En ikävöi miestäni...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aapee"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"aapee"

Vieras
Mitä ihmettä tää on, kun en ikävöi miestäni? Mies ollut työmatkalla sunnuntaista lähtien ja tulee huomenna kotiin. Kertaakaan ei oo ikävä käynyt edes mielessä. Eilen jopa unohdin soittaa hänelle! Meillä on 3kk ikäinen lapsi ja arki tuntuu helpommalta ilman isän läsnäoloa. Olemme kyllä viettäneet viikon äitini luona.

Yhdessä oltu lähes 5v. Naimisissa ollaan jne... Meillä on yhdessä hauskaa, rakastamme toisiamme ja muutenkin nautimme toistemme seurasta. Toki välillä riidellään ja seksielämäkin on ollut aika hiljaista vauvan jälkeen.

Mutta miksi en ikävöi? Enkö rakasta tarpeeksi? Tuntuu ehkä jopa ahdistavalta, kun mies palaa kotiin huomenna.:/
 
Välillä tekee hyvää irtiotto toisesta. Tämä on vähän kuin loma toisistanne.
Sitäkin tarvitaan parisuhteessa.

Kun miehesi palaa, olet siitä onnellinen, kun hän on kotona.
 
[QUOTE="hmm";29719068]Välillä tekee hyvää irtiotto toisesta. Tämä on vähän kuin loma toisistanne.
Sitäkin tarvitaan parisuhteessa.

Kun miehesi palaa, olet siitä onnellinen, kun hän on kotona.[/QUOTE]

On kyllä totta, että olen onnellinen, kun mies tulee kotiin. Toisaalta se sitten ahdistaakin. Yleensä odotan innoissani häben paluutaan, mutta usein menee riitelyksi tällaisten erojaksojen jälkeen.:/
 
[QUOTE="aapee";29719074]On kyllä totta, että olen onnellinen, kun mies tulee kotiin. Toisaalta se sitten ahdistaakin. Yleensä odotan innoissani häben paluutaan, mutta usein menee riitelyksi tällaisten erojaksojen jälkeen.:/[/QUOTE]

Miksi riitelyksi? Jos tiedät etukäteen, niin eikö riitaa voi tietoisesti välttää? Tee toiselle kotiinpaluusts mukava.
 
Minusta nuo on ihan ok tunteita tuossa elämän tilanteessa, kun pieni lapsi. Jossain mielessä lapsiperhe-arki voi tuntuntua helpommalta silloin, kun itse saa ainoana aikuisena suunnitella arjen kulun- ei tarvitse tehdä toisen aikuisen kanssa kompromisseja arjessa ja perustella valintojaan. Kyllä se rakkaus varmaan siellä mahdollisen väsymyksen alla kuitenkin on :)
 
Minusta nuo on ihan ok tunteita tuossa elämän tilanteessa, kun pieni lapsi. Jossain mielessä lapsiperhe-arki voi tuntuntua helpommalta silloin, kun itse saa ainoana aikuisena suunnitella arjen kulun- ei tarvitse tehdä toisen aikuisen kanssa kompromisseja arjessa ja perustella valintojaan. Kyllä se rakkaus varmaan siellä mahdollisen väsymyksen alla kuitenkin on :)

Kiitos kauniista sanoistasi.<3 Olet luultavasti oikeassa, että yksin on helpompi organisoida lapsen juttuja.

Onneksi meillä on helppo lapsi, joten valvomisesta aiheutuvaa väsymystä ei ole. Toki kun kyseessä on eka lapsi, niin kaikki on uuden opettelua ja ehkä vähön raskastakin siinä mielessä.
 
Olen kuullut, että on yleistä tuo kokemus, että poissaollut sekottaa rytmit ja rutiinit. Minun ratkaisuni olisi nuuhkia toista paljon palatessa ja mielellään poissaollessakin esim. ei vaihda puolison käyttämää tyynyliinaa.Palatessa paljon sylittelyä ja keskustelua, ei mitään tiukkoja menemisiä tai rytmejä siihen, ihan vaan rentoa yhdessäoloa.
 
Ei kannata luottaa omiin tunteisiin, kun on vauvahuuruissa.
Moni tulee hulluksi tavalla tai toisella.
Epäikävöiminen ei loppujen lopuksi kerro yhtään mistään mitään.
 

Yhteistyössä