En jaksa koiraamme enää ollenkaan!

[uupunut]

Lasten syntymän jälkeen,tuntuu, että koira on vaan tiellä! Tiedän, että kamala ajatella näin, mutta siltä minusta tuntuu. On hirveän huomionkipeä ja koko ajan kiinni minussa tai jaloissa. Olen meinannut kompastuakin siihen varmaan 100 kertaa ja sitten palaa hermot. Ei ole koiran vika se, että hermoni on kahden pienen kanssa ihan kireällä, mutta kun siihen päälle vielä miehen pitkät työpäivät ja koiran kanssa lennkeilyt 3 kertaa päivässä kahden vuoden ikäisen kanssa, niin herkkua ei todellakaan ole. Mies hoitaa koiraa kyllä paljon aina kun on kotona, mutta kaikki arkipäivät se on yksi lapsi kaksosten lisäksi ja minä en meinaa jaksaa. onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta. Koira oli meillä ennen kaksosia ja rakas perheenjäsen. en tiedä itkettää vaan kokoajan kun voimat loppuu. Nytkin sataa kaatamalla vettä ja ulos koiraa ulkoiluttamaan kahden kiljuvan lapsen kanssa.

 

[ap]

tiedän ketään ei kiinnosta. Ei pitäisi edes ajatella tätä asiaa, kun koiran on kerta ottanut! Tiedän.

 

[mimmali]

Niinpä.Luin juttusi mutta en viittiny tulla kommentoimaan,kun olisin sanonu aika rajusti mielipiteeni.

 

[Sitä Saa Mitä Tilaa]

meillä oli sama juttu, paitsi että koira alkoi osoittaan mieltään pisseilemalla ja ulostamalla lattialle vaikka juuri oli tullut iltalenkiltä. niitä ei ollut mukava moneen otteeseen yöllä herätä siivoilemaan...
ei saanut varmaan enään niin paljon huomiota kuin ennen kun lapset vei aikaani.
päätimme että koiran parhaaksi oli löytää sille uusi koti jossa oli tarpeeksi huomiota hänelle ja sai olla paljon ulkona ja nauttia elämästään.

 

[Kaktus]

Voih Olisiko lähellä ketään tuttavaa, joka haluaisi käydä koiran kanssa joskus lenkillä? Tai laita vaikka kaupan ilmoitustaululle lappu, jossa etsit teinityttöä koiran lenkittäjäksi. Pari euroa palkkaakin voi maksaa.

Itse lähden ainakin mielelläni joskus naapurin koiraa ulkoiluttamaan, kun yksin on ikävä kävellä

Koita jaksaa, kyllähän lapset kasvavat nopeasti ja sitten kaikki touhotus helpottaa.

 

[Marilyn Monroe]

no niinhän se vähän on että oman valinnan olet tehnyt. Mutta et ole ainoa lapsellinen ihminen jolla on koira ja joka painaa säällä kun säällä lenkillä. Omakotitalo olisi tietysti helppo ratkaisu koiralliselle lapsiperheelle, mutta kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta.
Tietysti aina kurjilla ilmoilla tuntuu raskaalta se ulos lähtö, mutta en usko silti että pystyisit rakkaasta koirastasi luopumaan.

 

[vieras]

Niinpä.Luin juttusi mutta en viittiny tulla kommentoimaan,kun olisin sanonu aika rajusti mielipiteeni.

no senkus sanot. Se on niin helppo haukkua kun ei tiedä toisen tilanteesta mitään! Varmasti on raskasta!

Pystyisikö kukaan hoitaa koiraanne viikot esim. tulisi auttamaan.

 

[elämä kantaa]

no voisko koirasta sitte luopua? jos olis onnellisempi muualla missä saa enemmän huomioita.

