En jaksa koiraamme enää ollenkaan!

[nibbler]

AP! mistä päin olet?? tuskin mistään p-saaren läheltä, mutta yrittänyttä ei laiteta, jos vaikka sattuis olee lähelläki nii kyl mä voin tulla ulkoiluttamaan

 

[Sitä Saa Mitä Tilaa]

Lasten syntymän jälkeen,tuntuu, että koira on vaan tiellä! Tiedän, että kamala ajatella näin, mutta siltä minusta tuntuu. On hirveän huomionkipeä ja koko ajan kiinni minussa tai jaloissa. Olen meinannut kompastuakin siihen varmaan 100 kertaa ja sitten palaa hermot. Ei ole koiran vika se, että hermoni on kahden pienen kanssa ihan kireällä, mutta kun siihen päälle vielä miehen pitkät työpäivät ja koiran kanssa lennkeilyt 3 kertaa päivässä kahden vuoden ikäisen kanssa, niin herkkua ei todellakaan ole. Mies hoitaa koiraa kyllä paljon aina kun on kotona, mutta kaikki arkipäivät se on yksi lapsi kaksosten lisäksi ja minä en meinaa jaksaa. onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta. Koira oli meillä ennen kaksosia ja rakas perheenjäsen. en tiedä itkettää vaan kokoajan kun voimat loppuu. Nytkin sataa kaatamalla vettä ja ulos koiraa ulkoiluttamaan kahden kiljuvan lapsen kanssa.

KOIRA ON PERHEENJÄSEN..EI SIITÄ SAA TUON TAKIA LUOPUA.OTITTE SEN JA KANNATTE ASIALLISEN VASTUUN!

mä olen myös vähän samoilla linjoilla että koira on perheenjäsen. Tänä päivänä eläimiä riepotellaan paikasta toiseen ihan liikaa kun ihmiset ottavat niitä kun se koirakuume iskee ja sitten annetaan pois kun ensimmäinen kurasää iskee ja voimat loppuu. EN NYT TÄLLÄ TARKOITA AP:TÄ VAAN IHAN YLEISESTI TÄMÄN PÄIVÄN ELÄINTEN KOHTELUA.

minulla meidän koira oli 8v että ei ollut mikään päähänpisto. silti annoin hänet pois koska omat voimavarat ei todellakaan riittäneet pienten lasten ja koiran kanssa- ja varsinkin kun koira tarvitsi tosi paljon liikuntaa ja harrastimme yhdessä.
kauan luopumista mietin ja olen itseäsiassa tilanteeseen tyytyväinen sillä yhdellä lapsellamme on astma/koira allergia joten luopuminen olisi tullut jossain vaiheessa. ja mielestäni koira on perheenjäsen mutta eläin. lapset menee aina meillä etusijalle.

 

[Vimpula 05 ja 07]

No ei teillä oo näitä dogsittereitä,olikohan 4H:n kautta,käsittääkseni sieltä löytyy vähä aikuisempiaki,ei vaan teinejä ja ovat kokeneita ja saaneet koulutusta.Vaikka minäkii kyrsiinnyn välillä noihin koiriin,ni en pystyis luopumaan ja sit ne on tosi tärkeitä tolle lapselle,kulkeevat ulkona mukana ja vahtiivat! :hug:

 

[Koiran omistaja]

