En mie kyllä tiä uskallanko tehä mittää alotusta tänne mutta... ko haluaisin kysyä.

[vieras]

onko sun muisti palautunut?

 

[kannanottaja]

Hienoa kuulla siusta - niin moni on kyselly palstalla hiljattain perääsi. Kuolemanpelko yleensä helpottaa ajan kanssa kun vain on tukea ja asiantuntijoita rinnalla. Itseänikin asia valvottaa säännöllisesti; varsinkin kun asuu ja nukkuu yksin. *halaus ja tsemppiä*

 

[hyytikyppynen]

onko sun muisti palautunut?

No nytkö joku asiallisesti kyssyy niin voin sanoa että omasta mielestähän mulla ei ole muistissa mittään vikkaa ollukkaan... :ashamed: Se ihmisten silmien pyörittely ja hämmästely ja lopulta selittely, minun aatos oli että muut on tullu hulluksi tai näen unta.

No mut, kasvaimen pois oton jälkeen, alko kirkastua asioita taas, onneksi. Siis ajan kanssa kait se selviää mitä minun muistista puuttuu mut todennäköisesti tärkeimmät jutut on tallella ja jos ei oo nii kyllä ne sieltä palautuu. Ossaan kirjottaa, syyä, juua, pystyn käveleen vaikka tasapainon kans on ongelmia, näen vaikka toinen silmä antaa kaksoiskuvia ja hämärtyy, pystyn puhumaan vaikka sekoan sanoissa ja saatan unohtaa mitä olin sanomassa. Mut sellanen höselö mie olen aina ollu ko ajatus mennee 1000km/h ja suu ei kerkiä mukana...
Ja sitte, siitä muistista, sekotan asioita. Mulla oli esim sellanen mielikuva minun miehestä, vaikka sen siis muistinki ihan omana ittenään, että se on väkivaltanen, mitä taas minun exä on ollu mut mie muistin exänki väkivaltasuuen. Nyt mie olen siitä väkivalta-ajatuksesta alkanu luopummaan koska alan luottaa mieheen. Ko se on niin kiltti. Ei kait se mittää tekis. Ja ko kaikki sannoo ettei se ole väkivaltanen.
Jotku asiat ei oo niinkö mie olen aatellu, mut ei ne mittään vakavia ja isoja juttuja ole ettenkö niitten kans selviäis. Ja vaikka sekotan juttuja, eiköhän seki siitä sitte... Joskus....

Varmaan jäi jotaki välistä tuossa kirjotuksessa ja voipi olla sekava sepustus, en jaksa keskittyä... :ashamed:

 

[vieras]

Kannattaa hoidattaa vaiva heti ettei pääse pahentumaan. Mun serkulle tuli 90-luvul puukotuksen jälkeen kovat kuolemanpelot ja ne on aina vain pahentunu, nykään ei voi käyttää autoa saati muitakaan kulkuvälineitä kun pelkää et tapahtuu jotain ja kuolee.

 

[vieras]

Vahvinkin ihminen voi olla heikko, en ihmettele pelkojasi ollenkaan. Soita vaikka sille terapeutille, pelkkä asiantuntijan näkökulma asiaan voi helpottaa.

 

[vieras]

Ensiksikin :hug: :flower: :heart:. Hyvä, että olet paranemaan päin.

Toiseksi, kuulostaa ihan normaalilta, mutta muista, että sinä silti tarvitset untasi, koska silloin se paraneminen kunnolla tapahtuu. Joten yritä antaa itsellesi lupa rentoutua. Varmasti kamala pelko, ymmärrän sen. Paras puhua lääkärille siitä. :hug:

 

[otas]

hiukan kossua nii jo uni tulee.

 

[hyytikyppynen]

hiukan kossua nii jo uni tulee.

Tulee päivä sellanenki kun ei viina auta... :snotty:

 

[hyytikyppynen]

hiukan kossua nii jo uni tulee.