 

[naikkonen]

Lasten syntymän jälkeen,tuntuu, että koira on vaan tiellä! Tiedän, että kamala ajatella näin, mutta siltä minusta tuntuu. On hirveän huomionkipeä ja koko ajan kiinni minussa tai jaloissa. Olen meinannut kompastuakin siihen varmaan 100 kertaa ja sitten palaa hermot. Ei ole koiran vika se, että hermoni on kahden pienen kanssa ihan kireällä, mutta kun siihen päälle vielä miehen pitkät työpäivät ja koiran kanssa lennkeilyt 3 kertaa päivässä kahden vuoden ikäisen kanssa, niin herkkua ei todellakaan ole. Mies hoitaa koiraa kyllä paljon aina kun on kotona, mutta kaikki arkipäivät se on yksi lapsi kaksosten lisäksi ja minä en meinaa jaksaa. onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta. Koira oli meillä ennen kaksosia ja rakas perheenjäsen. en tiedä itkettää vaan kokoajan kun voimat loppuu. Nytkin sataa kaatamalla vettä ja ulos koiraa ulkoiluttamaan kahden kiljuvan lapsen kanssa.

KOIRA ON PERHEENJÄSEN..EI SIITÄ SAA TUON TAKIA LUOPUA.OTITTE SEN JA KANNATTE ASIALLISEN VASTUUN!

 

[Salama McQueen]

:hug: Uskon, että on rankkaa. Kyllä se siitä helpottaa kun lapset hieman kasvaa. Oiskohan lähistöllä jotain koulutyttöjä, jotka pientä korvausta vastaan lenkittäisivät koiraa?

 

[häh]

Voih Olisiko lähellä ketään tuttavaa, joka haluaisi käydä koiran kanssa joskus lenkillä? Tai laita vaikka kaupan ilmoitustaululle lappu, jossa etsit teinityttöä koiran lenkittäjäksi. Pari euroa palkkaakin voi maksaa.

Itse lähden ainakin mielelläni joskus naapurin koiraa ulkoiluttamaan, kun yksin on ikävä kävellä

Koita jaksaa, kyllähän lapset kasvavat nopeasti ja sitten kaikki touhotus helpottaa.

Miksi just TEINITYTTÖÄ????

 

[LisaMarie]

KOIRA ON PERHEENJÄSEN..EI SIITÄ SAA TUON TAKIA LUOPUA.OTITTE SEN JA KANNATTE ASIALLISEN VASTUUN!

Jos koiraa ei jaksa hoitaa asiallisesti, vastuun kantaminen siitä on sitä, että raaskii luopua siitä.

 

[Vimpula 05 ja 07]

Et sais mahollisesti jotain muuta hoitamaan edes osaa noista lenkeistä?Etenki ku nyt on kouluista noi lomatki.Välillä iteltäki menee hermot noitten koirien kaa,etenki karvanlähdön aikoihin. Meillä niitä on kolme ja ootan just toista lasta...

 

[ap]

en uskalla antaa koiraamme teinitytöille, koska on todella iso ja roteva. Kiltti on ja tottelevainen, mutta ulkona kun voi tulla vaikka mitä tilanteita, niin en vaan uskalla.

 

[Sitä Saa Mitä Tilaa]

Lasten syntymän jälkeen,tuntuu, että koira on vaan tiellä! Tiedän, että kamala ajatella näin, mutta siltä minusta tuntuu. On hirveän huomionkipeä ja koko ajan kiinni minussa tai jaloissa. Olen meinannut kompastuakin siihen varmaan 100 kertaa ja sitten palaa hermot. Ei ole koiran vika se, että hermoni on kahden pienen kanssa ihan kireällä, mutta kun siihen päälle vielä miehen pitkät työpäivät ja koiran kanssa lennkeilyt 3 kertaa päivässä kahden vuoden ikäisen kanssa, niin herkkua ei todellakaan ole. Mies hoitaa koiraa kyllä paljon aina kun on kotona, mutta kaikki arkipäivät se on yksi lapsi kaksosten lisäksi ja minä en meinaa jaksaa. onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta. Koira oli meillä ennen kaksosia ja rakas perheenjäsen. en tiedä itkettää vaan kokoajan kun voimat loppuu. Nytkin sataa kaatamalla vettä ja ulos koiraa ulkoiluttamaan kahden kiljuvan lapsen kanssa.

