En missään tapauksessa kadu, että lapsena tuli äidiksi, mutta jos järjellä olis ajatellu..

Millä tavalla sä oot sitä mieltä, että olit ihan kersa? Siis mitä sä teit, miten käyttäydyit?

En mä mitään erikoista tehny, hoidin vauvaa Ja kyllä nyt kun ajattelee, niin onhan 19v lapsi, kun esim. 30v vertaa. Vaikka silloin olinkin ihan aikuinen, omasta mielestäni

tätä lukiessani mietin ihan väkisten että mitähän mietit sitten, kun täytät 50 v

mulle tuli sama mieleen. tottakai 20v tuntuu 30v luultvasti ihan kakaralta. taas 30v tuntuu esim 50v ihan kakaralta.
niinhän se menee.
mä en ymmärrä miksi ei lapsia voisi tehdä nuorempana. ihmiset kasvavat koko ajan.
jos käyttäytyy kuinkakara niin saa kasvaa oli sitten minkä ikäinen tahansa

 

En sanos kaikista, että lapsi. Nuori vain. Siis on niiiiiin monta suorastaan surullista tapausta nuorista, mutta myös niiiiiin monta hyvää ja hienosti lastaan hoitavaa vanhempaa, että en sanos yleistäen noin.

Ja vaikka joissain asioissa ja monissakin 19v on lapsellisempi kuin 30v, niin silti lasten hoidossa itsessään tiedän monta yli 30v ikästä, jotka ovat hyvin hyvin hukassa näiden asioiden suhteen.

Ei kaikista missään nimessä voikaan sanoa, jokainen on yksilö. Mutta mä olin lapsi

 

Niin tossa pari vuotta sitten olis ollu "oikeampi" aika, eli 27-28veenä.

kuinka vanha sä sit olit ku sait lapsen?

19, eli ihan kersa

olin saman ikäinen ja kun nyt sain tuon kuopuksen,niin huomaan miten eri tavalla asiat tekee. meillä jotenkin kulkee suvussa,että 19-vuotiaana tulee ensimmäinen. äitini,mummini,isoäitini jne... kumma juttu. toivon kylläkin ettei oma tyttöni jatkaisi sitä

:/

 

Minä täytin 21v. kaksi päivää sen jälkeen kun esikoinen syntyi. Mutta tänäpäivänä kun katson aikaa taaksepäin, niin en todella ollut valmis äidiksi!! Rakastan lastani todella paljon, ja meillä on ihanaa yhdessä, mutta kyllä minä hieman harmittelen että halusin niin kovasti jo vauvan silloin "kakarana". Olisi pitänyt opiskella ja katsella maailmaa, olla vapaa. Nyt iltatähden saatuani, tunsin aidosti että äitys on maailman ihanin juttu.

 

mä tykkään että mulla meni hyvin lapsen saanti,olin 26 ku sain esikoisen,nyt tulee toinen 29vnä. nuorena ehdin reissata ulkoimailla ja opiskelin sairaanhoitajaksi ja ehdin olla monta vuotta työelämässäkin jo ennen kuin jäin kotiin. nyt oon kotona ollu 3v ja jatkuu kivaa että on jo työidentiteetti ettei epävarmana mene haahuilemaan,ja opiskelemaan en varsinkaan saisi aikaiseksi enää.. eli suosittelen tätä mun järjestystä :wave:

 

ammatti 19veenä, lapsen sain 22vuotiaana ja yh:na opiskelin lisää ja valmistuin korkeakoulusta 27vuotiaana. Kyllä nuorella äidilläkin voi olla ammatti ja työpaikka ja jopa säästöjä, varmaan suhteessa aika harvalla.

ap, onko lapsesi kärsinyt sinusta siitä, että sait hänet/heidät nuorena? Miksi et ole lähtenyt opiskelemaan jos se sinua kaduttaa?

 

En minäkään kadu, mutta en kyllä ollut niin valmis kuin olin nyt päälle parikymppisenä. Ekalla kerralla oli kiire päästä äkkiä pois kotoa ja opiskelemaan, nyt toisella kerralla olen nauttinut aivan toisella tavalla kotona olosta ja äitiydestä. Uskoisin, että ikä vaikuttaa. Ja toki nyt on ammatti ja elätämme itse itsemme. Hyvin olemme silti pärjänneet, edelleen on sama mies, ammatti hankittuna jne.

 

Mulle tuo 20v on ollu sopiva. Nyt sit työelämään vähäks aikaa ja sit lisää.

 

Olen onnellinen etten nuorena tai siis nuorempana alkanut lapsia synnyttelemään...
Olen viettänyt mahtavan kokemusrikkaan nuoruuden, nauttinut vapaudesta, nauttinut runsaasta omasta ajasta, hissukseen löytänyt miehen johon tutustunut rauhassa vuosia, edennyt hitaasti...
Ehtinyt opiskelemaan jne. On usein helpompaa opiskella ennen lapsia, eikä mua innosta saada ammattia vasta 40 vuotiaana.

 

Mä olin 28 vee kun tulin ekan kerran äidiksi.Koin että olin liian vanha ja että lapset pitää tehdä kun on nuori ja jaksaa, eikä ole niin tottunut "omaan aikaan".