En kohta uskalla jättää miestäni vauvan kanssa kaksin!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ärsyyntynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"ärsyyntynyt"

Vieras
Siis onko muita joiden miehet on ylihuolettomia asioista, mitkä siis liittyy vauvaan. Vauva on kohta 8kk ja ryömii jo tosi lujaa. Terävimmät kulmat ollaan kämpässä pehmustettu kun vauva ei yhtään osaa varoa ku lähtee eteenpäin, mutta aina jonkun uuden kohan löytää mihin päänsä kopauttaa. Muutenkin tosi riehakas lapsi.

Mies kumminkin on semmonen huoleton tyyppi. Vähä niinku et "ei se nyt siitä mihkään tipu", "ei se nyt siitä mihkään pääse". Esim ku oon käskeny laittaa aina kiinni sitterin jos ei oo vahtimassa niin ei siltikään monesti laita. Esim jos menee hakemaan ruokaa vauvalle niin ei laita kiinni. Ei oo koskaan siitä tippunu mut sekin on ihan ajan kysymys. Sitte oon sanonu et ei enää nukkuis päiväunia meijän sängyllä vauvan kaa koska jos ei herää itse niin vauva saattaa lähtee ryömimään sängyssä ja tippua alas jne jne.. Niin aina mies on sanomassa että älä ny ressaa. Mun mielestä en kyl ressaa turhaan ja aina kauhulla jätän vauvan miehen kanssa kun pelkään et mies jättää vauvan johki mistä voi tippua tms... Muuten mies on ihana ja rakastaa, mutta tää huoleton asenne ärsyttää. Ja vaikka sanoo nyt et joo joo et tekee niinku haluan mut jotenki silti epäilyttää. Mies siis muutenkin luonteeltaan semmonen huoleton heppu mut kyl tämmösessä asiassa pitäs olla mielummin liian varovainen ku ei varovainen ollenkaan..Tuntuu et pitäs tapahtua jotai kamalaa ennen ku uskoo. En tietenkään toivo et tapahtuis!!!!
 
No mitä kamalaa vois nyt sitten tapahtua? Huolelliseltakin vanhemmalta voi joskus lapsi päästä esim. putoamaan sohvalta tai lyömään päänsä (meillä on telonut useamman kerran), mutta harvemmin lapsi siitä pahasti loukkaantuu. Mustelmia ja kuhmuja nyt tulee joka lapselle kasvaessaan, ei niistä kannata liikaa stressiä ottaa. Ja jos lapsi ei koskaan ikinä esim. kolhaise päätään mihinkään, niin oppiiko tuo lie edes varomaan sitä? Enkä tarkoita tällä sitä, että ei tarvitse huolehtia vaan sitä, että ei ylivarovaisuuskaan kyllä vaikuta.

Jos olisin sun mies ja kyseessä siis olis MYÖS MUN LAPSI, niin loukkaantuisin ja oikeasti suuttuisin sun kyttäilystä ja vouhkaamisesta. Anna iskän olla iskä, kyllä hän viimeistään kokemuksesta sitten oppii mitä kannattaa tehdä. Ja mistä sitä kokemusta saa, jos sinä roikut kokoajan niskassa?
 
[QUOTE="vieras";27118887]No mitä kamalaa vois nyt sitten tapahtua? Huolelliseltakin vanhemmalta voi joskus lapsi päästä esim. putoamaan sohvalta tai lyömään päänsä (meillä on telonut useamman kerran), mutta harvemmin lapsi siitä pahasti loukkaantuu. Mustelmia ja kuhmuja nyt tulee joka lapselle kasvaessaan, ei niistä kannata liikaa stressiä ottaa. Ja jos lapsi ei koskaan ikinä esim. kolhaise päätään mihinkään, niin oppiiko tuo lie edes varomaan sitä? Enkä tarkoita tällä sitä, että ei tarvitse huolehtia vaan sitä, että ei ylivarovaisuuskaan kyllä vaikuta.

Jos olisin sun mies ja kyseessä siis olis MYÖS MUN LAPSI, niin loukkaantuisin ja oikeasti suuttuisin sun kyttäilystä ja vouhkaamisesta. Anna iskän olla iskä, kyllä hän viimeistään kokemuksesta sitten oppii mitä kannattaa tehdä. Ja mistä sitä kokemusta saa, jos sinä roikut kokoajan niskassa?[/QUOTE]

Tätä peesailen :)
 
Mun mies on vähän samanlainen.monta kertaa olen sanonut,ettei voi vähätellä tollaisia asioita,aina voi sattua vahinkoja. Niehet on vähän tuollaisia huolettomia,saan myös kuulla kuinka ressaan pienistä asioista :)
 
Tunne liian huolettomia ja liian huolehtivaisia.
Miehelläsi on varmaan todella loistava olo,kun höngit koko ajan niskassa ja annat ymmärtää,ettei hän ole kykenevä hoitamaan lastaan. (koska ei hoida tasan,kuten sinä)
 
Kyl nyt kuulostaa sille että joku sais relaa ja lopettaa toisen niskassa höyryämisen. kohta ap valittaa että mies ei osallistu vauvan hoitoon kun isukilla menee hermo.

