Se on niinkun houkutus mun entisestä elämästä. Unelma joka jäi saavuttamatta. Suhde joka jäi kesken vastoin mun toivettani. Sen jälkeen tuli nykyinen mies, ja heitin kirveeni kaivoon ettei enää kannata onnea yrittää etsiä, tein lapset ja muutuin nunnaksi. Nyt ei vaan ole enää yhtään fiilis että haluaisin olla nunna. Ja kyllähän se aivan kamalasti kiehtoo, että tuollanen nuori komee mies on muhun niin ihastunut. Että kelpaan jollekulle, jota itsekin tekee niin helkkaristi mieli. Joka kerta kun juttelemme, se tuntuu niin hyvältä. Pelkkä juttelu. Ja kun näen hänen kasvonsa, se on kuin suudelmia alavatsalla, polttelee. Kuumottaa.
Mutta. Aion olla kiltisti, ja jos tää ei tästä rauhoitu VUOSIEN mittaan, niin katson että pitää palata asiaan. Oma mies ja lapset menee mun onneni edelle, tietenkin, eikä ole mitään syytä antaa heidän kärsiä. Nyt pidän mieheni entistäkin onnellisempana antamalla hänelle niin kiihkeää lempeä, että olen kuin uudesti syntynyt.
