En rakasta enää

[ruoho ei ole vihreämpää aidan tuolla puolen]

Hei sinulle!
En ole lukenut viestiketjua eteenpäin vaan vastaan suoraan sinulle. Toivon sinun vielä tekevän töitä parisuhteen eteen, vaikka kaikki tuntuisikin epätoivoiselta. Ajattele mihin alunperin puolisossasi ihastuit. Mitä piirteitä hänessä erityisesti arvostit? Onko sinulla mahdollisuus olla se vastaantuleva osapuoli. Ole avoin, keskustele, ymmärrä ja anna anteeksi ( meistä kukaan ei ole täydellinen ). Kaikkea ei tule kuitenkaan kestää...keskustele ( selvinpäin molemmat) ja koeta asettautua toisen asemaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja varjelusta elämääsi.
nimim. rikkinäisistä perheistä kotoidin meistä molemmat, 16-vuotta yhdessä, kihloissa 4 vuotta, vakaa luottamus tulevaisuutta kohtaan

 

[""Minälle""]

Ei siinä parisuhdeneuvonnat auta jos tunteet on kuollu, Niitä (rakkauden)tunteita ei poppakonstein takaisin saa..se on vaan tekohengitystä, ja rahan haaskausta kuunnella jotain lässynlässyä.

 

[iitu]

Miksi te miehet luulette aina että vain teidät tunteet on kadonneet.
Tilaa helvetissä avioeropaperit, tee se palvelus vaimollesi.
Miksi ihmeessä kaikki eroa hakevat miehet ja yleensä ihmiset luulevat olevansa korvaamattomia ja puolisot huutavat itsensä uneen kun menettävät heidät.
Tiedän montakin ihmistä jotka ovat suorastaan helpottuneita kun puolisot jättävät heidät.
Älkää nyt aina yliarvioko itseänne, ette suinkaan ole ihania korvaamattomia niin kuin itse luulette.
Miksi luulette että kun seksi ei kiinnosta että se muka kiinnostaisi muka toista. hohhoijaa.

 

[max]

""Älkää nyt aina yliarvioko itseänne, ette suinkaan ole ihania korvaamattomia niin kuin itse luulette."" Kuka tässä nyt on yliarvioinut itseään? Ei ainakaan ap. Jos se, että mies jättää on niin suuri helpotus ja tunteet ovat kadonneet vaimoltakin niin miksi ei nainen voi itse lähteä liitosta?
PS. Kuulostat juuri sellaiselta naiselta, jota en ikinä haluaisi puolisokseni

 

[meriina]

...tässä täydellisyyteen ja maksimaalisuuteen pyrkivässä maailmassa kaikenlaiset tunteet latistuvat vähitellen...kunnes mikään ei tunnu enää miltään...jos tapaat naisen jollaiseksi toivoit vaimosi muuttuvan; huomaat, ettet edes tiennyt mitä toivoit...

 

[Yritä vielä]

Vaimosikaan ei nauti tilanteesta ja tuntee varmasti pettymystä itseensä kun valituslevy jää taas päälle, vaikka on toisin luvannut sekä itselleen että sinulle. Voisiko hän olla masentunut? Masennus on hoidettavissa. Varmasti sinäkin joudut tulemaan vastaan ja muuttumaan, jos aiotte yhdessä jatkaa nykyistä onnellisempina, mutta tiuskiminen ja kärttyisyys kielii usein pahasta mielestä. Uskonpa, että jos menisitte esim. psykiatrille yhdessä niin paljastuisi, että vaimollasi on tosi paha olla. Tsemppiä, uskon että liittonne on pelastettavissa jos haluat nähdä vaivaa sen eteen.

 

[polly]

Vaikutat sellaiselta nyhverö mieheltä. Eiköhän olisi paikallaan lyödä joskus nyrkki pöytään.Jos ei ole riitoja niin järjestä sellaisia.
Teillähän on siinä mielessä hyvä tilanna jos ette enään tunne toisianne, niin sinä voit vieraana miehenä olla sellainen kun haluat olla, Kunnon mies.
Tosi mies ei jätä vaimoaan vaan otta kovemmin kiinni jos on tarve.
Tosi mies ei runkkaa vaan nai vaimoaan. ""teen tien tai löydän sen"". Periaatteella.

Teille toivoisin pari oikein tulista riitaa niin eiköhön ala tunteet roihuamaan.
Ole selleinen vieras mies vaimollesi ja rupea tekemään niitä asioita joita haluat. Osta se liian kallis auto ja aja sillä vähän kovempaa kuin vaimosi mielestä on hyväksi.


