En rakasta enää

[Mies]

Näin on, jos siltä tuntuu. Kaikki tunteet vaimoani kohtaan ovat kuolleet vuosien saatossa. Hän on ihan OK eikä riitoja ole, muttei mitään tunteenpaloa puoleltani enää ole. En halua edes seksiä hänen kanssaan. Jos en pääse fyysisesti ahdistavasta tilanteesta pois, niin olen ainakin henkisesti valovuoden päässä.

Päällepäsmäröinti viosien saatossa on tehnyt tehtävänsä. Vuosikaudet vainon haaveet ovat olleet ""meidän haaveitamme"", vaikka olen joskus jyrähtänytkin vastalauseeni. Eihän aina oikeassa oleva ihminen kuule eikä ymmärrä.

Onko mitään tehtävissä, vai tilaanko avioeropaperit?

 

[Minä]

Yritä nyt ainakin ensin keskustella vaimosi kanssa ja käykää parisuhdeneuvonnassa. Mutta on tottta, että tunteiden kuolemiselle ei juurikaan mitään mahda, itse olen sen kokenut ja kuusi vuotta sitten eronnut.

 

[haaveita vain]

Parisuhteessa jompikumpi on haaveileva ja toinen taas jalat maassa.
Meillä taasen minä vaimo olen se joka on realisti ja mies haaveilee. Haaveilee ja puhelee, mutta käytäntö on aivan muuta. Aika on vieras käsite.

Tuntuu välillä ahdistavalta, mutta tiedän hänen luonteensa ja en pahemmin noteeraa hänen pilvilinnojaan, mutta en sano sitä hänelle. Koska haaveileva ei edes ymmärrä mitä tarkoitan. Kieltämättä on välillä raskasta, kun on tottunut itse olemaan omien sanojensa takana.

Haaveilija lupaa, mutta käytännössä lupauksissa ei ole sitä potentiaalista tahtoa.

 

[¤]

TILAA AVIOEROPAPERIT JA MUISTA SIT KANS TÄYTTÄÄ NE JA LÄHETTÄÄ VOUDILLE!

 

[elli]

Minusta on kohtuullista ainakin kertoa etukäteen. Että älä nyt ainakaan ""häivy"" vaan. Eli kerrot saman kuin tässä.

 

[Mies]

Minne minä häipyisin? Omasta, ennen avioliittoamme hankkimastani ja avioehdolla suojaamastani kodistani.

 

[tsöde]

Ihan samaa pähkäilly vuostolkulla,on nää vaikeita asioita...Haluis kovasti lähteä mut toisaalta pitäis aina kokeilla ensin kaikki mahdolliset keinot ennen kuin luovuttaa.Hirveetä elää ns.valheessa kun tietää et lähtölaskenta alkanu ajat sit ja oma elämä vaan menee hukkaan,oisko sulla mulle jotain neuvoja?

 

[elli]

No etkö juuri uhitellut avioerolla? Se on avioliitosta lähtemistä, ja tarkoitin ""häipymisellä"" sitä perinteistä miehistä tapaa, että etukäteen ei kerrota mitään vaan ""häivytään"" eli ei anneta vastapuolelle mahdollisuutta sanoa sanottavaansa. Eli eropaperien pöytään löyminen on ""häipymistä"" eli pakenemista eli raukkamaista pelkuruutta.. ensin pitää uskaltaa puhua asiasta.

 

[elli]

Eli sitähän mm. nämä nettimehet tekee. Häipyy kuin peiru Saharaan. Pakenee. Ei ole poikkaa ja miestä sanomaan, että tämä ei toimi.

 

[Mies]

Luuletko, etten ole yrittänyt keskustella. Vaimo lupaa muuttua, mutta unohtaa lupauksensa samalla silmänräpäytyksellä.

Seuraavan kerran kun aloitan taas keskustelun, hän ei muista minun mitään sanoneenikaan ja jatkaa päällepuhumista.

Montako kertaa asia täytyy ottaa esille ennen eropapereiden pöytään pistämistä?

 

[eronnut nainen]

Kuulostaa kyllä siltä että olet niitä kilttejä miehiä jotka vain yrittävät ja yrittävät erota siis. Jos oikeasti eroaisit tilaisit ne paperit ja täyttäisit ja veisit maistraattiin. Kun erolappu kolahtaisi virallisen postin mukana ehkä Justiinakin on sitten valmis kuuntelemaan. Silti vähän kuulostaa éttä pieni asumusero olisi paikallaan kummallekin. Kun toisesta tulee niin kalusteisiin sopiva vähenee se ihmisarvo ja kunnioittaminen johonkin ulkovaraston nurkkaan. Kun tunteet on sitten kuolleet on ajateltava jatkaako materiaalin vuoksi vai haluaako sittenkin vielä elää tuntemalla aidosti. Jokainen eroava tekee tämän laskuopin viimekädessä yksin. Siksi muiden neuvot eroa tai jätä eroamatta ei toimi.Toivon että selvität itsellesi kumpaako kastia olet ja sitten toimiin.

