen, selvisin hengissä ja toivuin käsittämättömän nopeasti. Toisin kuin sektion jälkeen ystäväni, jotka monta päivää myöhemmin eivät voi edes nousta sängystä itse. Nyt menen hyvillä mielin synnyttämään, enää ei pelota, enkä vaihtaisi mihinkään sitä että lapseni syntyi alakautta, kun siihen ei ollut lääketietieteellistä estettä!

Terveisiä entiseltä synnytyspelkoiselta, jonka synnyttäminen pelasti kauhulta! :flower:

 

Tätä minäkin ajan takaa, että ensisynnyttäjät ei sektiota vaatisi vain muiden kertomusten perusteella miten kauheaa voi synnytys olla. Itsekin hoitoalanihmisenä tiedän myös sektion riskit ja itselleni tuli synnytyspelko, kun vauva oli pitkään perätilassa ja olin vaarassa joutua sektioon.

Sinä nimimerkillä joo: Tuntuu sinullakin olevan vahva mielipide alatiesynnytyksistä ja sinun sektiosynnytys tuntuu olevan se ainoa oikea. Jos luet kirjoittamani tekstit kokonaan niin huomaat kyllä, etten todellakaan väheksy sektioäitejä ja kipua/tuskaa voi liittyä myös sektioon, joilta sinä ilmeisesti olet säästynyt. Mun mielestä ei vaihtoehtoja pitäisi tarjoilla ja myöntää ennenkuin tietää mitä on edessä.

 

\

Sinä nimimerkillä joo: Tuntuu sinullakin olevan vahva mielipide alatiesynnytyksistä ja sinun sektiosynnytys tuntuu olevan se ainoa oikea. Jos luet kirjoittamani tekstit kokonaan niin huomaat kyllä, etten todellakaan väheksy sektioäitejä ja kipua/tuskaa voi liittyä myös sektioon, joilta sinä ilmeisesti olet säästynyt. Mun mielestä ei vaihtoehtoja pitäisi tarjoilla ja myöntää ennenkuin tietää mitä on edessä.

Olenkin sanonut että minulle sektio oli se yksi ja ainoa keino!! Ja se tuli sektion edetessä todistetuksi, että huonosti olisi voinut käydä molempien ellei sektiota olisi tehty, vaan olisin lähtenyt "yrittämään" alakautta. Enkä kyllä tietääkseni ole missää vaiheessa väittänyt, että sektio tai sen jälkeinen aika olisi ollut täysin kivuton....
On se vaikea käsittää sitä, että ei alatiesynnytystä voi noin vain mennä kokeilemaan, tyyliin että viheltää sitten pelin poikki kun oikeasti muka vasta tietää mitä se on. Itse en ainakaan ole jäänyt mistään paitsi, enkä tarvitse alatiesynnytyskokemusta pönkittääkseni itsetuntoa.

 

Se on hyvä juttu, että sait sektion, jos kerran sinä ja lapsesi olisitte ollut vaarassa. Sittenhän siinä ei ole ongelmaa ja olet mennyt sektioon lääketieteellisestä syystä, asia ok. Mutta nyt puhutaankin ensisynnyttäjien pelkosektioista. Ensisynnyttäjä ei voi pelätä kuin tuntematonta ja tuntematon tulee pelottamaan aina kun on omia lapsia. On se kumma, että lääkärit suostuu moisen riskin ottamaan myöntämällä sektion ainoastaan pelon vuoksi ja sinun kohdallasi ei ollut edes pelko, vai? Tuskin salissa on voitu todeta, että juu, onpa hyvä että suostuttiin sektioon, olisi ollut kamala psykoosin vaara. Ihmeellistä jeesustelua, kun ei nykyajan nuoriin äiteihin saisi koskea, pylly revetä ja tissit muuttua niin sitten vaan pelkopolille, että saisko sektion. Grrr...

Ja kyllä vaan, tunnen itseni voittajaksi kun olen lapseni synnyttänyt verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä ja kampauskin on tainnut mennä vinoon! :saint:

 

Ikävää, että se ei millään mene jakeluun, että synnytyspelko on lääketieteellinen syy sektioon.

