En jaksa työkavereiden nahinaa

["huokaus"]

Toisella niistä (vaikka satu) on etenkin ollut jotenki vaikeaa toisen kanssa (olkoon Taru). Satu kokee, että kommunikointi ei pelaa (totta) ja syyttää siitä Tarua. Taru on tietyllä tavalla simppeli, elää hetkessä eikä jää vatvomaan asioita. Satu taas voi vatvoa viikko/kuukausi/vuosi kaupalla asioita, joita ei saa sujumaan toivomallaan tavalla. Siinäkin tapauksessa, että asiat yhteisellä sopimuksella saadaan sujumaan hänen toiveidensa mukaan, Satua ahdistaa, ku tietää, että Taru ei pohjimmiltaan ole samaa mieltä. Perustelee,perustelee ja perustelee vielä perustelunsakin niin monta kertaa, että Taru ei enää edes halua puhua asioista =kommunikointi ongelma. Satu ei näe omaa osuuttansa.

Tätä on jatkunut koko 6v, minkä olen tuolla ollut, pahentuen vuosi vuodelta. Satu on purkanut mulle itseään ja mulla meni nyt totaalisen hermo ja sanoin, että nyt on otettava esimies mukaan. Oli sitten yhteinen keskustelu, jossa Satu kertoi kaikki itseään ahdistavat asiat, arvosteli Tarun työntekotapoja ja kertoi esimerkkejä vuosien varrelta samalla itkeä tyrskyttäen. Sen päälle jäi saikulle. Asiathan ei tästä mitenkään parantuneet. Nyt Taru on ihan pihalla. Hän on huomannut, ettei välit ole yhtä sujuvat kuin mun kanssa, mutta ei ollut tajunnut, että olisi noin iso asia. Kertomansa mukaan hänestä tuntuu, että ei nyt tiedä miten sitten pitäisi olla. Ei osannut yhdistää esimerkkejä isompaan kokonaisuuteen, josta Satu koitti kertoa, vaan näkee ne yksittäisinä tapahtumina. Satu on niin ahdistunut, että itkee kuulema jatkuvasti.

Tänään oli töissä todella vittumainen tunnelma. Molemmat varoo toisiaan ja ovat muutenki vaikeina. Vituttaa olla siinä välissä ja nähdä, että kumpikaan ei ymmärrä tilannetta, vaan näkee syyn vain siinä toisessa. Omaa osuuttaan toisen ahdinkoon ei nähdä.

Mulla ei ole ongelmaa kummankaa kanssa, mutta alkaa rassaamaan tuo tilanne ihan tosissaan. En kuitenkaan koe tarvetta hypätä samaan paskaläjään, joten olen mukana vain ja ainoastaan sen, minkä asemani mukaan on pakollista.

 

[ssss]

Niin?

 

[*Huokaus*]

Voi luoja noita tämän elämän "satuja" kun ei saa turpaansa auki kun on puheen aika, silti sujuvasti edellyttävät että muut kulkevat silkkisukkasin hauraan egonsa ympärillä.

Jos haluat auttaa, selitä "Tarulle" mikä sun mielestä siinä kommunikaatiossa mättää.

 

["huokaus"]

Oon puhunut molempien kanssa nii että leukoja kivistää. Ottamatta kummankaan puolta, mikä on todella haastavaa. Siksi olen päätynyt enemmänkin kuuntelemaan. Tarun mielestä Satu on epäselvä, hämmentävä, itsekäs, hyökkäävä ja jyrää kaikki allensa. Sadun mielestä on käsittämätöntä, että Taru ei näe omia virheitään ja esimerkiksi tylyyttä asiakkaita kohtaan. Ei tajua, miksi ihminen, jolle on kerrottu monesti kuinka pitäisi toimia ja toisaalta nyt et mitä hän tekee väärin. Hänestä Tarun hyväksyminen omine kommervenkkeineen on mahdotonta ja väärin, koska sillä tavalla annettaisiin lupa toimia niinkuin toimii. Se taas olisi liian raskasta, että tiiminvetäjänominaisuudessa Satu ottaisi tilanteet esille tuoreeltaan, vaan kerää niitä sisäänsä ja olettaa, että toinen ymmärtää tästä mitkä toimintamallit on vääriä, pyytäisi anteeksi ja parantaisi tapansa.

 

["huokaus"]

Ei hitto, että ahdistaa koko töihin meno.

 

[Kylmäkkö]

Esimies taas kehiin . Työpsykologillekin voi varailla aikoja, jos siltä tuntuu. Mä olen itse lähtenyt pois työpaikasta, jossa tiimihenki oli ihan pepusta. Tosin olin hankkinut toisen työpaikan tilalle . Tilanne ei muutu kyräilemällä!!

 

["..."]

Tehkää enemmän töitä niin ei jää aikaa tuolle lapselliselle riitelylle.

 

["huokaus"]

No se riitely johtuu juuri niistä töistä ja töitä on hankala tehdä, ku ne vaatis suunnittelua ja mitä siitä tulee ku aina on kaikki päin vittua. Eikä ne riitele. Toinen perustelee ja tenttaa ja toinen tukkii turpansa. Huoh.

Oon kerran vaihtanut työpaikkaa, ku en tullut toimeen työkaverin kanssa. Nyt tulen hyvin toimeen molempien kanssa, mutta nei tuu keskenään. Toivon, et jompi kumpi niistä lähtis..