En "osaa" riidellä

["vieras"]

Tänään eräs ystävä yllättäen syytti minua siitä, että olen kuulemma vailla omia mielipiteitä ja vain myötäilen muita.

Ja pakko se on myöntää, että se on totuus. En vain osaa ja toisaalta myöskään uskalla riidellä ja olla eri mieltä asioista.

Ja syynä tähän on se, että pelkään menettäväni ystäväni. Että pieninkin erimielisyys minun puoleltani tarkoittaa sitä, että muut pistävät välit poikki kanssani. Ja toisaalta siis pelkään, että en osaa tunnistaa, missä se raja menee, että mikä on liian loukkaavaa ja sellaista.

Mitenkähän sitä oppisi sellaiseksi superitsevarmaksi ihmiseksi, joka ei pelkää tuoda omia mielipiteitään julki (ja lähtökohtaisesti uskoo kaikessa olevansa oikeassa)

 

[Moraalinvartija]

No ihan ekana kannattaa sisäistää, että eri mieltä oleminen ei ole vielä riitelyä nähnytkään.

 

["pelokas"]

täällä kans toinen samanmoinen. ja etenkin miehen kans on vaikee riidellä, en uskalla. tuskinpa se tuosta mihinkään lähtis mutta....

 

["Niin"]

Ei tarvi tietysti supervarma tmv olla, mutta kunhan joskus ja edes jotenkin ilmaisee ajatuksiaan. Mä huomasin jo nuorena, et tuun melkein kenen muun kans 'toimeen', vaikeina pidettyjenkin, mut nää jotka ei koskaan oo mitään mieltä on vaikeita. Jos kaikki aina sopii, ikinä ei tunnu et oikeasti halusi tehdä mitään mitä ehdottaa tmv. Se ahdistaa, kun toinen ei heittäydy kunnolla mukaan.

 

["Niinpä"]

..itse olin parikymppinen kun ekan kerran uskalsin suuttua ystävälle. Lähdin kämppiksen luota ovet paukkuen johonkin vaan ulos, ja muistan miten hurjalta se tuntui. Kun ekan kerran sanoin tai siis huusin asian vihaisena, sydän hakkasi, jännitti, olin paniikissa ja samalla tuntui hyvältä; uskalsin näyttää negatiiviset tunteeni tietäen ja luottaen, ettei se ystävä silti hylkää vaan tää oli vain riita joka on sovittavissa. Ei ole muuta neuvoa tähän kuin että toivottavasti sulle käy yhtä hyvin Siis yksikin kokemus voi auttaa!

 

[dfhak]

Pöh, miksi pitäis osata riidellä? Mä en ole ainakaan ikinä tuota taitoa oppinut ja hyvän elämän elänyt, nyt ikää 32. En ole riidellyt kunnolla ikinä mieheni kanssa, siis sillain että huutaisin tai sanoisin ilkeästi. Tämä tyyli sopii mulle, inhoan yli kaiken riitelyä. Tottakai uskallan mielipiteeni sanoa, ei se sitä poissulje.