vierailija
Täytän tammikuussa 30 vuotta. Olen ollut työelämässä jo muutaman vuoden.
Mä en lapsena saanut juuri mitään ja emme reissanneet missään. Asuimme omakotitalossa, mulla oli oma huone ja terveellistä ja monipuolista ruokaa oli aina saatavilla riittävästi. Karkkia saatiin viikonloppuisin ja kaverisynttäritkin sain aina pitää.
Synttärilahjaksi sain jotain pientä ja jouluna lähinnä jotain halpaa... värikynät, paita ja barbie esim.
En saanut oikein koskaan mitään mitä toivoin ja mun vanhemmat olivat todella pihejä. Teininä sain yhdet liian suuret talvikengät kasvunvaraa ajatellen, vaikka jalkani on ollut seiskaluokalta asti saman kokoinen. Tai sitten äiti vain oli saanut kengät halvalla.
AINA sain ne 40 koon kengät, vaikka jalan koko oli 38. kengät oli äkkiä lintassa suuren koon vuoksi.
Vaatteet siskon vanhoja. Joskus toivoin merkkifarkkuja mutta en saanut periaatteestakaan.
Reissattu ei koskaan mihinkään. Särkänniemeen pääsin joskus lapsena.
Nyt aikuisena sitten olen matkustellut lapsuudenkin edestä. Matkailu on sinänsä ihan hyvä sijoitus ja olen päässyt näkemään maailmaa.
Mä elän jatkuvasti yli varojeni. Ostan vaatteita, kotiin kaikkea designia, löytyy kaikkea mahdollista, mikä nyt on modernia ja trendikästä. Sisustan koko ajan ja ostan uusia vaatteita. Saan hyvän olon tunnetta kun kuvaan niitä instagramiin ja moni tykkää.
Koulussa kiusattiin joskus vaatteista ja tavaroista. Nyt saatan ostaa vaikkapa Macin meikkejä ja "meikkailla" vähän töissä ihan vaan, että joku sanoisi "wooo sulla on oikein macin huulipuna".
Oltiin porukalla ostoksilla ja mun tili oli jo nollilla, mutta oli pakko ostaa eräs merkkipussukka vain että seuralaiseni ajattelisivat että wooo tolla on taas tollanen uus ihana kallis juttu..
Kutsuin työkaverit pikkujouluihin mun luo ja ostin heitä varten melkein 2000lla merkkikamaa kotiini vain näyttääkseni..
Mä en jaksa enää tätä elämää. Mä haluan vapaaksi tästä. luottotiedot ovat vielä kunnossa, mutta tätä menoa ei kauaa.
Nykyään olen koko ajan alakuloinen ja en jaksa miettiä kuin laskujani.
Mä en lapsena saanut juuri mitään ja emme reissanneet missään. Asuimme omakotitalossa, mulla oli oma huone ja terveellistä ja monipuolista ruokaa oli aina saatavilla riittävästi. Karkkia saatiin viikonloppuisin ja kaverisynttäritkin sain aina pitää.
Synttärilahjaksi sain jotain pientä ja jouluna lähinnä jotain halpaa... värikynät, paita ja barbie esim.
En saanut oikein koskaan mitään mitä toivoin ja mun vanhemmat olivat todella pihejä. Teininä sain yhdet liian suuret talvikengät kasvunvaraa ajatellen, vaikka jalkani on ollut seiskaluokalta asti saman kokoinen. Tai sitten äiti vain oli saanut kengät halvalla.
AINA sain ne 40 koon kengät, vaikka jalan koko oli 38. kengät oli äkkiä lintassa suuren koon vuoksi.
Vaatteet siskon vanhoja. Joskus toivoin merkkifarkkuja mutta en saanut periaatteestakaan.
Reissattu ei koskaan mihinkään. Särkänniemeen pääsin joskus lapsena.
Nyt aikuisena sitten olen matkustellut lapsuudenkin edestä. Matkailu on sinänsä ihan hyvä sijoitus ja olen päässyt näkemään maailmaa.
Mä elän jatkuvasti yli varojeni. Ostan vaatteita, kotiin kaikkea designia, löytyy kaikkea mahdollista, mikä nyt on modernia ja trendikästä. Sisustan koko ajan ja ostan uusia vaatteita. Saan hyvän olon tunnetta kun kuvaan niitä instagramiin ja moni tykkää.
Koulussa kiusattiin joskus vaatteista ja tavaroista. Nyt saatan ostaa vaikkapa Macin meikkejä ja "meikkailla" vähän töissä ihan vaan, että joku sanoisi "wooo sulla on oikein macin huulipuna".
Oltiin porukalla ostoksilla ja mun tili oli jo nollilla, mutta oli pakko ostaa eräs merkkipussukka vain että seuralaiseni ajattelisivat että wooo tolla on taas tollanen uus ihana kallis juttu..
Kutsuin työkaverit pikkujouluihin mun luo ja ostin heitä varten melkein 2000lla merkkikamaa kotiini vain näyttääkseni..
Mä en jaksa enää tätä elämää. Mä haluan vapaaksi tästä. luottotiedot ovat vielä kunnossa, mutta tätä menoa ei kauaa.
Nykyään olen koko ajan alakuloinen ja en jaksa miettiä kuin laskujani.