Jos hän avaa suunsa entiseen tapaansa tässä uusia toiminta malleja sille passiiviselle tunteettomalle miehelle joka et tahdo olla:

-opettele eroon mykkäilystä, iske nyrkki pöytään karju.(vaimo on ensin ihmeissään , mutta voit olla varma että jotain liikahtaa.) Jos ei luonnistu harjoittele!!

-älä ota niin vakavasti narinoita! ole rento reima silloin kun sitä vähiten odotetaan.(esim. ota vaimoa hartioista kiinni anna valittaa) yllättävä reakointi on varma.

Ole itsekäs ja saalista vaimosi tunteet, itsellesi. Ole erittäin itsekäs ja ole tosi mies!!! Ole rohkeasti vieras mies omalle vieraalle vaimollesi!!!

 

[polly]

Voisi olla hyväksi sinulle etsiä ne tunteet ja se todellinen mies joka sisimmässäsi olet.
Ehdottaisin että lähtisit joksikin aikaa pois naisesi luota nimittäin sieltä et tosi miehisyyttäsi löydä.

Painotan kuitenkin vahvasti että tekisit vaimollesi varmaksi ja turvalliseksi olonsa että et ole jättämässä häntä vaan olet etsimässä itseäsi ja siihen tarvitaan joskus välimatkaa. Joku metsästys maja tai erä retkeily ym. voisi tehdä hyvää. Tai jokin muu sinua kiinnosta juttu.

 

[mie]

Hoh hoijaa näitä parisuhdeneuvoja. Ite erosin 5 vuotta sitten ja muu vaihtoehto ei tullut kysymykseen. Pitkä liitto kaikkini pettymyksineen, alistamisineen jne. oli tehnyt tehtävänsä. En tuntenut mitään, elin kuin zombi. En tuntenut vetoa miehiin, en naisiin : ). Olin vain nisäkäs.

Toista ihmistä et voi muttaa ja joko tyydyt tilanteesi tai eroat.
Tässä ovat ne molemmat vaihtoehdot.

Jos eroat, huomaat pikkuhiljaa alkavasi sulamaan ja tunteet heräävät uudelleen, varovasti ja pelokaasti, mutta ilmestyvät takaisin.

Jos päätät jäädä liittoosi, elät kuin minä erooni asti.
Muuta en kadu kuin eroni viivyttämistä, se oli elämän hukkaamista molemmilla osapuolilla.

Nyt elämme molemmat toimivassa parisuhteessa, rakastaen ja tuntien!!!

 

[Nainen 40+]

Oletko kokeillut jospa hän kuuntelisi kun sanot hänelle ettet rakasta tai edes tykkää enää hänestä?
Luulisi silloin kuuntelevan eikä puhuvan päälle.

Mullakin tunteet kuoli hiljalleen ja sitten lähdin kun ei ollut puhumisestakaan mitään apua.
Ratkaisu vain oli tehtävä molempien vuoksi.

Hommaa ne paperit ja laita ero vireille sillä teillä on vielä sitten aikaa noin puoli vuotta päättää mitä teette. Jos et uusi sitten papereita niin se raukeaa.

 

[hei]

Kiinnitin huomiota tähän: ""Vuosikaudet vainon haaveet ovat olleet ""meidän haaveitamme"", vaikka olen joskus jyrähtänytkin vastalauseeni.""

Eikö haaveet ole sentään ihan omia, jos niitä ylipäätään on. Ei kukaan voi estää sinua haaveilemasta.

Mutta tarkoittanet ehkä, että haaveiden tai paremminkin toiveiden toteutus on tapahtunut vaimon ehdoilla, hänen toimestaan ja toiveittensa mukaan. Mutta miksi? Siksikö, että hän on aikaan saava ja vetää sinua ehkä perässään? Kun pitäis tehdä jotain, niin vaimo tekee, et sinä, niinkö?

Itselläni on kokemus miehestä, joka ei esittänyt toiveitaan, ei suunnitellut eikä ede halunnut suunnitella, ei myöskään tehnyt eikä toteuttanut mitään itsenäisesti. Elämä oli välillä ihan helvetin raskasta juuri sen vuoksi.