On myös hiukan säälittävää kirjoitella täällä, että kampaus meni vinoon synnyttäessä. Hohhoi. Pelkosektiota ei kukaan halua siksi, että tukka pysyisi kuosissa.

En voi muuta kuin toivoa, että elämä opettaisi näitä ylimielisiä alatiesynnyttäjiä. Ja kyllähän se usein opettaa.

Kun on nähnyt paljon pahaa eikä elämässä asiat ole menneet ihan niinkuin toivoa voisi, osaa ajatella vähän avarammin ja pystyy ymmärtämään muitakin kuin niitä ikiomia ajatuksia ja pelkoja. Toisaalta on varmaan ihana kasvaa pumpulissa ja elää juuri niinkuin keskivertoihminen elää ja paheksua kaikkia joilla elämä ei mene samalla tavalla. Ehkä se eläminen on helpompaa silleen. Ja sitten sitä omaa "elämänviisauttaan" ja neuvojaan myös tuputtaa ilmeisen ahkerasti.

 

\

Mutta nyt puhutaankin ensisynnyttäjien pelkosektioista. Ensisynnyttäjä ei voi pelätä kuin tuntematonta ja tuntematon tulee pelottamaan aina kun on omia lapsia. On se kumma, että lääkärit suostuu moisen riskin ottamaan myöntämällä sektion ainoastaan pelon vuoksi

Harvalle kai pelko synnytystä kohtaan on tullut "ihan tosta noin vaan", jostain, omaa syytään. Kyllä ensisynnyttyjälläkin on taustalla jotain, hyväksikäyttöjä tai vastaavia voi olla. Ei sitä voi kokematon ymmärtää, onneksi, mutta vähän voi osoittaa inhimillisyyttä toista kohtaan. Ei maassa makaavaa tarvitse jäädä potkimaan!
Sektion kokeneena en voi sitä ensisijaisesti suositella kenellekään, mutta on ymmärrettävää, että toisille se voi olla se ainoa oikea tapa vaikka kyseessä olisikin "vain" pelko.

 

\

Miksi sitten hankkiutuu raskaaksi jos ei halua/uskalla synnyttää ensisijaisesti normaalisti alateitse? Sektio on aina riski sekä vauvalle että äidille eikä sitä pitäisi tehdä ellei se ole äidin tai vauvan hengen pelastamiseksi välttämätöntä. Tämä nyky-yhteiskunta vaan on mennyt niin mukavuudenhaluiseksi että kaikesta pitäisi päästä mahdollisimman helpolla ja nopeasti. jos ei kestä synnytystä niin silloin vaan jalat tiukasti ristiin tai ehkäisy käyttöön

just joo. kuulehan nyt, sektio ei todellakaan ole mikään oikotie onneen, ei sitä ainakaan mukavuudentavoitteluksi voi sanoa.

mietippä nyt vaikka omalle kohdallesi, miltä sinusta tuntuisi pelätä synnytystä ja silti haaveilla vaikka suurperheestä?

ottakaa nyt hyvät ihmiset laput pois silmiltä ja vavartakaa vähän ajattelumaailmaanne.

 

Yksi kokemus ensisynnyttäjänä. Pelkäsin tietysti hirveästi tulevaa synnytystä. Lääkäri totesi ahtaan lantion, lähete rtg-kuviin. Luinen lantio "riittävä", joten omasta vastustuksesta huolimatta pakko mennä alatioesynnytykseen. Vaihtoehdoksi annettiin hätäsektio. Oma tausta: 20 vuotta kilpaurheilua, elimistö tiukilla. Pelon syy: oma tuntemus omasta kehosta, että on liian tiukka ja ahdas vauvalle, pelkäsin vauvan puolesta enkä omasta puolestani kun en mitään mistään riskeistä tiennyt. En siis ollut käynyt netissä lukemassa mitään "kauhukertomuksia" enkä ollut kuullutkaan virtsarakon, kohdun ja peräsuolen laskeumista, enkä edes repemistä saati niiden luokittelusta. Pelkäsin ihan vain oman tuntemuksen johdosta ja puhtaalla maalaisjärjellä ajatellen.