Hei, tiedätkö kiinnostaa! Mulla on ihan sama tilanne. Mulla on 7 v. ikäinen Rotikkanarttu ja on vielä ylivilkas luonteeltaan, eikä osaa olla paikoillaan ollenkaan, vaan häseltää jaloissa kokoajan. Mulla on kaksi lasta: pojat 2 v. ja nyt 5 viikon ikäinen vauva. Ja meilä koira vaikuttanut jo kovasti perheen arkeen, suoraan sanottuna hermostuttavalla tavalla. Olen henkeen ja vereen eläinten ystävä, minulla on lisäksi adoptiokilppari ja kissa oli, mutta lapsen allergian takia muutti mummolaan. Koiramme on niinkuin sanoit aina tiellä" Minä oon kans kompuroinut siihen sen kymmenen kymmenen kertaa ja poikani on kaatunut monet kerrat, koska koira on niin vilkas luonteeltaan ettei hoksaa varoa. Pihalle kun mennään, niin koira höseltää jaloissa ja rikkoo pojan lelut, koska on niin innossaan kaikista leluista ym. Lenkkeilyt on yhtä hirmua jos lähden vaunujen ja koiran kanssa. Uskoollisesti kuljin näin lenkillä päivittäin sen kaksi v. mutta monet kerrat koiran suojeluvietin takia olin hankalissa tilanteissa, koska sesu tykkäs hyökkiä vastaantulevien tykö aika uhmakkaasti. Hommasin kuonopannan joka auttoi asiaa, mutta koira painaa miltei samanverran kuin omistajansa, niin ei sekään pitele jos koira niin päättää. Onneksi asumme maalla, eikä vastaantulijoita ole jatkuvasti. Ja onneksi asumme isossa omakotitalossa, jossa aidattu piha (aika isokin) niin koira saa liikkua siellä, eikä tarvi lenkkeilyä päivittäin. Koska nyt kun on vauvakin, niin hankalampi lenkityttää. Tai en ole oikeastaan uskaltanut lähteä kaksosrattailla koiran kera.

Olemme tehneet myös niin, että opetimme koiran olemaan toisella puolella taloa, jossa on pari makuuhuonetta ja wc. Tuossa on sellainen liukuovi, niin sen saa vedettyä kiinnni ja koira "saa" olla rauhassa esim esikoiseni jatkuvalta räopeltelyltä, mutta myös sen takia, ettei hermomme ole kokoajan kireällä, koska koira hökeltää jalkoissa. Ja se on jo vaaraksi kun kantelee pientä vauvaa. Toki koira on myös välillä keksuudessamme muualla talossa, mutta kun touhuilemme niin laitamme sen "omalle puolelleen".

TOTTAKAI koiran elämä tulee kakkossijaiseksi kun lapsi tulee pereeseen. Ei aikaa riitä yhtä paljon. Ja tottakai kun ottaa koiraa niin tulisi miettiä pidemmälle; entä sitten kun teen lapsia, mutta ainakaan minä en ajatellut lapsien kannalta ollenkaan kun koiran otin kuusi v. sitten. Se oli silloin vuoden ikäinen ja entinen omistaja ei jaksanut sitä. Olen itsekin monesti ajatellut että koirallamme olisi parempi olla muualla ---reppana, sille oikeesti aika paljon möykätään nykyään, ja ainoastaan koska se on niin villi ja aina jaloissa. Mutta toivon että tämä menee ohi pian kun lapset kasvaa... Ja onneksi koira on jo tuon ikäinen (vaikka ei kyllä uskois; ainainen pentu!)

Jaksamisia sinulle ap, oon itte huomannu että oma asenne auttaa ja rauhallisuus. Koira on koira ja eipä ne luonteelleen mitään voi.

 

[ap]

Haluaisin viedä koiran kesäksi mummolleni mökille, koska siellä saisi olla vapaana ja mummoni on varmasti maailman eläinrakkain ihminen ja hoitaisi koiramme todella hyvin. mies ei suostu kun mommoni syöttää koiraa liikaa ja se lihoisi!!!!! Ottaa päähän, koska tiedän kyllä, että mummo syöttää eläimiä kyllä hiukan liian usein, mutta onko se nyt niin vaarallista jos tulee muutama kilo, kun minä olen kohta jossakin hoidossa. Ilmeisesti se koiran lihominen on miehelle kova paikka. En tiedä kun tappeluksi meni tuokin asia. h.e.l.v.e.t.t.i

 

[katse]

Itseäni on kaksi koiraa ja neljä lasta. Tosin lapset oivat jo isoja kun otettiin ensimmäinen koira (nuorin oli ainut pieni). En ole kokenut vaivaksi koiraa (toinen koira olut vasta viikon) Mutta meidän perheessä kaikki osallistuu koirien hoitoon. Aikoinaan kun esikoinen syntyi meillä oi kaksi kissaa. Toinen kissoista akoi suhtautumaan minuun vihamielisesti sitä mukaan kun vatsa kasvoi. Saattoi aina hyökätä vatsaan kynsineen. Annoimme kissan pois tuttavallemme ennen vauvan syntymää. Toinen kissa oli aina minun jaloissani pyörimässä kun vauva syntyi samoin vaani vauvan korin ympärillä. en jaksanut sitä jatkuvaa vahtimista ja varomista etten kompastu kissaan vauva syissäni tai ettei kissa tee vauvalle mitään. Annoimme senkin kissan sukulaisellemme. Sai hyvän kodin. Raskaalta päätös tuntui mutta oli eläimille kuitenkin parempi ratkaisu.

