En osaa kertoa asioistani muille

[ongelma tämäkin]

Minulla on eräs aina ja ikuisesti vastaan tuleva ongelma ystävyyssuhteissani. Ja se on, että en osaa kertoa asioistani muille. Osaan kyllä olla kuuntelevana korvana ja tukena muille ihmisille heidän ongelmissaan, mutta itse en osaa puhua asioistani. Ja jotkut ovatkin sanoneet, että annan sellaisen vaikutelman, että en luottaisi ystäviini.

No, toisaalta luotan ja toisaalta en. Minulla on ollut eräitä ikäviä kokemuksia siitä, miten joskus luottamuksella kertomiani asioita on levitelty eteenpäin, mutta tähän juoruiluun syyllistyivät ihmiset ovat jo taaksejäänyttä elämää. Tosin on myönnettävä, että varovaiseksi tuollainen kyllä tekee. '

Suurimpana syynä on kuitenkin se, että minulla on elämäni aikana ollut todella vähän läheisiä ystäviä ja siis sellaista bestistä, jonka kanssa olisi jakanut kaikki asiat. Ja jotenkin sitä vain on tottunut miettimään kaikkia asioita vain omassa päässään ja tuntuu vaikealta lähteä puhumaan niistä muille (ja varsinkin vielä, kun koko ajan epäilee, että ne omat jutut on muiden mielestä ikävystyttäviä ja turhia).

 

["jep"]

En oikein osaa neuvoa, mutta olen ihan samanlainen. Olen kyllä sanonut sekä ystäville että puolisolle, että tällainen olen, ja olen ollut ihan lapsesta asti, en pienenäkään kertonut vanhemmille murheitani, vaikka oli ihan ok välittävä perhe, eikä mitään juopottelua, väkivaltaa, laiminlyöntejä tms. Vähän silleen ota tai jätä, tuskinpa tulen karvoistani ihan lähiaikoina pääsemään.

 

[Joxu]

Jotenkin tutulta kuulostaa. Mulla on aika paljon kavereita, mutta kukaan niistä ei tiedä mun asioista kovin paljoa. Mulla on ollu paljon ongelmia ja vastoinkäymisiä, mutta ikinä niistä en ole kertonu kavereille. Kahelle ystävälle oon kertonu joitakin asioita. Mutta kunnolla mun taustoista en kertonu kellekkään. Eli periaatteessa mun kaverit ei todellisuudessa tiedä musta yhtään mitään. Mennesyyksistä ja mistään en ole avautunu. Mä ajattelen paljon asioita itekseni ja ongelmat olen tähänkin saakka selvittäny ite oman pään sisässä. On ollu pahojaki tapahtumia ja niistäkin oon selvinny kertomatta kellekkään. Oon vaan, niin jäykkä puhumaan vakavia tai henkeviä. Mielummin kuuntelen muita tai sit puhutaan nykysistä elämäntilanteista yms.

 

["vieras"]

Minäkään en pysty täysin luottamaan toisiin. Jos ommat ystävän joka juoruaa muistaa levittelee hän myös sinun asiasi. Minulla ei muita tuttuja olekaan kuin näitä kellokkaita.

 

[Keittiönoita]

Oletko miettinyt, onko todellakin kyse sinun ongelmastasi vai pikemminkin ystäviesi ongelmasta? Eivätkö ystäväsi pysty hyväksymään sitä, että olet tässä suhteessa erilainen kuin he? Ei läheskään kaikki ihmiset kerro omista asioistaan muille eikä läheskään aina ole kyse mistään luottamuspulasta. On olemassa ihmisiä, jotka käsittelevät omat murheensa mieluiten ihan itse. Mun mielestä oikea ystävyys on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on.

 

["mona"]

No mun on tosi vaikea pästä lähelle niitä ihmisiä, jotka ei kerro itsestään mitään. Saatetaan viettää aikaa yhessä, mut jutut ihan pilipalia vaikka tvohjelmista. Mä ajattelen et ne ei haluakaan olla läheisiä ystäviä, joten pidetään ystävyyssuhde pinnallisena..