Tulee päivä sellanenki kun ei viina auta... :snotty:

otappa sitten vähän enempi kuin hiukan, tarpeeksi vedät kyllä nukkumatti tulee.

En ole ottanu kuukausiin enkä oo aatellu ottaakkaan. Kyllä ne viinastelut on minun osalta ohi, vois laulaa "oon kolmekymppinen oon kolmekymppinen, takana on luja putki rilluvuosien"... Ja takana pyssyy. Eessä päin vain selvää elämää, mut kiitos neuvosta.

 

[Tiedän mitä tarkoitat..]

Pikkusiskollani poistettiin kasvain n. vuosi sitten. Siskoni sai epilepsian kasvaimen takia ja se oireili niin, että nykiminen alkoi aina vasemmalle ( kasvain oli oikealla) ja se väänsi hänen kasvonsakin vasemmalle. Leikkauksen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan katsoa vasemmalle. Ihan hölmö pelko siis, mutta kun pelko iskee, niin siihen ei oikein meinaan auttaa mikään vaikka itsekin tietää, että se on hölmö pelko.

 

[hmph]

mitenkäs se sun vauva? muistatko sitä?

 

[hyytikyppynen]

Pikkusiskollani poistettiin kasvain n. vuosi sitten. Siskoni sai epilepsian kasvaimen takia ja se oireili niin, että nykiminen alkoi aina vasemmalle ( kasvain oli oikealla) ja se väänsi hänen kasvonsakin vasemmalle. Leikkauksen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan katsoa vasemmalle. Ihan hölmö pelko siis, mutta kun pelko iskee, niin siihen ei oikein meinaan auttaa mikään vaikka itsekin tietää, että se on hölmö pelko.

:/ Toivottavasti sulla sisko voi jo paremmin :hug:

 

[hyytikyppynen]

mitenkäs se sun vauva? muistatko sitä?

Muistan kyllä. =) Ennen leikkausta en muistanu, mulle alettiin puhua vauvasta nii ite olin puhunu esikoisesta, joka on kuollu. :ashamed: Selkeitä muistikuvia mulla ei siitä päivästä ennen leikkausta ole, sieltä täältä pätkiä, joku sano viisaasti että mulla on aivot ollu pausella sinä päivänä :|
Ainoa mitä vauvan kohalla en muista on synnytys, sen lisäksi että monesti jos aattelen vauvaa mulla tullee esikoisen kuva mieleen. Mut hoksaan sen itekki jo siinä ajatellessa, aluksi en tajunnu ja vähän hämmensi ko vaavi oliki erin näkönen mitä minun ajatuksissa.

 

[tiedän mitä tarkoitat]

Pikkusiskollani poistettiin kasvain n. vuosi sitten. Siskoni sai epilepsian kasvaimen takia ja se oireili niin, että nykiminen alkoi aina vasemmalle ( kasvain oli oikealla) ja se väänsi hänen kasvonsakin vasemmalle. Leikkauksen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan katsoa vasemmalle. Ihan hölmö pelko siis, mutta kun pelko iskee, niin siihen ei oikein meinaan auttaa mikään vaikka itsekin tietää, että se on hölmö pelko.

:/ Toivottavasti sulla sisko voi jo paremmin :hug:

Kyllä se voi. Ei halvaantunut leikkauksessa vaikka oli uhkana ja mitään ei jäänyt "sairaudesta". Kuntoutuu tosin nyt vielä.. muisti temppuilee. Niin ja unohdin ihan onnitella sairauden selättämisestä, mahtavaa

 

[hyytikyppynen]

Pikkusiskollani poistettiin kasvain n. vuosi sitten. Siskoni sai epilepsian kasvaimen takia ja se oireili niin, että nykiminen alkoi aina vasemmalle ( kasvain oli oikealla) ja se väänsi hänen kasvonsakin vasemmalle. Leikkauksen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan katsoa vasemmalle. Ihan hölmö pelko siis, mutta kun pelko iskee, niin siihen ei oikein meinaan auttaa mikään vaikka itsekin tietää, että se on hölmö pelko.

