H
"huokaus"
Vieras
Toisella niistä (vaikka satu) on etenkin ollut jotenki vaikeaa toisen kanssa (olkoon Taru). Satu kokee, että kommunikointi ei pelaa (totta) ja syyttää siitä Tarua. Taru on tietyllä tavalla simppeli, elää hetkessä eikä jää vatvomaan asioita. Satu taas voi vatvoa viikko/kuukausi/vuosi kaupalla asioita, joita ei saa sujumaan toivomallaan tavalla. Siinäkin tapauksessa, että asiat yhteisellä sopimuksella saadaan sujumaan hänen toiveidensa mukaan, Satua ahdistaa, ku tietää, että Taru ei pohjimmiltaan ole samaa mieltä. Perustelee,perustelee ja perustelee vielä perustelunsakin niin monta kertaa, että Taru ei enää edes halua puhua asioista =kommunikointi ongelma. Satu ei näe omaa osuuttansa.
Tätä on jatkunut koko 6v, minkä olen tuolla ollut, pahentuen vuosi vuodelta. Satu on purkanut mulle itseään ja mulla meni nyt totaalisen hermo ja sanoin, että nyt on otettava esimies mukaan. Oli sitten yhteinen keskustelu, jossa Satu kertoi kaikki itseään ahdistavat asiat, arvosteli Tarun työntekotapoja ja kertoi esimerkkejä vuosien varrelta samalla itkeä tyrskyttäen. Sen päälle jäi saikulle. Asiathan ei tästä mitenkään parantuneet. Nyt Taru on ihan pihalla. Hän on huomannut, ettei välit ole yhtä sujuvat kuin mun kanssa, mutta ei ollut tajunnut, että olisi noin iso asia. Kertomansa mukaan hänestä tuntuu, että ei nyt tiedä miten sitten pitäisi olla. Ei osannut yhdistää esimerkkejä isompaan kokonaisuuteen, josta Satu koitti kertoa, vaan näkee ne yksittäisinä tapahtumina. Satu on niin ahdistunut, että itkee kuulema jatkuvasti.
Tänään oli töissä todella vittumainen tunnelma. Molemmat varoo toisiaan ja ovat muutenki vaikeina. Vituttaa olla siinä välissä ja nähdä, että kumpikaan ei ymmärrä tilannetta, vaan näkee syyn vain siinä toisessa. Omaa osuuttaan toisen ahdinkoon ei nähdä.
Mulla ei ole ongelmaa kummankaa kanssa, mutta alkaa rassaamaan tuo tilanne ihan tosissaan. En kuitenkaan koe tarvetta hypätä samaan paskaläjään, joten olen mukana vain ja ainoastaan sen, minkä asemani mukaan on pakollista.
Tätä on jatkunut koko 6v, minkä olen tuolla ollut, pahentuen vuosi vuodelta. Satu on purkanut mulle itseään ja mulla meni nyt totaalisen hermo ja sanoin, että nyt on otettava esimies mukaan. Oli sitten yhteinen keskustelu, jossa Satu kertoi kaikki itseään ahdistavat asiat, arvosteli Tarun työntekotapoja ja kertoi esimerkkejä vuosien varrelta samalla itkeä tyrskyttäen. Sen päälle jäi saikulle. Asiathan ei tästä mitenkään parantuneet. Nyt Taru on ihan pihalla. Hän on huomannut, ettei välit ole yhtä sujuvat kuin mun kanssa, mutta ei ollut tajunnut, että olisi noin iso asia. Kertomansa mukaan hänestä tuntuu, että ei nyt tiedä miten sitten pitäisi olla. Ei osannut yhdistää esimerkkejä isompaan kokonaisuuteen, josta Satu koitti kertoa, vaan näkee ne yksittäisinä tapahtumina. Satu on niin ahdistunut, että itkee kuulema jatkuvasti.
Tänään oli töissä todella vittumainen tunnelma. Molemmat varoo toisiaan ja ovat muutenki vaikeina. Vituttaa olla siinä välissä ja nähdä, että kumpikaan ei ymmärrä tilannetta, vaan näkee syyn vain siinä toisessa. Omaa osuuttaan toisen ahdinkoon ei nähdä.
Mulla ei ole ongelmaa kummankaa kanssa, mutta alkaa rassaamaan tuo tilanne ihan tosissaan. En kuitenkaan koe tarvetta hypätä samaan paskaläjään, joten olen mukana vain ja ainoastaan sen, minkä asemani mukaan on pakollista.