Voi olla, että vaimosikin on kyllästynyt ainaiseen vastuun ottamiseen, vaikka se häneltä tottumuksesta sujuukin ihan vasemmalla kädellä. Mutta uskompa, että avioliitossa molemmilla on toiveita siitäkin, että ainakin joskus molemmat ottaisivat vastuuta ""haaveista"" ja elämän viemisestä eteenpäin.

Meidänkin yhdessä olomme päättyi lopulta siihen, että mies kertoi, ettei hän enää tunne mitään. Olin muka liikaa päättänyt yhteisistä asioista ja se ahdisti häntä. Ihan niinkuin minuakin.

 

[Inhorealisti]

Kertakaikkiaan merkillisia vastauksia. Useampikin vastaaja on onnistunut kaantamaan koko tilanteen paalaelleen. Etta eroamisaikeissa olevan miehen pitaisikin itse panostaa avioliittoonsa. Aivan kuin tilanne olisikin miehen itsensa vika ja etta ero olisi jopa helpotus vaimolle. Kas kun vaimo itse ei sitten ole ottanut asioita puheeksi ja tuonut julki haluaan erota. Ei ole taas sukupuolisidonnaisuudella rajoja.

 

[Satu]

Inhorealisti, alkuperäisen postissa oli kysymys ""onko mitään tehtävissä?""
Eli mies itsekin vielä epäröi eroaan ja miettii voisiko vielä jotain tehdä, ts. panostaa avioliittoonsa. Siksi näitä vastauksiakin on varmasti tullut avioliiton pelastamisen puolesta.

Ja se jos mikä on täysin varmaa, ilman mitään sukupuolisidonnaisuutta, on se että avioliitossa on kaksi osapuolta ja kaksi tarinaa. Ei ole syyllistä tai syytöntä liiton epäonnistumiseen. Vaimon tarina voisi olla yhtä karua kuultaavaa kuin miehenkin.

Minusta mies tarvitsisi aivan ehdottomasti ammattiapua tilanteeseen. Jos ei kahdenkeskinen keskustelu vaimon kanssa onnistu siten, että hän saisi sanottua sanottavansa eikä hän suostu kirjettä kirjoittamaan, niin silloin ammattilainen toimisi puolisoiden välisenä tulkkina. Vaikka avioliittoa ei voitaisikaan pelastaa, niin voitaisiin silti saada aikaan onnistunut ero ilman vuosien katkeruutta ja vihanpitoa.

 

[Leena]

No nyt olisi sitten viimeinen hetki panostaa omalta osaltaan siihen liittoon, jos kerran on vasta aikeissa - siis ei ole vielä päätöstään saatikka tarvittavia toimenpiteitä tehnyt eron edistämiseksi.

Nimimerkki ""hei"" otti esille yhden tärkeän asian, nimittäin omien halujen ja tarpeiden ilmaisemisen puutteen. Miten vaimo/mies voi tietää mitä toinen oikeasti ajattelee tai haluaa, jos tämä toinen osapuoli ei sitä selvästi sano. Jos liitto on ajautunut siihen malliin, että toinen ""päättää"" kaikesta niin äkkipäätään voisi ajatella, että se toinen ei ole saanut sanotuksi omaa mielipidettään taikka hän ei sellaista ole itsessään edes tunnistanut, ja on ottanut jonkinlaisen perässä vedettävän roolin. Tätä kannattaa miettiä itse tykönään.

 

[Mies]

Kiitos palautteesta. Otin avioliittomme tilan vielä kertaalleen puheeksi viikonloppuna. Vaimoa kiinnosti enemmän muu tekeminen. Niinpä sitten sanoin, että tästä ei tule enää mitään ja että haluan erota.

Vaimo ei uskonut, ennen kuin sanoin saman uudelleen illalla. Sitten hän alkoi huutamaan, että hän ei anna minun erota. Sanoin, etten tarvitse siihen hänen lupaansa ja hänen suhtautumisensa vain vahvistaa päätöstäni.

Hän on kuulemma heittänyt hukkaan koko aikuisikänsä, jos meille tulee ero. Minusta voimme pelastaa loppuelämämme, jos eroamme.