Joskushan perheenjäsenistäkin luovutaan (tulee ero luovutaan puolisosta, lapsen kasvatuksessa ongelmia lapsi sijoitetaan muualle, ei jakseta hoitaa sairasta lasta, lapsi annetaan hoitolaitokseen...)

Että jos yhtään tuntuu ettet enää oikeasti jaksa niin harkitse koiran luopumisesta. Pääsisikö tuttava perheeseen? Tosin lapset kasvaa koko ajan ja siinä samaa kasvaa koiran hoitajiksi. Muista antaa myös koiralle huomiota vielä niin että lapset eivät ole siinä lähellä (jos mahdoista). Koira tarvitsee myös sitä omaa laatu aikaa. Jaksamisia!

 

[LisaMarie]

Haluaisin viedä koiran kesäksi mummolleni mökille, koska siellä saisi olla vapaana ja mummoni on varmasti maailman eläinrakkain ihminen ja hoitaisi koiramme todella hyvin. mies ei suostu kun mommoni syöttää koiraa liikaa ja se lihoisi!!!!! Ottaa päähän, koska tiedän kyllä, että mummo syöttää eläimiä kyllä hiukan liian usein, mutta onko se nyt niin vaarallista jos tulee muutama kilo, kun minä olen kohta jossakin hoidossa. Ilmeisesti se koiran lihominen on miehelle kova paikka. En tiedä kun tappeluksi meni tuokin asia. h.e.l.v.e.t.t.i

Koitappa perustella sille miehellesi, että koska se saa olla siellä mummolassa vapaana, se saa myös liikuntaa enemmän, eikä liho, vaikka saa niitä herkkujakin.

 

[Soluttautuja]

Ymmärrän kyllä tuon sinun väsymyksen :hug: Mulla on jo isot lapset (6 ja 8v) ja kolme koiraa ja välillä oon niin puhki kun olla ja voi. Iltalenkillä tuntuu, että istun johonkin männynjuureen, enkä siitä enää nousu.. ois ihana kun sais vaan olla, eikä tarviis aamusta iltaa koko ajan tehdä jotain. Ja pakostikin sitä väsymyksen hetkellä ajattelee, että jos ei ois koiria, niin pääsis paljon helpommalla :ashamed: Joku sanoi, että omakotitalossa asuminen helpottaa koiren kanssa olemista, mutta ihan samalla tavalla ne koirat pitää lenkillä käyttää asuipa missä vaan!

Oisko sulla mahdollista saada koirien lenkitysapua vaikka naapurilta tai sitten ihan 4H:n dogsitteriltä, edes pari kertaa viikossa?

 

[ap]

