En osaa käyttää rahaa, esitän rikasta, olen alakuloinen

AP selvästi tietää miten pitää elää, mutta kuvittelee, että jotakuta kiinnostaa hänen tavaransa, ja siksi elää hölmösti. No, voin AP:lle kerta, että kukaan ei edes huomaa, onko kassisi 10 euron vai 1000 euron hintainen. Et saa mitään vau-reaktiota muissa aikaan ikinä, koska ihmiset ovat paljon kiinnostuneempia omista tavaroistaan kuin muiden tavaroista. Terapiasta voisi olla apua.

Enintään joku toinen, jolla on samanlainen sairaalloinen suhtautuminen tavaraan voi kiinnittää huomiota ja saada sen vau-reaktion. Muille se on yleensä ihan yhdentekevää.

Palauttele nyt kaikki sellaiset turhat ostokset, mitä vielä voit, niin ei kerry sitä velkaa niistäkin. Ja joulun alla menee hyvin uudenveroiset tavarat kaupaksi, kun ihmiset hankkivat lahjoja halvalla.

 

Kannattaa lukea kirja Tunne lukkosi. Auttaa ymmärtämään omaa käyttäytymistä, miten se juontaa varhaislapsuuden kokemuksista. Vaikka et painisi juuri tämän ongelman kanssa niin suosittelen!

 

Tohon ei voi kun sanoa woooo....

 

Mun on taas tosi vaikea tajuta, että mitä hienoa on ostaa ylihintaista kamaa ja luulla olevansa sen vuoksi jotain erityistä?
Hemmetisti hienompaa on tehdä itse, saada, löytää tai ostaa halvalla jotakin hienoa.
Kuka tahansa voi sisustaa kotinsa upeasti ja tuunata itsensä trendikkäästi isolla rahalla. Mutta se, joka sen tekee puoli- ilmaiseksi, on todellinen mestari.

Täytyyhän sen olla kotoa tai muualta opittua. Jos ei sieltä, niin sitten elokuvista yms:

http://tiedostamaton.net/mielihyva.html

Valtavan hyvä sivuto tuo... Ekoja asioita, mitä netistä löysin aikoinaan

 

Tuntemani varakkaat ovat kyllä yleensä hyvinkin säästeliäitä ja pihejä eivätkä lapset kulje merkkivaatteissa. Eiväthän he muuten pysyisi varakkaina jos kaikki raha meni sijoittamisen sijaan taivaan tuuliin. Eli jos ostat jotain niin ainakin sen verran täytyy saada tuloja jostain jotta et köyhdy.

Oletko ammatissa jossa sinun voisi olettaa olevan varakas?

 

Olet siis koukussa siihen tunteeseen, kun kuvittelet, että muut ovat kateellisia sinulle, kun sinulla on jotain kallista. Sitä tunnetta saadakseni tuhlaat rahaa. Voin vakuuttaa, että suurinta osaa ihmisiä ei kiinnosta kuinka kallista huulipunasi tai tavarasi ovat. Joku ei edes tajua onko tavarasi/huulipunasi maksanut 2 e tai 200 e, joku ehkä huomaa. Moni saattaa vain sääliä sua, jos koko ajan tuhlaat järjettömästi. Ja varmaan joku kateellinen löytyy.

Itse en tunnista Macin meikkeijä tai ole hajuakaan, mitä maksaa. Mua ei kiinnosta, vaikka joku käyttäisi satasen huulipunaansa. Jos joku perustuloinen perhe/hlö käyttäisi paljon rahaa merkkijuttuihin, en olisi kateellinen, miksi olisin? Jos toisilla perintöä niin käyttäkööt ja jos lainaksi elää, säälisin.

Sun kannattaa mennä terapiaan, selvästikin sun rahankäyttö on jo jonkinasteista riippuvaisuutta ja ilmeisesti tunteita takana, joita et ole käsitellyt. Toivottavasti saat ne tunteet käytyä läpi ja saat kokisit että olet riittävä tuollaisena ilman kalliita ulkokuoria.

 

Enintään joku toinen, jolla on samanlainen sairaalloinen suhtautuminen tavaraan voi kiinnittää huomiota ja saada sen vau-reaktion. Muille se on yleensä ihan yhdentekevää.

Palauttele nyt kaikki sellaiset turhat ostokset, mitä vielä voit, niin ei kerry sitä velkaa niistäkin. Ja joulun alla menee hyvin uudenveroiset tavarat kaupaksi, kun ihmiset hankkivat lahjoja halvalla.

Juuri näin.

Minä en edes tunnista merkkituotteita, eikä niillä ole minulle mitään merkitystä. En arvota ihmisiä merkkien perusteella. Korkeintaan saatan ihmetellä, miksi joku tuhlaa rahojaan niin tyhmästi, että maksaa pelkästä merkistä, olipa sitten rikas tai köyhä. Se on lähinnä säälittävää. Lisäksi muiden nähden meikkaaminen kuulostaa lähinnä moukkamaiselta käytökseltä, joten siinä hienostelusi menee pahasti metsään.