Lopputulos: täysin epäinhimillinen, sairas, järjetön synnytys, ylin tunnin puskemisen jälkeen vauva saatiin ulos aivan järjettömän ponnistamisen päätteeksi (+ mahan päältä painaminen). Synnytyksessä lantionseudun sisäelinten repeämiset, elimet siis valuivat synnytyksen jälkeen ulos elimistöstä, ulosteiden pidätyskyky meni saman tien.

Papereihin kirjattu: normaali synnytys, II asteen repeämät.

Synnytyksen jälkeen jo kaksi kertaa leikattu, elimistöä yritetty saada jollekin mallille, lisää leikkauksia tulossa. Onpa vaikea tässä vaiheessa ymmärtää, miksi minut haluttiin "säästää" leikkauksen riskeiltä, jotka olen siis saanut nyt jo kaksi kertaa synnytyksen jälkeen kokea.

Ja jos vammojen diagnosoiminen ja niiden kirjaaminen on tätä luokkaa, on helppo terveydenhuollon ihmisten väittää tilastoista mitä vaan kun sinne tilastoihin pääsee vain jotkut asiat!! Äidille tulleita vammoja ei siis edes noteerata millään tavoin kun kaikki on alatiesynnytyksessä niin luonnollista!

"Hupaisinta" kaikessa on, että kun nämä vammat minulla ensi kertaa diagnosoitiin (jolloin siis kuulin niistä ensimmäistä kertaa lääkäreiden ja hoitajien taholta) niin saman tien todettiin juuri kuinka luonnollisia ne ovat, eivätkä suinkaan mitenkään epätavallisia!! SEN VUOKSI RISKEISTÄ SAADA VAMMOJA ITSELLLE TAI VAUVALLE ALATIESYNNYTYKSESSÄ PITÄISI KERTOA KAIKILLE JOTKA NIISTÄ HALUAVAT TIETÄÄ! Jottei äitien tarvitse yksin jälkeenpäin ihmetellä omaa oloa ja sitä, että kuuluukohan asiaan vai ei että elimet valuu synnytyksen jälkeen ulos... Eipä pitäisi missään nimessä kuulua.

Toivon sydämeni pohjasta että joku samassa tilanteessa oleva osaa toimia itsensä ja vauvansa kannalta oikein, pitää puolensa ja kaivaa sen eml-lääkärin mistä tahansa ettei joudu tämmöisen asian kanssa loppuelämäänsä elämään. Ja sen vuoksi kommentoin tämmöisissä paikoissa koska en tiedä kuinka muutenkaan myös tämmöisiä TOTUUKSIA alatiesynnytyksistä voi kertoa.

Enkä usko että kukaan nainen edes sata vuotta sitten on ollut kauhean onnellinen elinten, pissan ja kakan valuessa ilman pidätyskykyä ulos, vaan olisi riemumielin ottanut sektion jos se olisi ollut mahdollista.

 

Kaikilla ei voi olla ahtaat lantiot

 

\

Yksi kokemus ensisynnyttäjänä. Pelkäsin tietysti hirveästi tulevaa synnytystä. Lääkäri totesi ahtaan lantion, lähete rtg-kuviin. Luinen lantio "riittävä", joten omasta vastustuksesta huolimatta pakko mennä alatioesynnytykseen. Vaihtoehdoksi annettiin hätäsektio. Oma tausta: 20 vuotta kilpaurheilua, elimistö tiukilla. Pelon syy: oma tuntemus omasta kehosta, että on liian tiukka ja ahdas vauvalle, pelkäsin vauvan puolesta enkä omasta puolestani kun en mitään mistään riskeistä tiennyt. En siis ollut käynyt netissä lukemassa mitään "kauhukertomuksia" enkä ollut kuullutkaan virtsarakon, kohdun ja peräsuolen laskeumista, enkä edes repemistä saati niiden luokittelusta. Pelkäsin ihan vain oman tuntemuksen johdosta ja puhtaalla maalaisjärjellä ajatellen.