 

[iitu]

Luuletko maxi että minäkään sinua puolisoksi huolisin vaan eihän sitä koskaan tiedä...
Niin kerronpa tämän jutun taustan mutta tunnen vain tämän jutun taustan siis tavallisen.
Tyttäreni oli ollut naimisissa noin 10v kun mies ilmoitti kolmen pienen lapsen äidille siis vaimolleen ja lapsilleen ettei rakasta enää.
Mies halusi tuntea muutakin kuin perhe-elämää ja ei kuulemma ole koskaan saanut osallistua mihinkään yhteiseen.
Miten voi mies osallistua yhteiseen kun on töissä 10-14 päivässä.
Kaikkeen kysymyksiin tuli vastaus ihan sama. No pitihän miehelle vapaus antaa ja kun rakkautta ei kertakaikkiaan löytynyt.
Suorastaan inhoitti kuulemma koko perhe. Toisaalta tyttäreni oli jo vuosia hoitanut yksin koko ruljanssin mutta oli kyllä yllättynyt ja masentunut kun ilmoituksen kuuli.
Jo muuttopäivänä mies ilmoitti että tekee väärin mutta kun ei rakasta, päättivät olla lasten takia ainakin ystäviä.
Mies näkee ja pitää lapsiaan enemmän kuin koskaan avioliitossa. Mutta rakastaa kuulemma enemmän kuin koskaan avioliitossa. Miehestä on tullut rasite jatkuvaa soittelua rakkauden tunnustusta,lahjoja ja kyttäämistä.
Tyttäreni elämä on tämän raukkaudettoman miehen osalta muuttunut helvetiksi. Erosta on kulunut kaksi vuotta ja mies ei kuitenkaan jaksa luovuttaa.
Ei huoli muita vaikka avioliiton aikana niitä suosi. Haluaa puhua vaikka avioliiton aikana ei ole kuulemma puhuttavaa.
Odottaa kuulemma vaikka 20v jotta pääsee takaisin. Jättäisi kaiken jopa työnkin jos vain otettaisiin takaisin.
Siis miestä ei heitetty jaksoi vain pohtia eräänkin vuoden toisten naisten kautta rakkaudettomuuttaan.
Tytär seurustelee nyt ihan tavallisen kivan miehen kanssa saa nähdä miten käy kun x-kumppani saa tietää.
Miksi sitten vasta rakastetaan kun pyyhe on jo kehässä kun se toinenkin yrittävä osapuoli ei jaksa enää rakastaa.
Joskus saa sitäkin mitä ei tilaa.

 

[Miehelle]

Saanko kysyä, että miten ja missä tilanteessa otit puheeksi tämän avioliiton nykytilan? Sanoit, että vaimoa kiinnostivat muut asiat, eli jäin miettimään oliko tilanne kenties sellainen, että vaimo ihan oikeasti silloin tajusi, että olet ajatellut asioita, haluat keskustella ja että asiat koskevat myös häntä. Ts. istutitko hänet ihan alas sohvalle, pöydän ääreen tmv ja teit aikeesi selväksi?

Huomaan itse usein mieheni suhteen, että minusta olen ihan selvästi sanonut jonkun asian eikä hän kuuntele tai ole kiinnostunut, eikä myöhemmin muista ollenkaan, että ollaan puhuttu. Kun olen analysoinut tilanteita myöhemmin olen huomannut, että olen puhunut ehkä sellaiseen aikaan, että hän on pohtinut työasioita, lukenut lehteä tai katsonut tv:ta, enkä ole välttämättä saanut häneen edes katsekontaktia, mutta murahtelusta ja ""vastaamisesta"" olen tulkinnut, että asia on mennyt perille. Nykyään osaan jo sanoa, jos haluan puhua jostain tärkeästä, että voisiko hän laittaa hetkeksi lehden pois tai tv:n kiinni, että minulla olisi tärkeää asiaa, johon haluaisin myös hänen näkemyksensä.

Usein kommunikaatio voi olla huomattavasti hankalampaa ja tulos ihan erilainen kuin miltä itsestä tuntuu.

 

[Leena]

Kerropa vielä kerran keskustelulle erityisesti varatulla hetkellä vaimollesi, mitä tarkalleen ottaen ajattelet, tunnet ja haluat elämältäsi. Siis selkokielellä suomeksi: Miksi tästä ei sinun mielestäsi tule enää mitään.

Kirjoituksestasi päätellen vaimosi ei ihan aidosti ole selvillä mitä sinä oikeasti toivot ja haluat. Minkälaisen kuvan olet antanut itsestäsi vaimollesi - sopeutujanko, kiltinkö? Oletko aikaisemmin kokeillut suoraan puhumista? Oletko sanonut hänelle, että haaveet ovat hänen mutta eivät sinun. Miksi hän ei ymmärrä eikä kuuntele sinua? Miksi on niin vaikeaa sanoa puolisolleen Minun mielestäni..., Minä haluan, että... Olen ajatellut mennä, tulla, hankkia, aloittaa... Voin huonosti... Olen onneton, masentunut, väsynyt, kyllästynyt... jne.

