En jaksa enää miehen tytärtä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja .....
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

.....

Vieras
Tunnen häntä kohtaan enää pelkkää inhoa ja vihaa. En enää jaksa esittää mitään yli-inhimillistä, kaiken nielevää ihanne-äitipuolta. Jos vuosien yrittämisen jälkeen saa vaan pelkkää p...aa niskaan eikä mitään vastinetta, niin onko mulla oikeus joskus väsyä ja lakata välittämästä? Vai pitääkö mun uhrata oma elämäni ja mielenterveyteni "vieraan" lapsen takia? Kai jossain kulkee raja.
 
onko kyse teinistä vai pikkulapsesta? Kun miehen on valinnut niin samassa paketissa se lapsikin tulee. Ei sille enää mitään voi. Keskustele miehesi kanssa ja opettakaa lapselle käytöstapoja.
 
Teini-ikäinen jolla on diagnoosina ad/hd sekä autistisia piirteitä. Sosiaaliset taidot siis todella hakusessa... Ehkä sitten miestä valitessani aikanaan ajattelin että jaksan ja pärjään kyllä, mutta en mikään yli-ihminen ole. Keskustelemme mieheni kanssa paljonkin, yritämme opettaa vaan kaikki menee kuin kuuroille korville. Tämä tyttö vie koko perheeltä julmetusti voimavaroja. Ammattiapuakin saamme. Silti nyt vaan on mittari niin täynnä.
 
Voisitko käydä itseksesi esim. psykologin luona tai perheneuvolassa purkamassa tota oloa? Lapseenhan et sitä voi purkaa ja jos voimavarat loppumassa niin jossain olis hyvä käydä "päästämässä höyryjä".
 
Mitä tarkoittaa "ole oma itsesi"? En voi näyttää lapselle näitä inhon ja raivon tunteita.

Etkö voi jättää lapsen kasvatusta ja kurin pitämistä miehellä. Vetäydy itse taka-alalle. Hemmottele itseäsi ja lähde reissuun. Ole omissa oloissasi. Ei kai se teini sentään makuuhuoneeseesi tuppaa. Ajattele hetkisen aikaa vain itseäsi, äläkä passaa muita.

Asuuko lapsi kokoaikaisesti luonanne?
 
Tunnen häntä kohtaan enää pelkkää inhoa ja vihaa. En enää jaksa esittää mitään yli-inhimillistä, kaiken nielevää ihanne-äitipuolta. Jos vuosien yrittämisen jälkeen saa vaan pelkkää p...aa niskaan eikä mitään vastinetta, niin onko mulla oikeus joskus väsyä ja lakata välittämästä? Vai pitääkö mun uhrata oma elämäni ja mielenterveyteni "vieraan" lapsen takia? Kai jossain kulkee raja.

No teineiltä nyt tuppaa tulemaan sitä paskaa niskaan. Sulla on täys oikeus väsyä, varmaan adhd/autistisilla piirteillä varustettu teini on ihan biologisena jälkeläisenäkin haasteellinen. Onnex se teini ajan kanssa kasvaa, aikuistuu. Jos lapsen käytös loukkaa sua niin sano asiasta sille teinille suoraan, ei kaikkee tarvii niellä ja kaikkee ei pidä niellä. Mulla on huomattavasti nuorempi haasteellinen tytärpuoli ja sanon kyllä sille, että tuolla käytöksellä sinä et mitään saavuta ja langetan rangaistuksen (kanitan puhelimen tai jotain). Minkä hiton takia sitä ei lapsipuolelle saa olla vihainen tai siihen hermostua ? Minä yritän toimia niinku lapsi ois oma, aina ei onnistu toisinaan onnistuu.
 