Hei, tiedätkö kiinnostaa! Mulla on ihan sama tilanne. Mulla on 7 v. ikäinen Rotikkanarttu ja on vielä ylivilkas luonteeltaan, eikä osaa olla paikoillaan ollenkaan, vaan häseltää jaloissa kokoajan. Mulla on kaksi lasta: pojat 2 v. ja nyt 5 viikon ikäinen vauva. Ja meilä koira vaikuttanut jo kovasti perheen arkeen, suoraan sanottuna hermostuttavalla tavalla. Olen henkeen ja vereen eläinten ystävä, minulla on lisäksi adoptiokilppari ja kissa oli, mutta lapsen allergian takia muutti mummolaan. Koiramme on niinkuin sanoit aina tiellä" Minä oon kans kompuroinut siihen sen kymmenen kymmenen kertaa ja poikani on kaatunut monet kerrat, koska koira on niin vilkas luonteeltaan ettei hoksaa varoa. Pihalle kun mennään, niin koira höseltää jaloissa ja rikkoo pojan lelut, koska on niin innossaan kaikista leluista ym. Lenkkeilyt on yhtä hirmua jos lähden vaunujen ja koiran kanssa. Uskoollisesti kuljin näin lenkillä päivittäin sen kaksi v. mutta monet kerrat koiran suojeluvietin takia olin hankalissa tilanteissa, koska sesu tykkäs hyökkiä vastaantulevien tykö aika uhmakkaasti. Hommasin kuonopannan joka auttoi asiaa, mutta koira painaa miltei samanverran kuin omistajansa, niin ei sekään pitele jos koira niin päättää. Onneksi asumme maalla, eikä vastaantulijoita ole jatkuvasti. Ja onneksi asumme isossa omakotitalossa, jossa aidattu piha (aika isokin) niin koira saa liikkua siellä, eikä tarvi lenkkeilyä päivittäin. Koska nyt kun on vauvakin, niin hankalampi lenkityttää. Tai en ole oikeastaan uskaltanut lähteä kaksosrattailla koiran kera.

Olemme tehneet myös niin, että opetimme koiran olemaan toisella puolella taloa, jossa on pari makuuhuonetta ja wc. Tuossa on sellainen liukuovi, niin sen saa vedettyä kiinnni ja koira "saa" olla rauhassa esim esikoiseni jatkuvalta räopeltelyltä, mutta myös sen takia, ettei hermomme ole kokoajan kireällä, koska koira hökeltää jalkoissa. Ja se on jo vaaraksi kun kantelee pientä vauvaa. Toki koira on myös välillä keksuudessamme muualla talossa, mutta kun touhuilemme niin laitamme sen "omalle puolelleen".

TOTTAKAI koiran elämä tulee kakkossijaiseksi kun lapsi tulee pereeseen. Ei aikaa riitä yhtä paljon. Ja tottakai kun ottaa koiraa niin tulisi miettiä pidemmälle; entä sitten kun teen lapsia, mutta ainakaan minä en ajatellut lapsien kannalta ollenkaan kun koiran otin kuusi v. sitten. Se oli silloin vuoden ikäinen ja entinen omistaja ei jaksanut sitä. Olen itsekin monesti ajatellut että koirallamme olisi parempi olla muualla ---reppana, sille oikeesti aika paljon möykätään nykyään, ja ainoastaan koska se on niin villi ja aina jaloissa. Mutta toivon että tämä menee ohi pian kun lapset kasvaa... Ja onneksi koira on jo tuon ikäinen (vaikka ei kyllä uskois; ainainen pentu!)

Jaksamisia sinulle ap, oon itte huomannu että oma asenne auttaa ja rauhallisuus. Koira on koira ja eipä ne luonteelleen mitään voi.

Kiitos tästä! Todella ihana huomata, että en ole ainut. Meillä nimittäin ihan samanlaista. Ehkä kuitenkin koiramme hiukan rauhallisempi.

 

[ap]

Haluaisin viedä koiran kesäksi mummolleni mökille, koska siellä saisi olla vapaana ja mummoni on varmasti maailman eläinrakkain ihminen ja hoitaisi koiramme todella hyvin. mies ei suostu kun mommoni syöttää koiraa liikaa ja se lihoisi!!!!! Ottaa päähän, koska tiedän kyllä, että mummo syöttää eläimiä kyllä hiukan liian usein, mutta onko se nyt niin vaarallista jos tulee muutama kilo, kun minä olen kohta jossakin hoidossa. Ilmeisesti se koiran lihominen on miehelle kova paikka. En tiedä kun tappeluksi meni tuokin asia. h.e.l.v.e.t.t.i

Koitappa perustella sille miehellesi, että koska se saa olla siellä mummolassa vapaana, se saa myös liikuntaa enemmän, eikä liho, vaikka saa niitä herkkujakin.

Arvaa olenko perustellut! Mikähän miehille on niin hirveää tuo koiran lihominen, koska varmasti tuo koira ui ja juoksee isolla alueella, joten ei nyt kauheasti lihoisi. En tiedä.