 

[Jenni]

AP, minun ex-mieheni oli juuri sinun kuvailemasi vaimon kaltainen. En saanut omaa tahtoani läpi ja tärkeistä asioista mies aina päätti. Minä tein juuri niin, että kirjoitin kirjeen. Kirjoitin Wordillä useana iltana, jolloin sain koottua omia ajatuksianikin yhteen. Kirjoitin mikä on mielestäni vialla, mitä ratkaisuehdotuksia minulla on, miten ongelmista päästäisi yli, milloin ongelmat mielestäni ovat alkaneet yms.

Kirjeessä kerroin myös, että jos systeemi ei lähde paranemaan, haluan väliaikaista miettimisrauhaa esimerkiksi väliaikaisen asumuseron. Vasta tämä sai aikaan sen, että mies (siis nykyinen ex-mies) alkoi kuuntelemaan minua. Luulen, että pohjimmiltaan kyse oli siitä, että hän ei arvostanut minua ja hän koki itsensä minua arvokkaammaksi. Suhteemme ei ollut tasa-arvoinen.

Menimme parisuhdeterapiaan ja vasta siellä tajusin, että en voi syyttää kaikesta miestä, vaan minun pitää itse ottaa myös vastuuta asioista. Miksi minä vasta nyt päätin haluta muutosta? Miksen tehnyt sitä jo aiemmin? Miksi en pakottanut miestä keskustelemaan ja löytämään ratkaisuja? Mies ei ole ajatustenlukija eikä hän voi tietää, että olen tyytymätön, vaan minun tehtävänäni on ilmoittaa se selkokielellä hänelle. Terapiasta oli suurta hyötyä myöhempää elämääni varten.

Ajauduimme asumuseroon, jona aikana mietin asioita ja kävimme terapiassa. Yritimme vielä, kunnes haimme yhteistuumin eroa.

Muuten, parisuhdeoppaissa yms. sanotaan, että jos joskus suhteessa on ollut rakkautta, se todellakin ON mahdollista herättää henkiin. Parisuhteen hoito vaatii työtä (minäkin olen sen kantapään kautta oppinut) eikä se hoidu itsestään varsinkaan, jos toista pitää itsestäänselvyytenä.

Minusta on hyvä, että antaa itselle ja antaa kumppanilleen vielä mahdollisuuden yrittää, kun on tehnyt selväksi toiselle, että asiat eivät ole hyvin, en halua jatkaa tätä samaa rataa ja muutoksia pitää tapahtua, jotta yhteiselämän jatkaminen voi jatkua. Jos yrittämisen jälkeenkään ei juttu toimi, niin sitten voi erota hyvällä omallatunnolla tietäen, että kaikki yritettiin, mutta ei onnistunut. Jos taas parisuhde palautuu oikeisiin uomiinsa, voitte huomata olevanne onnellisempia kuin koskaan.

 

[helvetti]

No voi jessus teidän kanssa, ellit hyvät.
Kyllä tällä palstalla erotaan vähemmästäkin, niin mikä nyt yhtäkkiä on niin vaikeaa?
Niin tai näin, niin n'äkeehän tuosta että mies tahtoo erota, ja liitto on muutenkin menetetty.

Eli ap:lle terveisiä että anti mennä vaan.

 

[Satu]

Ihan silkasta uteliaisuudesta kysyn ap vielä, että onko sinulla ketään uutta naista tiedossa tai ihastusta näköpiirissä?

 

[bitch]

Jätä se ämmä .

 

[anna]

Mikä neiti semmoinen mies on, jos se TUON tekee.
Vaimolle ruikutuskirje, jossa mies ilmoittaa sievästi jäävänsä jalkoihin??? Sitten ostaa noita-akalle kukia ja suklaata, ettei vaan tule pikkunaiselle pahapaha mieli.

Eh eh ja vieläkerran eh.

Se nainen haluaa että mies panee ensin kunnolla perseeseen, heittää sitten hankeen miettimään asioita.

Kyllä minuakin naisena alkaisi tehdä mieli päsmäröidä ja kiusata miestä josta ei ole mitään vastusta minulle.

Hiivatin sovinistinen sika!
Sulle ei taida elämäsi aikana selvitä miten naisen kanssa ollaan, joten jatka vain niiden pornoleffojesi katselua!!