:/ Toivottavasti sulla sisko voi jo paremmin :hug:

Kyllä se voi. Ei halvaantunut leikkauksessa vaikka oli uhkana ja mitään ei jäänyt "sairaudesta". Kuntoutuu tosin nyt vielä.. muisti temppuilee. Niin ja unohdin ihan onnitella sairauden selättämisestä, mahtavaa

=) Mulla voi olla että tuo näköongelma ei ihan heti poistu, jos koskaan, mut kai senki kans oppii elämään. Tasapainon pitäs palautua normaaliksi kyllä. Kuntoutusta on mullaki eessä vielä pitkään, nyt vaan sormet ja varpaat ristissä ettei tulis mittään, vaarana kai on että kasvain voi uusiakki.

 

[ebba]

VAikka mulla ei niin vakavasta asiasta kuin sulla loppujen lopuksi, mutta epäselvyyskään ei ole kivaa....

Mulla oli tajuttomuus kohtaus puolitoista vuotta sitten. ambulanssilla sairaalaan.. aamuyöllä tuli kohtaus, sairaalassa vasta "heräsin" ....syytä tutkittiin... mitään ei löytynyt... ehkä lasten yöheräilyt=mun väsymys ja uusi vastuullinen työpaikka ajoi siihen...

Mulla( ja varsinkin miehellä, joka sen ambulanssin soitti..) oli pelottavaa mennä nukkumaan... jos se tulee taas ja mä kuolenkin...

Toisaalta ajattelin et olispa helppo kuolla noin, ei kipuja, ei tiedä et kuolee.. mutta kyllä sitä hieman vanhemmaks haluis elää..

Mä pelkäsin tavallaan mennä nukkumaan... mies pelkäs myös..... vaikea sanoa koska helpotti, ehkä asteittain... pikku hiljaa..

Nyt käy mielessä vain enää harvoin. Mutta epäselvyys aiheuttajasta kalvaa ehkä eniten.


VOIMIA sulle

 

[tiedän mitä tarkoitat]

Pikkusiskollani poistettiin kasvain n. vuosi sitten. Siskoni sai epilepsian kasvaimen takia ja se oireili niin, että nykiminen alkoi aina vasemmalle ( kasvain oli oikealla) ja se väänsi hänen kasvonsakin vasemmalle. Leikkauksen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan katsoa vasemmalle. Ihan hölmö pelko siis, mutta kun pelko iskee, niin siihen ei oikein meinaan auttaa mikään vaikka itsekin tietää, että se on hölmö pelko.

:/ Toivottavasti sulla sisko voi jo paremmin :hug:

Kyllä se voi. Ei halvaantunut leikkauksessa vaikka oli uhkana ja mitään ei jäänyt "sairaudesta". Kuntoutuu tosin nyt vielä.. muisti temppuilee. Niin ja unohdin ihan onnitella sairauden selättämisestä, mahtavaa

=) Mulla voi olla että tuo näköongelma ei ihan heti poistu, jos koskaan, mut kai senki kans oppii elämään. Tasapainon pitäs palautua normaaliksi kyllä. Kuntoutusta on mullaki eessä vielä pitkään, nyt vaan sormet ja varpaat ristissä ettei tulis mittään, vaarana kai on että kasvain voi uusiakki.

Toivotaan ettei uusi! Saanko kysyä minkälainen arpi tuli? Ja mihin?

 

[tiedän mitä tarkoitat]

Pikkusiskollani poistettiin kasvain n. vuosi sitten. Siskoni sai epilepsian kasvaimen takia ja se oireili niin, että nykiminen alkoi aina vasemmalle ( kasvain oli oikealla) ja se väänsi hänen kasvonsakin vasemmalle. Leikkauksen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan katsoa vasemmalle. Ihan hölmö pelko siis, mutta kun pelko iskee, niin siihen ei oikein meinaan auttaa mikään vaikka itsekin tietää, että se on hölmö pelko.