Lopputulos: täysin epäinhimillinen, sairas, järjetön synnytys, ylin tunnin puskemisen jälkeen vauva saatiin ulos aivan järjettömän ponnistamisen päätteeksi (+ mahan päältä painaminen). Synnytyksessä lantionseudun sisäelinten repeämiset, elimet siis valuivat synnytyksen jälkeen ulos elimistöstä, ulosteiden pidätyskyky meni saman tien.

Papereihin kirjattu: normaali synnytys, II asteen repeämät.

Synnytyksen jälkeen jo kaksi kertaa leikattu, elimistöä yritetty saada jollekin mallille, lisää leikkauksia tulossa. Onpa vaikea tässä vaiheessa ymmärtää, miksi minut haluttiin "säästää" leikkauksen riskeiltä, jotka olen siis saanut nyt jo kaksi kertaa synnytyksen jälkeen kokea.

Ja jos vammojen diagnosoiminen ja niiden kirjaaminen on tätä luokkaa, on helppo terveydenhuollon ihmisten väittää tilastoista mitä vaan kun sinne tilastoihin pääsee vain jotkut asiat!! Äidille tulleita vammoja ei siis edes noteerata millään tavoin kun kaikki on alatiesynnytyksessä niin luonnollista!

"Hupaisinta" kaikessa on, että kun nämä vammat minulla ensi kertaa diagnosoitiin (jolloin siis kuulin niistä ensimmäistä kertaa lääkäreiden ja hoitajien taholta) niin saman tien todettiin juuri kuinka luonnollisia ne ovat, eivätkä suinkaan mitenkään epätavallisia!! SEN VUOKSI RISKEISTÄ SAADA VAMMOJA ITSELLLE TAI VAUVALLE ALATIESYNNYTYKSESSÄ PITÄISI KERTOA KAIKILLE JOTKA NIISTÄ HALUAVAT TIETÄÄ! Jottei äitien tarvitse yksin jälkeenpäin ihmetellä omaa oloa ja sitä, että kuuluukohan asiaan vai ei että elimet valuu synnytyksen jälkeen ulos... Eipä pitäisi missään nimessä kuulua.

Toivon sydämeni pohjasta että joku samassa tilanteessa oleva osaa toimia itsensä ja vauvansa kannalta oikein, pitää puolensa ja kaivaa sen eml-lääkärin mistä tahansa ettei joudu tämmöisen asian kanssa loppuelämäänsä elämään. Ja sen vuoksi kommentoin tämmöisissä paikoissa koska en tiedä kuinka muutenkaan myös tämmöisiä TOTUUKSIA alatiesynnytyksistä voi kertoa.

Enkä usko että kukaan nainen edes sata vuotta sitten on ollut kauhean onnellinen elinten, pissan ja kakan valuessa ilman pidätyskykyä ulos, vaan olisi riemumielin ottanut sektion jos se olisi ollut mahdollista.

Meitä äitejä pidetään ihan idiootteina kyllä. Mitään ei kuunnella. Luulis, että äitien omat tuntemukset olis arvokas lisä, mutta ei.

 

Totta on että ei kuunella äitejä.
Minut haluttiin leikata kesken synnytyksen pelkästään sillä kriteerillä
että ei jaksa ponnistaa kun katsoivat ikääni (17v).
Ei leikattu, ponnistusvaihe 7min
ois tehnyt mieli länttää se kohtu se naisen naamaan.
Mut pelkoon voi saada apua. Tottakai jos lapsi tai äiti vaarassa,komplikaatio synnytyksessä,perätila
tai kertakaikkiaan ei mahdu ulos niin sektio on hyvä juttu mut eihän kaikki sinne voi rynnätä sen takia kun pelottaa.
Mun mielestä pelkopoli on sen takia että siitä mennään puhumaan ja siellä tutkitaan kunnolla,ei sen takia että saadaan suoraan sektio kun pelkää kipua. Kipu kuuluu tähän hommaan.
Ja tietty ne joilla on mennyt jotain pahasti pieleen niin ymmärrän että sektio vaaditaan.
Itse pelkään asioita jota en käy täällä läpi mut ei niitä voi poistaa elämästä vaan terapiassa niiten takia käyn.