Tämä tyttö on sellainen, että jos näytän hänelle vihani, "rankaisen" jostakin syystä, hän kostaa sen tavalla tai toisella. Esim. varastelee tavaroita jne. Hän hakee ja vie huomion myöskin aina jollain konstilla. Jos yritämme "ignoorata" hän tekee jotain typerää. Hän ei siis tunne syyllisyyttä/ota vastuuta mistään teoistaan vaan aina kaikki on jonkun muuun syytä. Ja juu, lapsi on meillä pääasiallisesti. Minä vastaan aika pitkälti tästäkin lapsesta, sillä olen kotona hoitovapaalla ja mies tekee yrittäjänä pitkää päivää. (Tekee kyllä silti parhaansa tämän tytön kanssa.) Tuo neuvo, että sanoisin teinille hänen pahoittavan mieleni, olisi hänelle vain "voitto", sitä hän tässä hakeekin. Nyt on vaan sellainen olo etten jaksaisi enää hillitä itseäni vaan pelkään että pimahdan joku päivä kunnolla :(
 
Ihan kuulostaa teini versiolta mun tytärpuolesta. Ootko kysynyt teiniltä miksi se haluaa loukata (joo vastaus on koska sä oot tyhmä), et onko se jostain kateellinen tai mustasukkainen ym? Jestas tuleekohan tuosta meidän perheen likasta samanlainen teinikostaja...Tähän asti vaan uhkaillu. Mut kyllä tuo teinin käytös kuulostaa aika uhmiskakara meiningiltä. Mitä luulet siitä seuraavan jos päästät raivon ulos karjumalla ja sanot mitä sen käytöksestä tykkäät vähemmän sievin sana kääntein. En tiedä sit auttaisko joku porkkana eli jos käytös ja toiminta on ok. esim 4 kuukautta niin saa jonkun palkkion. Onneks ei ittellä vielä tilanne päällä. Mut oikeesti parempi päästää välillä höyryjä pihalle, ettei sit räjähtäessään leviä pitkin seiniä.
 
Minun mielestäni kun olet ottanyt tämän miehen, jolla on tällainen tytär, jolla nämä diagnoosit, niin sinun on tavallaan hyväksyttävä tuo tilanne, koska varmaan tuo käyttäytyminen liittyy pitkälti diagnooseihin. Ja ylipäänsä teinien käytös aina ei ole ihanaa, kuten aikanaan saanet nähdä myös omien lastesi osalta, kunhan tulevat siihen ikään. Mitä muuta voit tehdä kuin jaksaa ja hyväksyä tilanteen ja yhdessä miehen kanssa kasvattaa lasta aina silloin kun hän on teillä.
 
Hae apua. Oikeasti. Itsellesi, lapselle, miehelle, koko perheelle.

Neuropsykkarin juttusille koko jengi saamaan kunnollisia työkaluja arkeen. Lapsi ei takuulla nauti olostaan ja siitä, että "tekee kiusaa". Se on hätähuuto.

Jaksamista!
 
Miehen olisi pitänyt jättää sinut jo ajat sitten, ei vaan ole ikinä terve yhtälö että lapsi ja vanhemman uusi puoliso eivät siedä toisiaan. En voisi itse asua miehen kanssa joka inhoaisi lastani tai toisinpäin, syillä tai syyllisillä ei väliä koska lopputulos aina sama..

Teillä ilmeisesti yhteisiä lapsia joten eroaminen myöhäistä, menkää perheneuvolaan.
 
niin että et välittäisi lainkaan. jos koko ajan saa sen huomion tavalla tai toisella niin, että et suo katsettakaan. monesti toimii kun ei tyhmä kuitenkaan ole, pahinta hälle on , kun ei huomioida. olen työssäni tämän keinon kokenut hyväksi ja oikeasti ei kauaa jaksa ns pahinkaan tapaus ilkeillä ym
 
Kiitokset kaikille vastauksista... Tyttö saa apua nuorisopsyken & sosiaalihuollon kautta. Meillä on myös alkamassa koko perheen tapaamiset. Lisäksi hänellä on tarkkaavuushäiriöön lääkitys. Joku oli sitä mieltä, että miehen olisi pitänyt jäättää minut. Rohkenen väittää ettei KUKAAN ei-biologinen vanhempi jaksa tällaista uupumatta. Joku jaksaa vähemmän, joku enemmän. Itse olen yrittänyt ja yrittänyt vuosikaudet, mutta minkäänlaista edistystä ei tapahdu. Päinvastoin, teini-ikä tuntuu taannuttaavan tyttöä yhä enemmän. Korostan vielä, että mulla ei ole lähtökohtaisesti koskaan ollut tätä tyttöä vastaan mitään, mutta kuka jaksaa loputtomiin jos ei saa toiselta mitään muuta kuin pahaa takaisin? Minulla ei ole sellaista tunnesidettä häneen, kuin biologisilla vanhemmilla on lapsiinsa, jolloin anteeksiantaminen yms. on helpompaa.