 

[Koiran omistaja]

Haluaisin viedä koiran kesäksi mummolleni mökille, koska siellä saisi olla vapaana ja mummoni on varmasti maailman eläinrakkain ihminen ja hoitaisi koiramme todella hyvin. mies ei suostu kun mommoni syöttää koiraa liikaa ja se lihoisi!!!!! Ottaa päähän, koska tiedän kyllä, että mummo syöttää eläimiä kyllä hiukan liian usein, mutta onko se nyt niin vaarallista jos tulee muutama kilo, kun minä olen kohta jossakin hoidossa. Ilmeisesti se koiran lihominen on miehelle kova paikka. En tiedä kun tappeluksi meni tuokin asia. h.e.l.v.e.t.t.i

Koitappa perustella sille miehellesi, että koska se saa olla siellä mummolassa vapaana, se saa myös liikuntaa enemmän, eikä liho, vaikka saa niitä herkkujakin.

Arvaa olenko perustellut! Mikähän miehille on niin hirveää tuo koiran lihominen, koska varmasti tuo koira ui ja juoksee isolla alueella, joten ei nyt kauheasti lihoisi. En tiedä.

Varmaan olet miehellesi sanonutkin, mutta itse myös perustelisin tuota omalla jaksamisella ja sillä, että parisuhdekin paranee, koska koira ei aiheuta sitä stressiä ja kireyttä kokoajan. Voi kun itelläki olisi joku lomapaikka sesulle.

 

[Darwinin leski]

Tuo meille se otus, haet takasin sitten kun siltä tuntuu Meillä on kyllä omakin otus, aika riehakas pentu, mutta jos koirasi tulee toimeen toisten kanssa, niin tuo se meille lomalle

Mutta ihan tosissaan, se koira pärjää kyllä lenkittä sen miehesi työpäivän ajan, eikä sen kanssa nyt ainakaan montaa kertaa tarvitse ulos lähteä työpäivän aikana. Menet sitten kun miehesi tulee töistä, ihan rauhassa ja ilman lapsia, saat samalla sitä paljon puhuttua omaa aikaa...

 

[vieras]

Kyllähän se sitä meinaa olla, sillon jos on vaativia lapsiakin. Kannattaa muistaa, ettei se kauaa ole samanlaista. Kun lapset kasvaa, elämä helpottaa. Ei lemmikistä heti kannata luopua.

 

[Vieras]

en uskalla antaa koiraamme teinitytöille, koska on todella iso ja roteva. Kiltti on ja tottelevainen, mutta ulkona kun voi tulla vaikka mitä tilanteita, niin en vaan uskalla.

Voisithan lähteä ensin itse lenkille mukaan ja katsoa miten ulkoiluttaja pärjää. Jos on ennestään koirista kokemusta, saattaa isonkin koiran kanssa pärjätä oikein mainiosti. (Nimimerkillä 'itse ulkoiluttanut äkäistä koiraamme pikkulapsena... )

Kyllä mun mielestäni AP:lla on tässä oikea linja. Itsekin välillä katselelen kauhuissani kun pikkulapset taluttavat isoja koiria. Monta kertaa on tullut mieleen, että mitenköhän niillä voimat riittävät jos koira pahasti häiriintyy jostain asiasta (esim. kissasta, toisesta koirasta tms) ja alkaa riuhtomaan itseään irti. Eikä koira edes tottele vierasta samalla lailla, joten kurin pitäminen tiukassa tilanteessa voi olla tosi hankalaa, jollei sitten mahdotonta.

 

[isoäiti mölykylästä]

koira on ELÄIN. ihmiset perheenjäseniä. jos voimat loppuu pitää jostain alkaa karsimaan. miettikää nyt oikeesti jos on kaksoset niin on varmaan uupunut. antakaa nyt armoa herranjumala. ärsyttäviä koirafanaatikkoja. onhan koirankin parempoi olla muualla jossa sitä jaksetaan. ei koira kykene monimutkaiseen psykologiseen pohdintaan, se sopeutuu kyllä uuteen paikkaan jossa sillä on parempi olla. :headwall:

uskalsit sitten sanoa ääneen, että koira eläin. palstalaisille kun se on pyhä jumala, ja korkeammassa asemaswsa kuin ihminen

 

[p02t04]

Jos ne voimat totaalisesti loppuu, niin vie se koira sinne mummolaan.- vaikka miehesi sitä vastan onkin.