Tyylikkäältä voi näyttää, vaikka käyttäisi rahojaan pihistellen. Sellaiset ihmiset saavat minun kunnioitukseni. Itse mainostan aina kaikille, miten edullisia löytöjä olen tehnyt. Samoin kaverini hehkuttavat omia löytöjään alennusmyynneistä tai halpakaupoista. Ollaan kaikki hyvin koulutettuja ja asiallisesti pukeutuvia.

 

Juuri näin.

Minä en edes tunnista merkkituotteita, eikä niillä ole minulle mitään merkitystä. En arvota ihmisiä merkkien perusteella. Korkeintaan saatan ihmetellä, miksi joku tuhlaa rahojaan niin tyhmästi, että maksaa pelkästä merkistä, olipa sitten rikas tai köyhä. Se on lähinnä säälittävää. Lisäksi muiden nähden meikkaaminen kuulostaa lähinnä moukkamaiselta käytökseltä, joten siinä hienostelusi menee pahasti metsään.

Tyylikkäältä voi näyttää, vaikka käyttäisi rahojaan pihistellen. Sellaiset ihmiset saavat minun kunnioitukseni. Itse mainostan aina kaikille, miten edullisia löytöjä olen tehnyt. Samoin kaverini hehkuttavat omia löytöjään alennusmyynneistä tai halpakaupoista. Ollaan kaikki hyvin koulutettuja ja asiallisesti pukeutuvia.

Mä taas en tajua miksi pitäisi säästä, mielummin ostan merkkituotteita kun perus rätit jotka ei kestä mitään. Itseasiassa olet väärässä jos ostat jotain harvinaista ja joskus kyllästyt niin rahaa ei menee hukkaan vaan päin vastoin.

 

Sen mitä olen 40 vuoden aikana eri yhteisöissä (opiskelu, työ, naapurit jne) ollut niin sama huomio: rikkaudet ja tavara auttavat vähän matkaa ihmissuhteissa, mutta siitä eteenpäin on pärjättävä omalla persoonallaan, toiminnallaan ja sillä mitä suustaan päästää.

Meillä esim.naapurustossa vaikutusvaltaisimmat naiset ovat pienituloisia ja halpis-sisustelijoita, mutta sen verran sosiaalisia tapauksia ovat että muu porukka, varakkaammatkin syö niiden kädestä.
Kun taas sitten on olemassa semmoisia yksinäisiä, hienossa palatsissa asustelijoita.

Mun yks kaveri on vaatimattomista oloista kotoisin ja vaikka edelleen hän ei ole varakas, niin on joskus kamala seurata miten kouristuksenomaisesti hänen on saatava lapsille merkkivaatteet, hienot harrastukset jne.vaikka ei ole varaa. No, hieno kun satsaa lapsiinsa, eikä itseensä. Mutta itse olen hyvätuloisesta perheestä kotoisin ja mä voin huoletta pukea lapseni välillä johonkin Cirafin takkiin tms.

 

Meilläkin on kotona ollut tuollaista ja vähän vastaavaan käytökseen (halu paljoya itseä ja saada tavaroiden hankinnasta mielihyvää) on taipumusta vaikkei yhtä voimakkaasti. Yritän miettiä ostosten kohdalla sitä, mitä muuta samalla voisi saada ja onko hankinta oikeasti kuinka tarpeellinen.

Ja yritän välttää luoton käyttöä, koska se saattaa helposti lähteä hiukan käsistä jos ensin hankkii jotakin. En ole hyvä säästämään, mutta se on selvästi helpointa silloin, jos säästämisellä on jokin konkreettinen tavoite ja säästörahoihin ei pääse helposti käsiksi.

 

Niin ja kauppojen uutiskirjeiden tilaaminen, mainosten selailu, ikkunaostokset yms. kannattaa lopettaa tai ainakin vähentää. Ne lisäävät mielihalua hankkia kaikennäköistä ja sitten helposti voi mennä paljonkin rahaa.

 

Mä taas en tajua miksi pitäisi säästä, mielummin ostan merkkituotteita kun perus rätit jotka ei kestä mitään. Itseasiassa olet väärässä jos ostat jotain harvinaista ja joskus kyllästyt niin rahaa ei menee hukkaan vaan päin vastoin.

Kyse ei ole säästämisestä, jos rahaa ei yksinkertaisesti ole kalliisiin tuotteisiin. Fiksu ihminen elää varojensa mukaan. Sitäpaitsi muoti muuttuu nykyään niin nopeasti, että vaatteet kestävät ihan varmasti riittävän pitkään.

Itse ostan pääsääntöisesti vain edullisia vaatteita ja aina saan laittaa vaatteet täysin hyväkuntoisina kiertoon sitten, kun on aika ostaa uudenlaisia malleja, kuoseja tai värejä.