Ongelmallista tässä on se, että tytöllä ei ole minkäänlaista kohtuuden tajua saati kykyä asettua toisten asemaan. Hän on mustasukkainen ja kateellinen vaikka saa ihan siinä missä muutkin, ellei enemmänkin. Silti mikään ei riitä vaan pitää varastaa toisilta. Kaikkia konsteja voin ihan oikeasti sanoa kokeilleemme; mistään ei ole oikein ollut apua. Mutta niin kuin joku kirjoitti, mitäpä vaihtoehtoja minulla on kuin jaksaa vaan.
 
Ensinnäkin: Sinä todellakin voit, saat ja sinun pitää näyttää tunteesi. pahin virhe on esittää hampaat irvessä jotakin mitä et ole: Annat vain viestin, että sinulle saa thdä mitä hyvänsä ilman seuraamuksia. Todella lapsellisia nämä kommentit, että "kun olet miehen valinnut, kyllä sun pitää tämä kestää."

Entäpä jos mies olisi vökivaltainen, uskoton alkoholisti? Ei, nainenhan on miehen valinnut. Ja samassa paketissa lapsen, joka tässä ap:n tapauksesa on se, joka käyttää henkistä vakivaltaa. Luujletteko todella, että ap:lle näytettiin jokin tulevaisuuden ennustusmanuaali silloin, kun hän päätti alkaa suhteeseen miehensä kanssa? manuaali, jossa kerrottiin yksityiskohtaisesti, minkälaiseksi tilanne tulee kehittymään? Herranjumala että voitte olla ääliöitä jos ajattelette, etä tällaiset asiat voi ennustaa. Kyllä sitä maalla viisaita ollaan kun merellä on hätä. Niinpä!

Näytätte olevan avun piiirissä, mikä on hyvä. Kokemuksesta voin neuvoa tämän: Muista, että sinullakin on oikeus voida hyvin. Pyydä myös helpotusta sinun arkeesi, älä ainoastaan mieti, että miten tyttöä voitaisiin auttaa. Siinä käy nimittäin helposti siten, että saatte vanhempina liudan eriliaisia asioita, joita teidän tulee tehdä, noudattaa ja ylläpitää, ja sitten huomaatte pian, että tyttöä ei kiinnosta vähääkään osallistua niihin asioihin. Työmääräsi vain lisääntyy ja tunnet itsesi entistä riittämättömämmäksi. Yrität keksiä kuvallisia informaatioita, tunteiden näyttämstä, kahdenkeskistä aikaa, osoitat välittämistä jne. ja tyttö haistattaa vittua kaikkeen. Vaadi siis, että tarvitset myös itse lepoa ja jotakin sellaista, että jaksat taas.

Toinen asia on, että jäin miettimään tuota miehesi roolia tässä tilanteessa. Monesti miehet suhatutuvat hiukan lunkimmin, eli että noo, tytöt nyt on vähän hankalia joskus... Mtta jos asetelma (ei käynyt ilmi tekstistäsi) on se pahin mahdollinen eli isä ja tytär vastaan sinä, ei ole oikein mitään mitä voit tehdä. Näissä tilanteissahan se, että olet äitipuoli, antaa tyttärelle ehtymättömän asevaraston sinua vastaan: Ei sua tarvii kuunnella kun et ole oikea äiti, oikea äiti on paljon kivampi ja isäkään ei susta välitä jne. Tämä loppuu vain, jos aikuisilla on yhteinen rintama. Sen on oltava betoninluja!! ja sen eteen teette nyt työtä!!! Eli jos sinä sanot tytölle, että olet vihainen ja loukkaantunut ja haluat, että tyttö saa jonkun sovitun sanktion käytöksestään, hän ei voi mennä isänsä luo kertomaan, miten kauhea sinä olet ja siten isäpuoli kumoaa tämän sanktion pahimmassa tapauksessa. Isä käy sitten ojentamaan sinua, että miksi nyt noin teit tytölle, tiedäthän, että tyttö on erilainen ja tarvitsee parempaa kohtelua. Ja niin edelleen. Ja tyttö käyttää tätä hyväkseen aina, niin kauan kuin annatte sen jatkua. Aikuisten yhteinen rintama!!!! Sen eteen työtä on tehtävä.