KOIRA ON PERHEENJÄSEN..EI SIITÄ SAA TUON TAKIA LUOPUA.OTITTE SEN JA KANNATTE ASIALLISEN VASTUUN!

joo.. jätän taas vastaamatta ettei mee tappeluks.

 

[millanäiti]

Minulla oli samanlaisia fiiliksiä silloin kun tuo kakkonen syntyi. Kovilla pakkasilla piti lähteä lenkille koiran ja kahden alle kaksivuotiaan kanssa. Silloin olin aika kypsä tuohon koiraan. Lisäksi koiran käytös on muuttunut hieman lasten syntymän jälkeen esim. vahtii lapsia tosi paljon, haukkuu muille koirille eikä tottele yhtä hyvin kuin ennen.
Nyt kun aikaa on mennyt vuosi niin onneksi ajatukset ovat muuttuneet. Lenkillä käydään aamulla ja illalla ja se on osa meidän päivärutiinia. Koira on jälleen yhtä rakas kuin ennenkin vaikka tosin aikaa sille jää vähemmän kuin ennen lapsia. Joten kehotan odottelemaan ja kestämään rankimman yli. Kaikkeen tottuu.

 

[Marilyn Monroe]

Lasten syntymän jälkeen,tuntuu, että koira on vaan tiellä! Tiedän, että kamala ajatella näin, mutta siltä minusta tuntuu. On hirveän huomionkipeä ja koko ajan kiinni minussa tai jaloissa. Olen meinannut kompastuakin siihen varmaan 100 kertaa ja sitten palaa hermot. Ei ole koiran vika se, että hermoni on kahden pienen kanssa ihan kireällä, mutta kun siihen päälle vielä miehen pitkät työpäivät ja koiran kanssa lennkeilyt 3 kertaa päivässä kahden vuoden ikäisen kanssa, niin herkkua ei todellakaan ole. Mies hoitaa koiraa kyllä paljon aina kun on kotona, mutta kaikki arkipäivät se on yksi lapsi kaksosten lisäksi ja minä en meinaa jaksaa. onko kenelläkään muulla vastaavanlaista kokemusta. Koira oli meillä ennen kaksosia ja rakas perheenjäsen. en tiedä itkettää vaan kokoajan kun voimat loppuu. Nytkin sataa kaatamalla vettä ja ulos koiraa ulkoiluttamaan kahden kiljuvan lapsen kanssa.

KOIRA ON PERHEENJÄSEN..EI SIITÄ SAA TUON TAKIA LUOPUA.OTITTE SEN JA KANNATTE ASIALLISEN VASTUUN!

mä olen myös vähän samoilla linjoilla että koira on perheenjäsen. Tänä päivänä eläimiä riepotellaan paikasta toiseen ihan liikaa kun ihmiset ottavat niitä kun se koirakuume iskee ja sitten annetaan pois kun ensimmäinen kurasää iskee ja voimat loppuu. EN NYT TÄLLÄ TARKOITA AP:TÄ VAAN IHAN YLEISESTI TÄMÄN PÄIVÄN ELÄINTEN KOHTELUA.

 

[ap]

Tiedän, että en pysty luopumaan koirasta ikinä, koska minulla on aina ollut koira ja rakastan koiria, mutta tämä uupumus vaan painaa.

 

[elämä kantaa]

koira on ELÄIN. ihmiset perheenjäseniä. jos voimat loppuu pitää jostain alkaa karsimaan. miettikää nyt oikeesti jos on kaksoset niin on varmaan uupunut. antakaa nyt armoa herranjumala. ärsyttäviä koirafanaatikkoja. onhan koirankin parempoi olla muualla jossa sitä jaksetaan. ei koira kykene monimutkaiseen psykologiseen pohdintaan, se sopeutuu kyllä uuteen paikkaan jossa sillä on parempi olla. :headwall:

 

[Marilyn Monroe]

Tiedän, että en pysty luopumaan koirasta ikinä, koska minulla on aina ollut koira ja rakastan koiria, mutta tämä uupumus vaan painaa.

kunhan se aurinko sieltä taas pilkahtaa niin luulenpa että se paistaa myös sulle. Sadekelit ja kovat pakkaset on masentavia kelejä vaikkei koiraa olisikaan.