:/ Toivottavasti sulla sisko voi jo paremmin :hug:

Kyllä se voi. Ei halvaantunut leikkauksessa vaikka oli uhkana ja mitään ei jäänyt "sairaudesta". Kuntoutuu tosin nyt vielä.. muisti temppuilee. Niin ja unohdin ihan onnitella sairauden selättämisestä, mahtavaa

=) Mulla voi olla että tuo näköongelma ei ihan heti poistu, jos koskaan, mut kai senki kans oppii elämään. Tasapainon pitäs palautua normaaliksi kyllä. Kuntoutusta on mullaki eessä vielä pitkään, nyt vaan sormet ja varpaat ristissä ettei tulis mittään, vaarana kai on että kasvain voi uusiakki.

Toivotaan ettei uusi! Saanko kysyä minkälainen arpi tuli? Ja mihin?

Siis mihin kohtaa päätä?

 

[hyytikyppynen]

Pikkusiskollani poistettiin kasvain n. vuosi sitten. Siskoni sai epilepsian kasvaimen takia ja se oireili niin, että nykiminen alkoi aina vasemmalle ( kasvain oli oikealla) ja se väänsi hänen kasvonsakin vasemmalle. Leikkauksen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan katsoa vasemmalle. Ihan hölmö pelko siis, mutta kun pelko iskee, niin siihen ei oikein meinaan auttaa mikään vaikka itsekin tietää, että se on hölmö pelko.

:/ Toivottavasti sulla sisko voi jo paremmin :hug:

Kyllä se voi. Ei halvaantunut leikkauksessa vaikka oli uhkana ja mitään ei jäänyt "sairaudesta". Kuntoutuu tosin nyt vielä.. muisti temppuilee. Niin ja unohdin ihan onnitella sairauden selättämisestä, mahtavaa

=) Mulla voi olla että tuo näköongelma ei ihan heti poistu, jos koskaan, mut kai senki kans oppii elämään. Tasapainon pitäs palautua normaaliksi kyllä. Kuntoutusta on mullaki eessä vielä pitkään, nyt vaan sormet ja varpaat ristissä ettei tulis mittään, vaarana kai on että kasvain voi uusiakki.

Toivotaan ettei uusi! Saanko kysyä minkälainen arpi tuli? Ja mihin?

Tuossa korvasta taaksepäin jonku verran, hieman u:n muotonen RUMA arpi. Mie oon miettiny mitä tekisin tälle tukalle, sama kait se ois vettää loputki päästä kaljuksi... :ashamed: Kurjempi olo mulla on näistä hiuksista ollu ko koko kasvaimesta :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

[Juhlat pidetään, olit mukana tai et.]

Jeesus haluaa tulla sun elämään ja haluaa auttaa sua ja tuoda sulle sellasen turvallisuuden, joka sulta puuttuu.

Terapeutit eivät ota huomioon, että ongelmat eivät ole pelkkiä psykologisia, vaan osaksi hengellisiä. Eihän tämä maailmakaan ole pelkkä käsinkosketeltava maailma, vaan kaikki yliluonnollinen on läsnä jatkuvasti, sulautuneena tähän todellisuuteen, jossa elämme. Sinä olet vanki ja haluat ehkä päästä vapaaksi.

 

[vieras]

onko sun muisti palautunut?

No nytkö joku asiallisesti kyssyy niin voin sanoa että omasta mielestähän mulla ei ole muistissa mittään vikkaa ollukkaan... :ashamed: Se ihmisten silmien pyörittely ja hämmästely ja lopulta selittely, minun aatos oli että muut on tullu hulluksi tai näen unta.