 

\

Se on hyvä juttu, että sait sektion, jos kerran sinä ja lapsesi olisitte ollut vaarassa. Sittenhän siinä ei ole ongelmaa ja olet mennyt sektioon lääketieteellisestä syystä, asia ok. Mutta nyt puhutaankin ensisynnyttäjien pelkosektioista. Ensisynnyttäjä ei voi pelätä kuin tuntematonta ja tuntematon tulee pelottamaan aina kun on omia lapsia. On se kumma, että lääkärit suostuu moisen riskin ottamaan myöntämällä sektion ainoastaan pelon vuoksi ja sinun kohdallasi ei ollut edes pelko, vai? Tuskin salissa on voitu todeta, että juu, onpa hyvä että suostuttiin sektioon, olisi ollut kamala psykoosin vaara. Ihmeellistä jeesustelua, kun ei nykyajan nuoriin äiteihin saisi koskea, pylly revetä ja tissit muuttua niin sitten vaan pelkopolille, että saisko sektion. Grrr...

Ja kyllä vaan, tunnen itseni voittajaksi kun olen lapseni synnyttänyt verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä ja kampauskin on tainnut mennä vinoon! :saint:

Nimenomaan mulle tehtiin ensisynnyttäjänä pelkosektio, mutta sektiossa tuli ilmi asioita, jotka ois alatiesynnytyksen voinut johtaa kiireelliseen/hätäsektioon, tai sitten lapsi ja/tai minä oltaisiin "kärsitty vaurioita".
Ja mitä tohon sun toiseksi viimeseen lauseeseen tulee, niin on moneen kertaan todettu täällä, ettei sektio ole kivuton (no ehkä sen syntymähetken ajan) ja käsittääkseni tissien muuttuminen ei ole riippuvainen synnytystavasta. Ja itselläni ainakaan "pyllyn repeäminen" ei ollut se yksi ainoa ja määräävä syy, mutta vaikka olisi ollutkin, herra jumala, oma on kroppani, mistä määrään, enkä halua kolmekymppisenä alkaa kulkemaan vaipoissa Ja kuten on moneen kertaan edellä todettu, lapselle suunniteltu sektio on erittäin turvallinen, KYSissä ainakaan ei sen takia tule suunniteltuun sektioon automaattisesti enää lastenlääkäriäkään.
Ja minä tunnen itseni voittajaksi, koska olen saanut aikaiseksi näin ihanan terveen lapsen :saint:

 

\

Miksi sitten hankkiutuu raskaaksi jos ei halua/uskalla synnyttää ensisijaisesti normaalisti alateitse? Sektio on aina riski sekä vauvalle että äidille eikä sitä pitäisi tehdä ellei se ole äidin tai vauvan hengen pelastamiseksi välttämätöntä. Tämä nyky-yhteiskunta vaan on mennyt niin mukavuudenhaluiseksi että kaikesta pitäisi päästä mahdollisimman helpolla ja nopeasti. jos ei kestä synnytystä niin silloin vaan jalat tiukasti ristiin tai ehkäisy käyttöön

Ihan samaa mieltä olen. Varsinkin kun nykyään on käytössä ja saatavilla niin paljon keinoja lievittää kipuja!

 

Onko mukavuudenhalua se, että toivoisi sisäelinten olevan jopa alatiesynnytyksen jälkeen siellä, missä niiden kuuluisikin ja pissan ja kakan pysyvän sisällä silloin kun pitääkin? Ja se, että toivoo ettei vauva saa pysyviä hermovaurioita tai aivovaurioita?

 

\

Onko mukavuudenhalua se, että toivoisi sisäelinten olevan jopa alatiesynnytyksen jälkeen siellä, missä niiden kuuluisikin ja pissan ja kakan pysyvän sisällä silloin kun pitääkin? Ja se, että toivoo ettei vauva saa pysyviä hermovaurioita tai aivovaurioita?

