S
"seela"
Vieras
Olen raskaana ja mulla on sellainen tunne koko ajan etten halua tätä lasta. Ihan hirveää tuntea tuollain. Raskaus oli alunperin vahinko ja pääasiassa mies halusi pitää lapsen. Musta ei ollut yksin tekemään päätöstä toiseen suuntaan. Onko muilla kokemusta vastaavasta? Oletteko rakastaneet lasta kuitenkin hänen synnyttyään? Kärsin vaikeasta masennuksesta, joka on jatkunut jo nuoruudesta asti ja toki masennuksella on varmasti tekemistä näiden tunteiden kanssa. Tuntuu vaan jotenkin pahalta odottaa lasta, jota kohtaan ei tunne mitään eikä edes lasta halua. Onko mitään neuvoja miten voisi toimia tässä tilanteessa? Miten saisi positiivisia tunteita lasta kohtaan syntymään?
Ymmärrän kuinka epäreilua tämä ajattelu on esim. lapsettomia kohtaan ja jos voisin, niin olisin tämän raskauden suonut ennemmin pitkään lapsettomuudesta kärsineelle ystävälleni. Ja ymmärrän senkin, että jokainen lapsi on lahja ja vanhemmilleen tärkeä. Pelkään vain tuleeko minussa koskaan heräämään rakkautta lasta kohtaan ja en todellakaan halua että lapsi tulee tilanteesta kärsimään.
Ymmärrän kuinka epäreilua tämä ajattelu on esim. lapsettomia kohtaan ja jos voisin, niin olisin tämän raskauden suonut ennemmin pitkään lapsettomuudesta kärsineelle ystävälleni. Ja ymmärrän senkin, että jokainen lapsi on lahja ja vanhemmilleen tärkeä. Pelkään vain tuleeko minussa koskaan heräämään rakkautta lasta kohtaan ja en todellakaan halua että lapsi tulee tilanteesta kärsimään.