V
vieras..
Vieras
Meillä on tosiaan tuollainen 3,5-vuotias lapsi. Joka on totta kai rakas, ihana - mutta samalla myös äärimmäisen raivostuttava tietyissä asioissa.
Lapsi on kohta vuoden verran tapellut päiväuniaan vastaan. Minulle olisi sama, vaikkei lapsi päikkäreitään nukkuisikaan - mutta kun hän selkeästi tarvitsee ne. Mikäli päiväunet jää välistä, menee loppupäivä kiukutellen, kitisten, naukuen ja naristen. Mikään ei kelpaa, mikään ei riitä. Lapsi ei jaksa mitään eikä häntä myöskään huvita tai kiinnosta mikään puhumattakaan siitä ettei hän halua tehdä mitään. Hän ei kuuntele mitä hänelle sanotaan eikä myöskään toimi sen mukaisesti - vasta siinä vaiheessa, kun asiaa on hoettu hänelle useampaan otteeseen ja korotettu ääntä, asia menee perille ja lapsi tekee pyydetyn asian venyen, vanuen ja mankuen. Haukotukset repivät pitkin päivää lapsen leukaperiä, mutta kun niitä päiväunia ei vain voi nukkua. Lapsi olisi valmis menemään yöunille jo viiden aikana päivällä, mikä ei taas ole oikein hyvä ratkaisu.
Lapsi nousee ylös klo. 6:00-7:00. Päiväunille lasta aletaan valmistelemaan siinä vaiheessa, kun hän alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä eli vähän päivästä riippuen, kuitenkin yleensä n. klo. 11:00-12:00 maissa.
Lapsen annetaan lopetella leikkinsä, käydä pissalla, juoda tippa vettä ennen päikkäreille menoa. Jonkin verran aiemmin hän on myös ruokaillut, joten nälästäkään ei ole kiinni. Lapselle annetaan unikaveri, mutta on myös kokeiltu sen pois ottamista - ei tulosta. On kokeiltu erilaisia valoisuusasteita lapsen huoneessa; valaisematon, himmeä valaistus, vähän kirkkaampi valaistus. Ei kun ei. Ollaan koetettu lukea satu (vähän niin kuin yöunille mentäessä) ja ollaan tarkastettu, että huoneessa on sopiva lämpötila. Ollaan juteltu lapsen kanssa hetki, ja ollaan jätetty juttelematta.
Päikkäreille mentäessä lapsi on tavallisesti ulkoillut vähintään kaksi tuntia, ja lisäksi touhunnut muuta. Saa sylittelyä ja silittelyä niin paljon kuin haluaa ja olen läsnä silloin, kun lapsi (sisaruksineen) on hereillä. En siis istu koneella, näpräile kännykkää tms. Koetan keksiä erilaisia aktiviteetteja, kuitenkin sopivissa määrin.
Onko tätä unettomuutta ja lapsen jatkuvaa uhmailua ja natinaa pakko vain kestää ja odottaa että se menee itsestään ohi vai mitä tälle pitäisi tehdä?
Lapsi on kohta vuoden verran tapellut päiväuniaan vastaan. Minulle olisi sama, vaikkei lapsi päikkäreitään nukkuisikaan - mutta kun hän selkeästi tarvitsee ne. Mikäli päiväunet jää välistä, menee loppupäivä kiukutellen, kitisten, naukuen ja naristen. Mikään ei kelpaa, mikään ei riitä. Lapsi ei jaksa mitään eikä häntä myöskään huvita tai kiinnosta mikään puhumattakaan siitä ettei hän halua tehdä mitään. Hän ei kuuntele mitä hänelle sanotaan eikä myöskään toimi sen mukaisesti - vasta siinä vaiheessa, kun asiaa on hoettu hänelle useampaan otteeseen ja korotettu ääntä, asia menee perille ja lapsi tekee pyydetyn asian venyen, vanuen ja mankuen. Haukotukset repivät pitkin päivää lapsen leukaperiä, mutta kun niitä päiväunia ei vain voi nukkua. Lapsi olisi valmis menemään yöunille jo viiden aikana päivällä, mikä ei taas ole oikein hyvä ratkaisu.
Lapsi nousee ylös klo. 6:00-7:00. Päiväunille lasta aletaan valmistelemaan siinä vaiheessa, kun hän alkaa osoittaa väsymyksen merkkejä eli vähän päivästä riippuen, kuitenkin yleensä n. klo. 11:00-12:00 maissa.
Lapsen annetaan lopetella leikkinsä, käydä pissalla, juoda tippa vettä ennen päikkäreille menoa. Jonkin verran aiemmin hän on myös ruokaillut, joten nälästäkään ei ole kiinni. Lapselle annetaan unikaveri, mutta on myös kokeiltu sen pois ottamista - ei tulosta. On kokeiltu erilaisia valoisuusasteita lapsen huoneessa; valaisematon, himmeä valaistus, vähän kirkkaampi valaistus. Ei kun ei. Ollaan koetettu lukea satu (vähän niin kuin yöunille mentäessä) ja ollaan tarkastettu, että huoneessa on sopiva lämpötila. Ollaan juteltu lapsen kanssa hetki, ja ollaan jätetty juttelematta.
Päikkäreille mentäessä lapsi on tavallisesti ulkoillut vähintään kaksi tuntia, ja lisäksi touhunnut muuta. Saa sylittelyä ja silittelyä niin paljon kuin haluaa ja olen läsnä silloin, kun lapsi (sisaruksineen) on hereillä. En siis istu koneella, näpräile kännykkää tms. Koetan keksiä erilaisia aktiviteetteja, kuitenkin sopivissa määrin.
Onko tätä unettomuutta ja lapsen jatkuvaa uhmailua ja natinaa pakko vain kestää ja odottaa että se menee itsestään ohi vai mitä tälle pitäisi tehdä?