No just joo!
Sano sinä mitä sanot. Alatiesynnytys on parempi sekä äidille että vauvalle, olettaen tietysti ettei komplikaatioita tule. Mutta yhtä hyvin sektiossa voi mennä jokin pieleen. Leikkaus on aina leikkaus, enkä ymmärrä että synnytyspelon takia pitää leikata :/
Ei pidä alkaa "lastentekoon" jos ajatusmaailma on tuollainen kun sinulla \|O

 

\

\

Onko mukavuudenhalua se, että toivoisi sisäelinten olevan jopa alatiesynnytyksen jälkeen siellä, missä niiden kuuluisikin ja pissan ja kakan pysyvän sisällä silloin kun pitääkin? Ja se, että toivoo ettei vauva saa pysyviä hermovaurioita tai aivovaurioita?

No just joo!
Sano sinä mitä sanot. Alatiesynnytys on parempi sekä äidille että vauvalle, olettaen tietysti ettei komplikaatioita tule. Mutta yhtä hyvin sektiossa voi mennä jokin pieleen. Leikkaus on aina leikkaus, enkä ymmärrä että synnytyspelon takia pitää leikata :/
Ei pidä alkaa "lastentekoon" jos ajatusmaailma on tuollainen kun sinulla \|O

Mahdoitkohan tiina lukea synnyttäneen synnytyskertomuksen edelliseltä sivulta? Eihän hän tiennyt lasta tehtäessä millainen hänen synnytyksestään tulee, joten älä mussuta tuollaista p.askaa. Oikeasti näitä lukiessa ei tiedä itkeäkö vai nauraa: "Alatiesynnytys on parempi sekä äidille että vauvalle"....niiiiiiiin....

 

Minä olen samaa mieltä kuin monet, että ensisynnyttäjien pelkosektiotoiveet täytyykin käsitellä tarkemmin: usein taustalla on ihan joku muu pelko (esim. miten pärjää vauvan kanssa, lapsuuden traumat..) jota voi käsitellä psykologin kanssa ja saada ehkä ihanankin synnytyskokemuksen. Harva sitä kipua pelkää, kyllähän kaikki tietää että kipu kuuluu synnytykseen ja kipulääkitystä saa.

Monet pelkosektiota kaipaavat ovat kuitenkin jo synnyttäneitä, joilla on jäänyt pelkotiloja ensimmäisestä synnytyksestä, kaikki ei ole mennyt hyvin, vauva on vammautunut tms, ja ne ymmärrän täysin. Lääkärit eivät ole jumalia, hekin tekevät virheitä, ja kun kyseessä on oman vauvan henki, niin en minä ainakaan lähtisi kokeilemaan josko tämä synnytys nyt olisi erilainen kun edellinen. Joten arvon leidit (ja herrat), laput pois silmiltä kiitos!

 

\

Lisään vielä edelliseen kommenttiini otteen potilaslaista (pykälä 6)

"Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla."

Eli lääkäriä voi tarvittaessa uhata oikeustoimilla, jos ei saa asiallista kohtelua. Jotkut lääkärit ovat todella vallanhaluisia ja pyrkivät määräämään ja nöyryyttämään potilaita. Sellaisille pikkuhitlereille täytyy olla tiukkana.

Täsmälleen samaa mieltä LILLI nimimerkin kanssa. :wave:

 

\

\

Jos joskus toisen lapsen saamme, tahdon EHDOTTOMASTI sektion. Rukoilin sektiota tuon ekan synnytyksen pitkittyessä, mutta ei.... Lapsemme vammautui synnytyksessä, pitkittynyt synnytys--->hapenpuute--->laaja vaurio aivokudoksessa--->cp-vamma.
Niin että älkää tulko jeesustelemaan sektion haitoista ainakaan mulle.

Sinun tapauksessasihan on ollut kyse lääkäreiden tekemästä virhearvioinnasta ja sinulla olisi oikeus ollut sektioon, mitä vauhkota siitä jos joku kertoo faktoja?

Ja kyllä peesaan sitä erästä kirjoittajaa, joka puhui pelkosektiota vastaan. Ainakin siltä osin, että jos on tiedossa jo ennen raskautta, että pelkää alatiesynnytystä, niin hoitaisi ongelmansa ennen raskautta. Ja kun joku sanoi, että miten se sinun p.ersettäsi kaivelee, niin sektiot (jotka ovat paljon kalliimpia kuin alatiesynnytys) maksetaan veronmaksajien rahoista, joten kyllä se minun veromaksajan varoista lähtee nuo ns. turhat sektiot.