 

[diu]

Oletko sanonut vaimollesi suoraan, ettet jaksa enää YHTÄÄN tuota liittoanne, jos hän ei muutu. Kannattaisi sanoa ja sitten seuraavan kerran, kun hän yrittää jatkaa vanhalla kaavalla, muistuta häntä avioeron mahdollisuudesta. Ja tee niin joka kerta. Jos hän ei usko, niin tee hänelle todellakin selväksi, ettet aio tuhlata enää elämääsi jatkamalla entiseen malliin.

Ennen avioeroa kannattaa kuitenkin harkita asumuseroa ja parisuhdeterapiaa. Tosin jos katsot, ettei suhteesta enää koskaan voi tulla mitään, älä tuhlaa aikaasi vaan hae eroa.

 

[Nainen]

Voisitko kirjottaa hänelle kirjeen, jossa selität kaiken mutta vältät syyttelevää sävyä. Kerro kuinka tunnet jääväsi jalkoihin ja että mielipiteitäsi ei huomioida. Kerro kuinka vakavasta asiasta on kyse. Kirjoita myös että toivot vaimon todella miettivän asiaa myös sinun kannaltasi. Että hän todella keskittyisi asiaan. Kirjoita myös, että annat hänelle nyt vähän omaa aikaa sulatella tätä asiaa.

Jätä kirje vaimolle ja lähde itse pois. Laita puhelin kiinni ja pysy poissa kotoa kunnes uskot vaimon rauhoittuneen ja ehtineen ajatella. Kerro hänelle jo kirjeessä että aiot olla tavoittamattomissa vähän aikaa, jotta hänen ei tarvitse hätäillä puolestasi ja hän voi keskittyä oleelliseen.

Kun menet lopulta kotiin, vie vaikka kukkia vaimolle ja sano hänelle, että toivot että saisitte asiat kuntoon. Sano että se ei kuitenkaan onnistu sinulta yksin vaan vaimonkin täytyy osallistua ja kukaan ei ole yksin syyllinen tilanteeseenne. Jos hän huutaa ja räyhää, kävele pois ja sano että tulet sitten takaisin kun vaimo on rauhoittunut, keskustellaan sitten kuten aikuiset.

 

[eronteko]

<<Montako kertaa asia täytyy ottaa esille ennen eropapereiden pöytään pistämistä?

Siis olet puhunut muuttumisesta, olet puhunut suhteesta.

Et ole puhunut, että aiot erota. Siinä on suuri ero. (!)

 

[Ei jumaliste]

Mikä neiti semmoinen mies on, jos se TUON tekee.
Vaimolle ruikutuskirje, jossa mies ilmoittaa sievästi jäävänsä jalkoihin??? Sitten ostaa noita-akalle kukia ja suklaata, ettei vaan tule pikkunaiselle pahapaha mieli.

Eh eh ja vieläkerran eh.

Se nainen haluaa että mies panee ensin kunnolla perseeseen, heittää sitten hankeen miettimään asioita.

Kyllä minuakin naisena alkaisi tehdä mieli päsmäröidä ja kiusata miestä josta ei ole mitään vastusta minulle.

 

[diu]

Ja vielä pitää sanoa, että mikä ihme ihmisiä vaivaa! Elämä on muutenkin suhteellisen lyhyt tuhlattavaksi epätyydyttävään suhteeseen. Mitä iloa on materiasta, kun henkinen ilo ja onni elämästä on kadonnut?

Omien vanhempien suhde on hieman samankaltainen, vaikkakin erilainen. Olen kehottanut heitä eroamaan, jotta ehtivät nauttiakin tästä elämästä vielä, mutta ei voi kun materia menisi jakoon ja taloud. tilanne huononisi.

Pah, toivottavasti itsestäni ei tule samanlaista kotityrannia ja ""osaansa tyytyjää"". Toivottavasti jaksan muistaa, että elämä on pitkälle tasan sellainen, millaiseksi itse sen tekee.

 

[Ellinoora]

Toista et voi muuttaa. Muutos pitää lähteä aina itsestä.

Oletko yrittänyt kirjoittaa hänelle? Silloin ei ainakaan voi puhua päälle ja saat asiasi sanottua. Jos teet sen vielä tietokoneella ja tallennat, niin jää mustaa valkoiselle itsellesikin, mitä on tullut sanottua.

Minusta avioerolla uhkaaminen on todella huono vaihtoehto parantaa parisuhdetta.

 

[Ei jumaliste]

Sinä et rakasta vaimoasi? No mitä odotat.
Rakkautta on se että tekee oman kantansa asioihin selväksi.
Jos se ei mene perille, niin lähde lätkimään.
Eihän tuollalailla voi elää.