No mut, kasvaimen pois oton jälkeen, alko kirkastua asioita taas, onneksi. Siis ajan kanssa kait se selviää mitä minun muistista puuttuu mut todennäköisesti tärkeimmät jutut on tallella ja jos ei oo nii kyllä ne sieltä palautuu. Ossaan kirjottaa, syyä, juua, pystyn käveleen vaikka tasapainon kans on ongelmia, näen vaikka toinen silmä antaa kaksoiskuvia ja hämärtyy, pystyn puhumaan vaikka sekoan sanoissa ja saatan unohtaa mitä olin sanomassa. Mut sellanen höselö mie olen aina ollu ko ajatus mennee 1000km/h ja suu ei kerkiä mukana...
Ja sitte, siitä muistista, sekotan asioita. Mulla oli esim sellanen mielikuva minun miehestä, vaikka sen siis muistinki ihan omana ittenään, että se on väkivaltanen, mitä taas minun exä on ollu mut mie muistin exänki väkivaltasuuen. Nyt mie olen siitä väkivalta-ajatuksesta alkanu luopummaan koska alan luottaa mieheen. Ko se on niin kiltti. Ei kait se mittää tekis. Ja ko kaikki sannoo ettei se ole väkivaltanen.
Jotku asiat ei oo niinkö mie olen aatellu, mut ei ne mittään vakavia ja isoja juttuja ole ettenkö niitten kans selviäis. Ja vaikka sekotan juttuja, eiköhän seki siitä sitte... Joskus....

Varmaan jäi jotaki välistä tuossa kirjotuksessa ja voipi olla sekava sepustus, en jaksa keskittyä... :ashamed:

Kiva kun vastasit

 

[samperi]

Ihanaa, et siä oot taas kunnossa :heart:
Oli oikein hätä siun puolesta :hug: :hug:

 

[sivustaseuraaja]

Mut menikö se ohi itestään sulla? Se pelko... Mie ihmettelen miten tämmönen täyskäännös voi yhtäkkiä tulla ettei mittää järkeä, aiemmin mulle on kuoleminen ja kuolema ollu ihan luonnollinen asia ja hälläväliä juttu... Koska kuoltava on joskus kuitenki. :/

ehkä tuollainen laittaa oikeasti ajattelemaan. Ja eikö sulla ole nyt paljonkin syitä jonka takia elää vielä' vuosia...siksi se varmaan pelottaa...ja vauvan takia, että vauvallasi olisi äiti?

Ja tuntuu, että tää on varmasti sellainen ketju jossa saat purkaa ajatuksia ja toivon, että tästä on sulle hyötyä.

Mut kun paljastat asioita itsestäsi asetat itsesi samalla alttiiksi kaikelle paskalle mitä tälläkin palstalla liikkuu.

voimia!

 

[sivustaseuraaja]

Mut menikö se ohi itestään sulla? Se pelko... Mie ihmettelen miten tämmönen täyskäännös voi yhtäkkiä tulla ettei mittää järkeä, aiemmin mulle on kuoleminen ja kuolema ollu ihan luonnollinen asia ja hälläväliä juttu... Koska kuoltava on joskus kuitenki. :/

ehkä tuollainen laittaa oikeasti ajattelemaan. Ja eikö sulla ole nyt paljonkin syitä jonka takia elää vielä' vuosia...siksi se varmaan pelottaa...ja vauvan takia, että vauvallasi olisi äiti?

Ja tuntuu, että tää on varmasti sellainen ketju jossa saat purkaa ajatuksia ja toivon, että tästä on sulle hyötyä.

Mut kun paljastat asioita itsestäsi asetat itsesi samalla alttiiksi kaikelle paskalle mitä tälläkin palstalla liikkuu.

voimia!
(laitoin uudestaan kun tuli tuo lainaus niin tyhmästi äsken)

 

[IhanaValo]

:hug: Voi Hyytis..
Kannattaa varmaan kertoa lääkärille tms. tuosta, voin kuvitella että tuokin pelko on aika ahistavaa ja stressaavaa :/