Tietenkin siinä tapauksessa, että on jo raskaaksi hankkiutunut ja huomaa, että en uskalla alatiesynnytystä yrittää, niin pakko kai se pelkosektio on myöntää, mutta ihmiset, älkää hankkiutuko raskaaksi, ennen kuin olette edes yrittäneet hoitaa ongelmianne. :headwall:

Joo, yrittäkää hoitaa ensin ongelmanne, hankkikaa vakityö, asunto, auto ja rahaa tilille että voitte hoitaa lasta kotona 3 v. asti. Sitten vasta tässä maassa on oikeus saada lapsi.

 

Ja sata kertaa olen sanonut että eivät suostuneet neuvolassa ja kätilöt ja lääkärit puhumaan mitään, edes vastaamaan asiallisiin kysymyksiin kun en VIELÄ OLLUT raskaana.
Eli ensin pitää olla raskaana ennen kuin voi saada oikeuden puhua.
Sit kun on raskaana on liian myöhäistä.

 

\

Pakko mennä synnyttämään alakautta.

Ymmärrän, että pelko voi olla suuri. En tiedä lohduttaako yhtään tieto siitä, että kaikki synnytykset eivät ole ikäviä kokemuksia. Omani oli kivuiltaan ja muutenkin hyvinkin siedettävällä tasolla. Jos saisin valita, mieluummin synnyttäisin alakautta kahdesti kuin kärsisin hirveästä alkuraskauden pahoinvoinnista.

 

Itse sektion kokeneena en enää toiseen haluaisia joutua. Minulle tehtiin sektio koska lapsi ei olisi syntynyt elävänä alakautta. Lapsen menettämisen pelko, ja sektioon joutuminen olivat ainakin minulle rankka kokemus. Vaikka kaikki meni lopulta hyvin, en ainakaan vapaaehtoisesti sektioon menisi. Toipuminen kesti pitkään (niinkuin useimmista muistakin leikkauksista), ja lapsen hoito puolikuntoisena oli välillä rankkaa. Asuimme vielä kerrostalossa kolmannessa kerroksessa, jossa ei ollut hissiä. Ja sairaalassa kehoitettiin, etten ensimmäisiin viikkoihin kulkisi jokapäivä portaista. Olin siis paljon sisällä, ja se varmasti hidasti toipumista ja palutumista. Itselläni pelko on siis päinvastainen pelkään joutuvani sektioon.

 

Olen puolittain pelkosektion kannalla. Mielestäni pelkopoli tulisi olla (lisä) info paikka pelokkaille ensisynnyttäjille, jolloin kuitenkin, jos kaikki on hyvin esim. lantio riittävä ym. pitäydyttäisiin alatiesynnytyksessä ja toissynnyttäjät, joilla syystä tai toisesta jäi todellisuuteen perustuva pelko synnytyksestä saisivat section.
Ensisynnyttäjä ei tiedä mitä pelkää (tuo kauhu synnytys kertomus oli sikäli riski synnytys, että tiukaksi treenattu kroppa on aina selvä riskitekijä), koska omakohtaista kokemusta ei ole.
Toki voi käydä niin, että pelkopolilla "käännytetyllä" äidillä kaikki ei mene hyvin ja voi myöhemmin sanoa, että olisi pitänyt leikata, mutta yhtä hyvin kaikki olisi voinut mennä hyvinkin.
Sectio ON verorahoista pois. Sillä rahalla voitaisiin lyhentää vaikka jotain muuta pitkää jonoa johonkin muuhun välttämättömämpään leikkaukseen. Mielestäni pelkosectio ensisynnyttäjillä iman syytä(ei pelkkä pelko) pitäisi olla omakustanteinen ja sitä kautta täysin hyväksyttävä synnytysmuoto.