Tsemppiä.
 
Kiitos kirjoituksestasi Kaiutin, osui ja upposi :) Tuosta tunteiden näyttämisestä. Tyttö on henkisesti niin "epävakaa", että hän ei pysty ottamaan meiltä vastaan kritiikkiä, toruja, saati vihan/raivontunteita (vaikka ne ihan aiheellisia olisivat). Viimeksi kun ilmaisin turhautumiseni vähän rajummin sanoin ja korotin ääntä, hän karkasi ulos ja otti lääkkeitä yliannostuksen.... Tätä tarkoitan sillä, että hän ei kykene ottamaan vastuuta teoistaan ja kuinka kaikki on aina jonkun muun syytä. Että näytä tässä sitten tunteesi kun saa pelätä, mitä toinen seuraavaksi keksii.

Hyvää vauhtia hän on minua ajamassa sellaiseksi "ilkeäksi äitipuoleksi" jollainen en todellakaan ole alun alkaen ollut enkä haluaisi olla.

Onneksi mun mies on ymmärtäväinen ja meillä on todellakin se yhteinen "rintama" ainakin ollut. Tosin nämä kaikki heijastaa kyllä parisuhteeseenkin eikä mieheni aina jaksa ottaa vastaan minun turhautumistani. Välillä ajattelen, että miksi vain hän saa näyttää vihansa ja kehottaa minua vaan aina "laskemaan kymmeneen". Kai hän tekee niin suojellakseen minua.

Olen miettinyt sitä, että tarvitsisin varmaan itsekin jonkun kanavan, jossa saisin purkaa näitä tunteitani. Juuri niin kuin Kaiutin sanoit, tähänastiset yhteiskäynnit tähtäävät lähinnä vain siihen, millä keinoin tytölllä olisi parempi olla.

En tiedä, välillä vaan tuntuu niin epäreilulta. Koko muuta perhettä kohtaan. Yksi ihminen vie koko perhettä ja muilla ei ole muita vaihtoehtoja kuin sopeutua ja hyväksyä.
 
Tiedän tunteen kun kaikki seinät kaatuu päälle :(
En voi muuta sanoa kuin paljon voimia.
Meillä lapselle saatiin tukiperhe avuksi, mekin olemme uusperhe ;) lapsi on minun biologinen ja lapsen oikea isä ei tapaa lastaan ollenkaan
 
Kamalaa sanoa, mutta vastaus kysymykseen onko tyttö koskaan kiva, taitaa olla nykyään ei. Kyllä hän osaa kiittää, jos saa esim. karkkia tms. Ja on hankalaa tarttua niihin positiivisiin asioihin, kun niitä ei oikeasti nyt ole. Mikään hänen kanssaan ei suju ongelmitta. Silloin kun joku asia on sujunut hyvin, ollaan kyllä annettu palautetta. Mutta näiden onnistumisien ja epäonnistumisien suhde on 1:100... Liioittelematta.
 
No minä olen tämän myöntänyt jo jonkin aikaa sitten ja monet tuttavatkin ovat sitä mieltä että tyttö tarvitsisi sairaalahoitoa mutta isälle tämä onkin sitten kovempi paikka... Olen kauniisti yrittänyt tästä miehelle puhua, mutta toistaiseksi hän ei ole valmis siihen. Enkä halua alkaa painostamaankaan. Mutta välillä käy mielessä, että joudun itse kohta hoitoon jos tätä tyttöä ei laiteta hoitoon... (vähän huonot sanavalinnat mutta kuitenkin.)
 

Similar threads

V
Viestiä
34
Luettu
13K
Aihe vapaa
Vierailija
V

Yhteistyössä