 

[LisaMarie]

Mutta entäs kun lapset kasvaa ja sinäkin menet töihin? Koirahan joutuu olemaan työpäivän pituisen ajan yksin kotona. Kyllä se pärjää ilman lenkkiä nytkin sen miehen työpäivän, koska sen on pärjättävä tulevaisuudessakin! Entäs ennen kun lapsia ei viellä ollu? Missä koira oli päivät, kun olitte töissä? Tai asutteko omakotitalossa tai rivitalossa, voisiko sille tehdä tarhan pihalle?
Mä suoraan sanottuna inhosin meidän koiraa (niinku kaikkia muitakin elukoita) silloin kun meillä oli sikoja, ei vähempää voinu kiinnostaa mitkään elukat. Kun koira kuoli viimesyksynä vanhuuteen, mä olin lähinnä helpottunu, eipä tarvinnu kantaa huonoa omaatuntoa enää siitä, ettei jaksanu olla kiinnostunu koirasta. Nyt kun siat on häipyny, meille yllättäen muutti taas koiravauva, mikä on niin ihana :heart: Vaikka mä olin silloin varma, etten ikinä enää huoli koiraa, jos mies ja muksut ottaa, siinäpähän ottaa, mutta hoitavat sen myös.

 

[Sitä Saa Mitä Tilaa]

Tiedän, että en pysty luopumaan koirasta ikinä, koska minulla on aina ollut koira ja rakastan koiria, mutta tämä uupumus vaan painaa.

olisko mahdollista että antaisit "lainaksi" sen jonnekin tuttava/sukulaisperheelle?
tai välillä veisit koirasi jonnekin hoitolaan vaikka viikoks, tosin se taitaa olla aikas kallista...
entä asutteko rivitalossa? jos takapihalle vois laittaa koiraa varten aitauksen niin ei olis aina jaloissa?

 

[Kaktus]

Voih Olisiko lähellä ketään tuttavaa, joka haluaisi käydä koiran kanssa joskus lenkillä? Tai laita vaikka kaupan ilmoitustaululle lappu, jossa etsit teinityttöä koiran lenkittäjäksi. Pari euroa palkkaakin voi maksaa.

Itse lähden ainakin mielelläni joskus naapurin koiraa ulkoiluttamaan, kun yksin on ikävä kävellä

Koita jaksaa, kyllähän lapset kasvavat nopeasti ja sitten kaikki touhotus helpottaa.

Miksi just TEINITYTTÖÄ????

Ööh, miksi ei? Pienelle lapselle en antaisi koiraa ulkoilutettavaksi ja joku 13-15 vuotias ei vielä ole kesätöissäkään, joten saattaisi olla aikaakin kuljetella koiraa pientä palkkaa vastaan. Parissa tuttavaperheessä tällainen on toiminut mainiosti.

 

[ihmeellistä väkeä]

koira on ELÄIN. ihmiset perheenjäseniä. jos voimat loppuu pitää jostain alkaa karsimaan. miettikää nyt oikeesti jos on kaksoset niin on varmaan uupunut. antakaa nyt armoa herranjumala. ärsyttäviä koirafanaatikkoja. onhan koirankin parempoi olla muualla jossa sitä jaksetaan. ei koira kykene monimutkaiseen psykologiseen pohdintaan, se sopeutuu kyllä uuteen paikkaan jossa sillä on parempi olla. :headwall:

samoilla linjoilla. Antakaa nyt armoa toiselle. Kuinka monella teilläkin on pienet kaksoset ja iso koira?

 

[Kaktus]

en uskalla antaa koiraamme teinitytöille, koska on todella iso ja roteva. Kiltti on ja tottelevainen, mutta ulkona kun voi tulla vaikka mitä tilanteita, niin en vaan uskalla.

Voisithan lähteä ensin itse lenkille mukaan ja katsoa miten ulkoiluttaja pärjää. Jos on ennestään koirista kokemusta, saattaa isonkin koiran kanssa pärjätä oikein mainiosti. (Nimimerkillä 'itse ulkoiluttanut äkäistä koiraamme pikkulapsena... )