Näin just..ei tulis mieleenkään puuttua ja ohjeistaa miestä vauvan kanssa olemisesta, en itsekään tykkäis jos mies alkais jakamaan ohjeita mulle, kuinka toimia vauvan kanssa.
 
Meillä toisin päin, miehen mielestä mun pitäis vain ja ainoastaan olla lapsen kanssa, leikkiä sen kanssa ja touhuta sekä tarkkailla sen menoa ja ettei mitään satu. Kotityöt pitäis tehdä silloin kun muksu nukkuu... Meitä on niin moneksi, ei ole yhtä oikeaa tapaa ja kompromissi pitää kuitenkin löytää.
 
Relaa, ja anna tilaa miehen vanhemmuudelle.

Pian itket, kun mies ei hoida vauvaa, ja sulla ei ole ollenkaan omaa aikaa.

"Laita aina sitteri kiinni! Jos et hei nukkuis päiväunia vauvan kanssa meidän sängyllä!". Argh. Mun hermo ei ollenkaan kestäisi, jos mulle sanottaisiin tuollaisia kun OMAN lapseni kanssa olen.
 
Meillä toisin päin, miehen mielestä mun pitäis vain ja ainoastaan olla lapsen kanssa, leikkiä sen kanssa ja touhuta sekä tarkkailla sen menoa ja ettei mitään satu. Kotityöt pitäis tehdä silloin kun muksu nukkuu... Meitä on niin moneksi, ei ole yhtä oikeaa tapaa ja kompromissi pitää kuitenkin löytää.

No en mä kyllä tommostakaan miestä haluais eikä kompromissit auttais tässä tilanteessa yhtään.
 
  • Tykkää
Reactions: Anatolia
Meillä toisin päin, miehen mielestä mun pitäis vain ja ainoastaan olla lapsen kanssa, leikkiä sen kanssa ja touhuta sekä tarkkailla sen menoa ja ettei mitään satu. Kotityöt pitäis tehdä silloin kun muksu nukkuu... Meitä on niin moneksi, ei ole yhtä oikeaa tapaa ja kompromissi pitää kuitenkin löytää.

Ja teillä mies osallistuu kotitöihin ja lapsensa hoitoon miten? Ei mitenkään? Ja sinä hyväksyt sen miksi?
 
Koita rentoutua ja luota mieheesi että osaa oman lapsensa kanssa olla. Kolhuja sattuu kaikille lapsille ja harvemmin niistä rikki menee.

Miten miehestä voi kasvaa hyvä isä, jos ei saa tilaisuutta opetella isyyttä kun sä vahdit sitä koko ajan? Eikö oo vähän rankkaa (ja turhaa) yrittää olla äiti miehellekin?
 
  • Tykkää
Reactions: röppö ja Anatolia
Relaa, ja anna tilaa miehen vanhemmuudelle.

Pian itket, kun mies ei hoida vauvaa, ja sulla ei ole ollenkaan omaa aikaa.

"Laita aina sitteri kiinni! Jos et hei nukkuis päiväunia vauvan kanssa meidän sängyllä!". Argh. Mun hermo ei ollenkaan kestäisi, jos mulle sanottaisiin tuollaisia kun OMAN lapseni kanssa olen.

Tuli kanssa mieleen,että ei kai tuo isäkään kauaa jaksa ja ajattelee,että on helpompi antaa sen hoitaa joka osaa.
Sit on äityliini valittamassa,kun ei isukki osallistu lapsen hoitoon..
Silloin on hyvä äityliinin muistaa nämä ajat ja se,että on itse osasyyllinen.
 
No voi helvetti, niuho tai en, en mäkään sulata tollasta että jätetään vauva vartioimatta sitteriin koska miksi mä haluisin mun lapsen ehdoin tahdoin pudottaa? Jos ei tollasta tajua, niin en mäkään jättäis kahden iskän kanssa.
 
[QUOTE="Kikka";27119092]No voi helvetti, niuho tai en, en mäkään sulata tollasta että jätetään vauva vartioimatta sitteriin koska miksi mä haluisin mun lapsen ehdoin tahdoin pudottaa? Jos ei tollasta tajua, niin en mäkään jättäis kahden iskän kanssa.[/QUOTE]

Miten korkea se sitteri on? 15-20 cm? Sellaisestahan liikkuva vauva laskeutuu jo hyvinkin hallitusti halutessaan.
 