 

[diu]

Silloin jos se tosiaan on pelkkää uhkailua, niin silloinhan avioeroa ei kannata ottaa peliin mukaan. Mutta silloin kun se oikeasti tuntuu ainoalta mahdollisuudelta, niin on vain reilua kertoa se toiselle osapuolellekin ajoissa - kun vielä on aikaa pelastaa liitto.

 

[Mies]

Jos puhe ei mene perille, niin tuntuu hölmöltä kirjoittaa kirjeitä. Ero on sellainen asia, jolla ei uhkailla turhan takia. Se sitten pannaan oikeasti vireille.

 

[Nainen]

Ehkä vaimosi ei ole ainoa, jonka pitäisi muuttua. Sinäkö et halua pelastaa liittoasi, koska tuntuu tyhmälle kirjoittaa kirjeitä. Ei sitä tarvii kirjeenä ajatella. Kirjoitat vaan mille tuntuu. Koska vaimo ei kuuntele puhetta, kirje on varmasti hyvä ratkaisu.

Herää kysymys, haluatko oikeasti vielä yrittää pelastaa liittosi vai oletko jo päättänyt että ero on ainoa ratkaisu? Ei vaimosi ole ainoa, jonka täytyy muuttua ja tehdä työtä liittonne pelastamiseksi. Sinä näet asiat omalta kannaltasi, hän taas omaltaan. Hän voi kokea tilanteenne aivan toisin kuin sinä. Avoimuutta ja ymmärrystä tarvitaan molemmin puolin.

 

[Wera]

Suhteessa on aina kaksi. Ajatellaan että on hyvä jos ei ole riitoja, pyh. Riidat ovat osaltaan suhteen hoitoa. On vain hyvä tapa riidellä ja paha. Kirjoitit tänne, voit kirjoittaa avioeropaperit alle mutta et tunne olevasi yhteisistä vuosista sen vertaa velkaa että yrittäisit puhua/kirjoittaa vaimollesi.

Kertomasi asiat vaimon vioista kuulostaa siltä että et näe omia vikojasi. Että vaimonko yksin olisi pitänyt suhdetta hoitaa? Seksin loppuminen kertoo että teillä on vaikeuksia eikä sitä että se olisi ikuinen vaiva. Erossa voi olla henkisesti ja tunteet on kuolleet, vaikka asutaan yhdessä. Oikealla avulla ja suhteen hoidolla uskon että niitäkin voi parannella kun tekee sen eteen paljon työtä.

Meillä mies sanoo että pidä pääsi kiinni ja kuuntele, sitten kun on lupa sanoa jotain en tiedä mitä sanoa. Meillä opetellaan keskustelemaan ja välittämään toisesta. Suhteessa on helppo ajautua kämppisten tasolle, vaikeampaa on kiintymyksen, sitoutumisen ja rakkauden ylläpito. Siihen tarvitaan paljon keskustelua ja halua tehdä toisen ja omasta elämästä parempaa. Kohtele toista niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan.

Toivon että ennen kuin päätät poistua tästä suhteesta näet että mitä virheitä olet itse tehnyt ja mitä olisit voinut tehdä. Suhdetta voi muuttaa ei toista ihmistä. Keskustelun puute on sellainen jota voi opetella jos molemmat todella haluaa. Teillä on ikään kuin väärät ohjaimet ja pelaatte väärin. Haluan kysyä sulta ap mitä sun mielestä rakkaus on? Miehillä (ja monilla naisilla) tuntuu olevan aika lapsellinen käsitys rakkaudesta, varsinkin tylsyyden ja arkisuuden tullessa kuvioon.

Suhteessa on aina kaksi ihmistä ja toisten syyttelyllä ette saa mitään hyvää aikaiseksi. Katsele asioita ulkopuolisena molempien kantilta, jos eroat niin vältyt toistamasta samoja virheitä seuraavassa suhteessa. Ongelmilla kun on tapa seurata vaikka suhde olisi uusi.

 

[Wera]

Alistuminen on eräänlaien pakokeino miehillä ja sitten syytellään naista kun he osaavat pitää puolensa. Opettele itsekin. Kummallakin pitää olla oikeus päättää yhteisistä asioista.

 

[Mies]

Jos vielä kerran ensi viikonloppuna yrittäisi puhua.

 

[kriisin kokenut]

Sanot, että vaimosi on ok, mutta Sinä et tunne enää mitään. Oletko miettinyt, että oma onnesi on omalla vastuullasi - ei vaimosi vastuulla. Olisko parempi hetki tuumailla omaa sisintäsi ja miettiä, että mihin varsinaisesti olet tyytymätön. Psykologi Kari Kiianmaa kirjoittaa viisaita näistä asioista, käypä vilkaisemassa eroperhe.net sivustoa.

Moni luulee, että onnellisuus löytyy erosta ja uudesta suhteesta. Se vain ei mene niin, jos ongelma on itsellä sisällä eikä sitä selvitä tarpeeksi perusteellisesti. Ihmisen mieli toimii usein melko kummallisesti.