 

[möhkispöhkis]

KOIRA ON PERHEENJÄSEN..EI SIITÄ SAA TUON TAKIA LUOPUA.OTITTE SEN JA KANNATTE ASIALLISEN VASTUUN!

Jos koiraa ei jaksa hoitaa asiallisesti, vastuun kantaminen siitä on sitä, että raaskii luopua siitä.

tätä on peesailtava,koska tosiaan jos koiraa ei jaksa hoitaa ja se joutuu kärsimään hoidon puutteen takia niin silloin on koirallekkin parempi jos vain sattuu löytymään koti jossa se saa vaatimansa huomion ja hoidon!!!!
Koira on minunkin mielestä perheenjäsen ja itsellänikin ollut koiria ja totaalisen uupumuksen vuoksi oli PAKKO etsiä uusi huolehtiva koti.Sitä harkitsin PITKÄÄN,mutta kun huomasin etten oikeesti jaksa ja koira jäi niin vähälle huomiolle, oma omatunto kolkutti jatkuvasti,mutta kun ei jaksanut niin ei jaksanut =/ Ja voi että se oli todella vaikea paikka kun uusi omistaja tuli koiramme noutamaan, itkin viikkoja kun oli niin kova ikävä =( Nyt on helpottanut ja tiedän että ovat todella hyvässä kodissa.

 

[vieras]

Haluaisin viedä koiran kesäksi mummolleni mökille, koska siellä saisi olla vapaana ja mummoni on varmasti maailman eläinrakkain ihminen ja hoitaisi koiramme todella hyvin. mies ei suostu kun mommoni syöttää koiraa liikaa ja se lihoisi!!!!! Ottaa päähän, koska tiedän kyllä, että mummo syöttää eläimiä kyllä hiukan liian usein, mutta onko se nyt niin vaarallista jos tulee muutama kilo, kun minä olen kohta jossakin hoidossa. Ilmeisesti se koiran lihominen on miehelle kova paikka. En tiedä kun tappeluksi meni tuokin asia. h.e.l.v.e.t.t.i

Koitappa perustella sille miehellesi, että koska se saa olla siellä mummolassa vapaana, se saa myös liikuntaa enemmän, eikä liho, vaikka saa niitä herkkujakin.

Arvaa olenko perustellut! Mikähän miehille on niin hirveää tuo koiran lihominen, koska varmasti tuo koira ui ja juoksee isolla alueella, joten ei nyt kauheasti lihoisi. En tiedä.

Etkö voisi antaa mummollesi "tiukkoja" ruokintaohjeita? Esim. tyyliin tämän (mitan?) verran ruokaa siihen aikaan ja tämän verran siihen aikaan? Tälläinen systeemi toimi ainakin meillä.

 

[ap]

Haluaisin viedä koiran kesäksi mummolleni mökille, koska siellä saisi olla vapaana ja mummoni on varmasti maailman eläinrakkain ihminen ja hoitaisi koiramme todella hyvin. mies ei suostu kun mommoni syöttää koiraa liikaa ja se lihoisi!!!!! Ottaa päähän, koska tiedän kyllä, että mummo syöttää eläimiä kyllä hiukan liian usein, mutta onko se nyt niin vaarallista jos tulee muutama kilo, kun minä olen kohta jossakin hoidossa. Ilmeisesti se koiran lihominen on miehelle kova paikka. En tiedä kun tappeluksi meni tuokin asia. h.e.l.v.e.t.t.i

Koitappa perustella sille miehellesi, että koska se saa olla siellä mummolassa vapaana, se saa myös liikuntaa enemmän, eikä liho, vaikka saa niitä herkkujakin.

Joo voin kyllä, mutta se on sitten toinen juttu totteleeko mummoni niitä ja koska koiramme on kroonisesti nälkäinen niin tulos voi toki olla melkoinen. Muistan vaan joskus kun meidän spanieli (kun olin pieni) oli mummon hoidossa ulkomaanreissun ajan ja silloin oli kyllä syöttänyt sen melkoiseksi possuksi tarkoista neuvoista huolimatta.