Mä kyllä ymmärrän sun huolen. Varmaan johtuu siitäkin että olen joutunut kohtaamaan sellaisia perheitä, joissa vauva on pudonnut päälleen hoitopöydältä yms. Ja siinä on sattunut pahasti... Siis aivovaurio. Että ei ne pienet päätkään nyt ihan kaikkea kestä. Miksi pitäisi ehdoin tahdoin aiheuttaa omalle lapselleen vammoja omalla huolimattomuudellaan...?
 
Nyt on ihan pakko kysyä, kumpi teistä on ne terävät kulmat pehmustanut? Onko mies ollut tuossa hommassa mukana?

Kuulostaa, että sinä olet aivan liian huolehtivainen ja kasvatat lasta pumpulissa. Mies taas voi olla hieman huoleton.
 
Nythän ei tiedetä KUINKA huoleton mies oikeasti on. Vauvallekin voi tapahtua pahakin onnettomuus eikä aina selvitä kuhmuilla. Toki sattuu vaikka silmä kovana katsoo vieressäkin mutta riskejä voi yrittää minimoida.
 
Ehkä tuo isä ei olekkaa ollenkaan huolimaton,mutta äidin jatkuva kyttääminen ja niskaan hönkiminen saa isälle aikaan suorituspaineita ja sitten unohtuu laittaa vaikka se sitterinvyö kiinne.

Tuo isä saattaa hoitaa lastaan paremmin,kuin ap uskookaan kun ovat lapsen kanssa kaksin ja saa olla ilman jatkuvaa arvostelua,neuvomista jne..
 
  • Tykkää
Reactions: Madicken04
Laps oppii parhaiten tekemällä... Meillä ei nuorempaa saanut pysymään sitterissä edes vöillä tuossa iässä, alle 7-kuisena oppi keikauttamaan itsensa sitterin reunan yli, sitterin pehmusteet vaan tuli mukana niin paljon kun kankaat antoi myöden. Ja sitten tyttö möngersi ulos vöistään, siinä puolitiessä roikkuessaan. Siitä muka idioottivarmasta Bumbosta tyttö tuli pois ensimmäisen kerran siihen istuttuaan 8-kuisena.

Kulmasuojuksia meillä on kaksi, lipaston kulmissa, jotka olivat vaarallisia silmille ryömiväisenä. Tytöllä riitti - ja riittää nyt 18-kuisena - vauhtia triplasti sen, mitä esikoisella samassa iässä. Tyttö on kolhinut itseään mennessään sinne, tänne ja tuonne, mutta niinpä vaan on oppinut varomaan. On tyttö joskus tullut sängystämmekin alas, ja sohvalta, ostoskärryissä tyttö on aina valjailla kiinni, kun tuli sieltäkin kerran alas, kun valitsin kurkkua ja pidin kiinni vain kärryistä. Käytiin ensiavussakin silloin, mutta pudotuksesta seurasi vain kevyttä punoitusta otsaan tuokioksi: ei kuhmua, ei aivotärähdystä, ei kallomurtumaa, ei niin mitään.

Tyttö on kontannut sen tuhannen kerran päin seiniä, kalusteita, kaiteita. Tyttö suuttuessaan saattaa heittäytyä suorilta jaloilta selälleen, nykyään tosi harvoin enää, yleensä asettuu rauhassa selälleen ja aloittaa sitten vasta huudon. Tyttö on juossut päin seiniä, ovenpieliä, huonekaluja, leikkimökkiä... Enkä vielä ole ajatellut pehmustaa kotiamme. Kotimme on normaali koti, josta on poissa kaikki lapsille vaaralliset jutut, mutta se ei näytä päiväkodille. Jos leluja ja lipaston laatikkolukkoja ei ota huomioon, kotimme voisi yhtä hyvin olla lapsettomien koti, ulkoisesti.

Eli anna miehesi olla isä tavallaan, ihan terve ja täyspäinen lapsesta tulee, vaikka joskus tekevälle sattuisikin.

Ps. Kyllähän minäkin koitan suojata lastamme kolhuilta, mutta en ole mikään ihmekone. Lohdutan vahingon tultua, mutta elämäni ei kaadu siihen, jos vähän koliseekin.
 
Älä sitte tuu vinkumaan siitä,kun mies ei osallistu. Jos sä koko ajan höngit niskaan ja oot neuvomassa kuin pitää tehä,niin mies lopettaa sen vähäsenki vauvan kanssa touhuamisen,kun ajattelee että hän ei sun mielestä osaa ja kykene omin aivoin ajatteleen ja hoitaan yhteistä lastenne ja parempi sitte varmaan ku sä teet kaiken,ettei vaan sitä lasta satu jos se sen hetken on siellä lattialla ja touhuaa.
 

Yhteistyössä