Jos oikein haetaan, voidaan ajatella, että jos poistettaisiin hyvissä ajoissa rinnat niiltä naisilta, joilla on riskinä rintasyöpä ( esim.sukurasite), eivät naiset saisi syöpää ja säästyisivät siltä osin kuoleman pelolta ja masennukselta ym. ym.
Valitettavasti elämä vaan menee niin, että joillakin joku sairaus tulee ja toisilla taas ei ja joillain synnytys sujuu hyvin ja toisilla ei. Ei sitä voi tietää ennenkuin sen on käynyt läpi.
Itsekkin mietin kauan pelkosectiota, mutta päädyin alatiesynnytykseen ja olen siihen tyytyväinen. En todellakaan ole kateellinen sectioäideille, joilla on epäesteettinen arpi vatsassa muistona, kun itselläni on kroppa 2 lapsen jälkeen samannäköinen kuin synnyttämättömällä naisella.
Ennemminkin säälin niitä äitejä jotka joutuvat sectioon. Itse ajattelen puhtaasti muita asioita asiassa:sectio vastaan alatiesynnytys.

 

\

En todellakaan ole kateellinen sectioäideille, joilla on epäesteettinen arpi vatsassa muistona, kun itselläni on kroppa 2 lapsen jälkeen samannäköinen kuin synnyttämättömällä naisella.
Ennemminkin säälin niitä äitejä jotka joutuvat sectioon. Itse ajattelen puhtaasti muita asioita asiassa:sectio vastaan alatiesynnytys.

Tiesitkö että sääli(kin) on sairaus... Itse olen ylpeä omasta arvestani, ja mieskään ei ole nin turhamainen että siitä välittäisi. Eri asia tietty jos tekisi jotain "luontoelokuvia", silloin se voisi olla esteettinen haitta

 

Omalla kokemuksellani halusin tuoda esille sen, että vaikka miten olisi välttämätöntä kuunnella äidin omaa tuntemusta ja ajatuksia omasta elimistöstä sekä ottaa ihminen kokonaisuutena huomioon (johon siis vaikuttaa eletty elämä kuten minun tapauksessani urheilun vaikutus elimistöön mutta myös henkisen puolen asiat), ja että keskiverto nainen on muutakin kuin luuta, niin käytännössä näistä asioista ei todellakaan välitetä pätkääkään suomalaisessa synnytyskulttuurissa. Ainoa, mistä lääkärit olivat kiinnostuneita ennen synnytystä oli se, että saavat riittävät arvot luiden välisille mitoille että pystyvät pakottamaan alatiesynnytykseen. Selvisi muuten jälkeen päin, että rtg-tutkimusten tuloksetkaan eivät ole ihan niin varmoja ja yksiselitteisiä plus että tutkimukset ovat tietysti haitallisia sikiölle (nostaa leukemiariskiä huomattavasti).

Olin ihan järkyttynyt myös siitä, miten naisten saamia vammoja vähätellään eivätkä ne todellakaan näytä pääsevän mihinkään tilastotietoihin, toisin sanoen ne halutaan vain hoitaa joko mahdollisimman vähin äänin pois tai mieluiten vain unohtaa kokonaan. Sen vuoksi usko meni täysin koko systeemiin ja sen kautta pakkosyötettävien "tietojen" luotettavuuteen. Ja se rintama, millä minutkin jyrättiin oli todella musertava ja täysin puolueellinen, eikä siinä yksi ihminen pysty helposti pitämään puoliaan varsinkaan jos ei ole hankkinut riittävästi tietoa omista oikeuksistaan yms. Kyllä se on niin että järjen äänellä ei näytä olevan mitään tekemistä nykypäivän alatiesynnytysfanaattisuuden kanssa.

Hieman on myös huvittanut nämä rahakeskustelut tämän asian puitteissa sillä niissä ei taideta huomioida ollenkaan kaikkia kustannuksia, mitä tulee alatiesynnytyksissä tulleiden vammojen korjaamisesta vauvalle ja äidille. Omalla kohdallani budjetti heitti häränpyllyä heti. Mutta eiköhän ala paremmin selviytyneilläkin synnyttäjillä virtsanpidätyskyvyn korjausleikkaukset yleistymään viimeistään vaihdevuosi-ikäisillä naisilla jahka naiset vain lopettavat hiljaisen kärvistelyn asian kanssa ja uskaltavat puhua ongelmasta.