Arvaa olenko perustellut! Mikähän miehille on niin hirveää tuo koiran lihominen, koska varmasti tuo koira ui ja juoksee isolla alueella, joten ei nyt kauheasti lihoisi. En tiedä.

Etkö voisi antaa mummollesi "tiukkoja" ruokintaohjeita? Esim. tyyliin tämän (mitan?) verran ruokaa siihen aikaan ja tämän verran siihen aikaan? Tälläinen systeemi toimi ainakin meillä.

 

[Gluteus maximus]

Kun koiran on ottanut niin siitä on tietysti otettava vastuu. Minä hakkaan myös välillä päätä tämän meidän ylienergisen Labradorinnoutajan kanssa, joka hyppii kuin aropupu pitkin kotia. Siihen kun lisätään vielä uhmakas 2v poika ja 10kk kävelemään opetteleva tempperemanttinen tyttö, niin voi kun meidän elämä on täällä välillä ihanaa huutoa ja karjumista No, olen ottanut sen asenteen, että lapset kasvavat ja kai nuo Labradoritkin sitten vanhempana rauhoittuu edes hiukan. Omamme on vasta 4v. mutta olen kyllä kuullut niiden koheltavan vielä 12v:kin. Huoh! :hug: :hug: Tsemppiä...yritä saada koira "lomalle" mummolaan.

 

[vili43]

KOIRA ON PERHEENJÄSEN..EI SIITÄ SAA TUON TAKIA LUOPUA.OTITTE SEN JA KANNATTE ASIALLISEN VASTUUN!

Jos koiraa ei jaksa hoitaa asiallisesti, vastuun kantaminen siitä on sitä, että raaskii luopua siitä.

LisaMarieta peesailleen.
Joskus luopuminen on juuri sitä vastuunkantoa parhaillaan.
Ei ole koiran elämää olla aina "tiellä".Ei se ole hinkunut teille tulla... :/

 

[Adelade]

Joku sanoi, että omakotitalossa asuminen helpottaa koiren kanssa olemista, mutta ihan samalla tavalla ne koirat pitää lenkillä käyttää asuipa missä vaan!

Paitsi jos asuu täällä korvessa niinkun myö. Koirat lenkittää ite ittesä tossa pihalla juostessaan.

 

[FANG-ANN-75]

Mä ymmärrän hyvin! :hug: Meillä haluttu ja rakas koira mutta kyllä sen huomaa että kun kaksi lasta niin koira tuppaa olemaan enempi ns tiellä ja monesti ärsyttämässä läähätyksellä ja vaatimuksillaan(todella kyljessä kyhnyttävä tapaus). Mutta koska ei koiran vika että tilanne on mikä on, ja koska toki rakastamme koiraamme ja hän on perheenjäsen, ei todellakaan pois antaminen ole vaihtoehto. Kun se on haluttu ja otettu, se on ja pysyy. Harmittaa kyl monesti kun koira saa huomiota paljon entistä vähempi kun nyt kaksi lasta.
Kyllä se siitä tasaantuu ajan myötä teillä niiku meilläkin(kun tyttö vasta 3viikkoa). :hug: koita jaksaa ap vaikean ajan yli :flower:

 

[vieras]

Tiedän, että en pysty luopumaan koirasta ikinä, koska minulla on aina ollut koira ja rakastan koiria, mutta tämä uupumus vaan painaa.

se menee ohi...itse jouduin myös ulkoiluttamaan koiraa 20asteen pakkasilla ja puolivuotias lapsi oli puettava mukaan vaunuihin. raskastahan se oli. jälkeenpäin mietin vain että kuinka olenkaan jaksanut. mutta pakko mikä pakko. koirasta ei voi luopua nuin vain kun lapsi ilmoittaa tulostaan. Onko kukaan huomannut että moni joka ottaa koiran niin muutaman vuoden sisällä on lapsi jo tulossa ...(?)

 

[titinalle]

Jokainen kokee asiat erillä tavalla mutta itselläni kun on kaksoset ja 3v ja päivätyö ja kaksi suurta koiraa ja kolme kissaa niin en koe sitä raskaaksi. Mutta kun joku tulee kipeäksi se koettelee voimia. Voimia sulle!