En kyllä jaksaisi olla yh.

["onnekas"]

Tämän viikon kun joudun olemaan kaksin tuon lapsen kanssa olen huomannut etten yksin jaksaisi. On niin mukava kun on kaksi kantamassa vastuuta.

 

["vieras"]

Harva kai meistä on halunnut yh:ksi. Elämästä kun ei vaan voi etukäteen tietää. Onneksi kaikkeen tottuu ja itsestä löytyy uusia puolia ja vahvuuksia.

 

[Minni:)]

Varmaan parisuhde on parempi jos se toimii ja kumpikin hoitaa vastuunsa kunnolla ja tasapuolisesti. En mäkään jaksaisi varmaan viikkotolkulla aamusta iltaan lapsen kanssa selväjärkisenä, mut onneks on muutakin elämää, hyvät tukiverkot ja isäkin kuitenkin lapsen elämässä. Koen olevani myös onnekas.

 

["vieras"]

Mun mielestä on aika surkea tilanne jos huomaa ettei jaksa kantaa vastuuta lapsesta yksin. Mitäs jos miehesi kuolee vaikka huomenna? Mitäs sitten tehdään?

Nää kannattas ihan oikeasti miettiä ennen kun niitä mukuloita pihalle suoltaa.

 

[leijona76]

No en mäkään yh:ski kinua mut selväisin ja pystysin jos pakko olis. Siinä muutakaan voisi.

 

["Sirkkeli"]

No pakko se on jaksaa, jos sellaiseksi joutuu Mutta ei mulla paljon jaksamista vaadikkaan, muksu on 6 päivää isällään nytkin. Sitten on seitsemän päivää mulla, ja kolme päivää isällään jne. Ei ole ollut pelkkä viikonloppuisä ikinä, vaan on osallistunut arkeen. Lääkärit, harrastukset yms. kuuluvat meillä usein myös isällekin... Käypi muuten myös vanhempainilloissa. Gauheen raskasta mulla yh:na
Juu, tiedän, että kaikilla ei ole yhtä hyvin kuin meillä, mutta oikeasti yh:n on vain pakko jaksaa. Ja usein sen jaksaa, onhan ne omia kakaroita.

 

[suskijaperhe]

olin tossa jokusen vuoden yksin kolmen lapsen kanssa, isä otti välimatkan takia lapsia vain joka toinen vkl ja lomilla. mut eipä tullu mieleenkään valittaa ettei jaksaisi, mieluummin yksin ku epätyydyttävässä suhteessa

 

[Blue]

[QUOTE="onnekas";26096675]Tämän viikon kun joudun olemaan kaksin tuon lapsen kanssa olen huomannut etten yksin jaksaisi. On niin mukava kun on kaksi kantamassa vastuuta.[/QUOTE]

Yhdyn muihin. Et ajattelisi näin jos tilanteesi olisi toinen. Niin se mieli muuttuu.

 

["RIIKKA"]

Siihen tottuu kun on pakko. Ei tule sellaista oloa, että mä en jaksaisi tätä, miten jotkut jaksaa. Ei ole edes vaihtoehtoa ajatella, että ei jaksaisi. Kyllä se välillä koville ottaa, mutta kun on pakko, sitä suoriutuu uskomattomille tuntuneistakin jutuista.

En minäkään ajatellut tätä jaksavani kun oli mies rinnalla, mutta niin sitä tässä vaan porskutetaan eteenpäin ja aina koittaa uusi aamu.

 

[Silja.S]

Itse olen huomannut, että helpointa tämä yksinhuoltajuus on, kun noudattaa kahta sääntöä:

- ottaa rennon asenteen, ei anna vaikeuksien muodostua ylipääsemättömiksi, löysää oikeissa paikoissa juuri sopivasti ja muistaa, etteivät nämä meidän aikuisten luomat "velvollisuudet" merkitse lapselle mitään. Joskus riittää vain, kun on lapsen kanssa, on läsnä, vaikka koti välillä näyttäisikin siivottomalta tai pyykit jäisivät toiseen päivään.

- ottaa kaiken irti omasta ajasta, hankkii omaa aikaa, harrastaa juuri sitä, mitä tahtookin harrastaa, on tasan oma itsensä, ei yritä vääntäytyä superäidiksi vaan pitää kiinni omasta persoonastaan, omista jutuistaan. Sitä aikaa tulee kyllä, jos ei nyt aivan vauva-aikana, niin sitten myöhemmin, kun voi laittaa lapset mummolaan hoitoon tai isälleen tai vaikka lapsiparkkiin.

 

[Criminal Mind]

Yksin jaksan paremmin. Yksi riesa vähemmän kun ei ukkoa tarvi hyysätä. Jos se oiskin sellanen kehittynyt yksilö vois asiat olla eritavalla.

 

["mama"]

Jaksamisen lisäksi se taloudellinen huoli