H
Huohhh
Vieras
Ystävälläni on paino-ongelma. Ylipainoa on, ei mitään valtaisia määriä, mutta kuitenkin. Minun mielestäni hän on kaunis noinkin ja olen sitä aina toitottanut.
Nyt on edessä juhlat, joissa hän haluaisi olla normaalipainoinen. Tai tämä nyt ilmeisesti laukaisi tämän laihdutusvimman. Laihdutettu nyt ollaan jo monia kuukausia, projekti alkoi kai jo vuosi sitten. Tällä hetkellä aikaa on viikko ja kuulemma paino ei ole laskenut, vaikka hän syö juuri tarkalleen oikein ja liikkuu. Välissä tuli jo "muutamasta herkkupäivästä" taas lisääkin. Liikkuminen on mielestäni mennyt jo ihan överiksi, liikuntakerrat ovat jotain pari tuntia kuntopyörällä tms.
Joka viikko luen, miten ahdistaa läskit. Miten ruma hän on. Miten ällöttäviä on selluliitit. Miten ällöttää hänen se ja se osa. Miten hän häpeää. Miten häntä ahdistaa. Miten itsetunto on alhaalla läskien takia. Miten ei voi kohta lähteä mihinkään kun on läski. Miten hän on oikeestaan ihan totaalirumilus. Olen tsempannut. Olen tukenut. Olen kehunut. Olen tehnyt kaikkeni. Eikä näillä mun lauseilla ole mitään vaikutusta. Jos kerron, että olet kaunis noinkin, seuraavassa viestissä voi olla "hyi sa*atana mikä valas olen".
En vaan jaksaisi enää kuunnella tuollaista itseinhoa. Ja kuulemma toisten asenne on huono. Että kaikki vaan sanoo, että "kun syö vähemmmän, laihtuu". Hän kertoo, että syö 100% oikein, mutta sitten taas kuulen, että hän on ollut esim. eilen juomassa tai pizzalla tms. Siis mikä minulle olisi aivan sama, ellei sitten taas vituttele kun ei paino laske. Jos sanoo jotain, hän suuttuu.
En kai sitten ymmärrä ylipainoisen ajatusmaailmaa.
Nyt on edessä juhlat, joissa hän haluaisi olla normaalipainoinen. Tai tämä nyt ilmeisesti laukaisi tämän laihdutusvimman. Laihdutettu nyt ollaan jo monia kuukausia, projekti alkoi kai jo vuosi sitten. Tällä hetkellä aikaa on viikko ja kuulemma paino ei ole laskenut, vaikka hän syö juuri tarkalleen oikein ja liikkuu. Välissä tuli jo "muutamasta herkkupäivästä" taas lisääkin. Liikkuminen on mielestäni mennyt jo ihan överiksi, liikuntakerrat ovat jotain pari tuntia kuntopyörällä tms.
Joka viikko luen, miten ahdistaa läskit. Miten ruma hän on. Miten ällöttäviä on selluliitit. Miten ällöttää hänen se ja se osa. Miten hän häpeää. Miten häntä ahdistaa. Miten itsetunto on alhaalla läskien takia. Miten ei voi kohta lähteä mihinkään kun on läski. Miten hän on oikeestaan ihan totaalirumilus. Olen tsempannut. Olen tukenut. Olen kehunut. Olen tehnyt kaikkeni. Eikä näillä mun lauseilla ole mitään vaikutusta. Jos kerron, että olet kaunis noinkin, seuraavassa viestissä voi olla "hyi sa*atana mikä valas olen".
En vaan jaksaisi enää kuunnella tuollaista itseinhoa. Ja kuulemma toisten asenne on huono. Että kaikki vaan sanoo, että "kun syö vähemmmän, laihtuu". Hän kertoo, että syö 100% oikein, mutta sitten taas kuulen, että hän on ollut esim. eilen juomassa tai pizzalla tms. Siis mikä minulle olisi aivan sama, ellei sitten taas vituttele kun ei paino laske. Jos sanoo jotain, hän suuttuu.
En kai sitten ymmärrä ylipainoisen ajatusmaailmaa.