En halua miestäni mukaan synnytykseen. Stressaan silloin enemmän. Olenko aivan outo jos menen yksin?

["vieras"]

Kaikki synnytykset ovat olleet vaikeita ja stressaavia. Mietin miten mies jaksaa ja miten muut lapset voi jne. Sitten pitäisi vielä synnyttääkin.
Yksi synnytykseni oli rento. Silloin olin yksin, kun mies ei töiltään mukaan ehtinyt.
Nyt mietinkin et jos taas menisinkin yksin. Mies voisi minut viedä ja tulisi sitten paikalle kun kaikki on ohi.
Onko tämä aivan epänormaalia?

 

[Lex]

Sen kuin menet. Miehellesi ok, eikä koe sitä kurjana?
Kyllä muutama mun ystävistä on halunnut synnyttää ilman miestään, hellä on ollut muu ystävä tukena ja mies laskettu sisään vasta kun vauva on syntynyt.

 

[ainukki]

Minä myös olen pohtinut josko toisen lapsen synnytykseen menisin yksin. Esikon synnytyksessä stressasin miten mies jaksaa. Hän on vähän sellaista tyyppiä, ettäi jaksa olla toimettomana. Ja varmaan oli aika tylsää hänellä. Sain epiduraalin ja pystyin nukkumaan monta tuntia. Enemmän hänestä oli haittaa kun hyötyä.

 

[.............]

itse olen nykyisen mieheni kohdalla ruvennut miettimään ihan samaa.
esikoisesta oli ihan selvää että silloinen mieheni tulee mukaan synnytykseen, mutta nyt olen tosiaan ruvennut miettimään että haluanko välttämättä miestä mukaan.
tosin mulla tää perustuu ihan siihen että en koe olevani mieheni silmissä se ihanin nainen tällä hetkellä ja se laittaa miettimään että haluunko välttämättä hänen näkevän synnytystä.
ehkäpä kuitenkin asia vaivaisi enemmän minua kun miestäni

 

[unnununnu]

Mun mielestä aina pitää lähteä siitä ajatuksesta mikä tuntuu susta luonnollisimmalta eli jos haluat mennä yksin niin silloin se on paras tapa. Mäkin harkitsin menoa yksin synnytykseen neljännen kohdalla mutta sitten luonto yllätti eli lapsi syntyi niin nopeasti etten ehtinyt oleen sairaalassa kuin hetken joten mies ei ehtinyt lähteä kotiin.
Toivon sulle mukavaa ja rauhallista synnytystä!

 

[hhhh]

En mistään hinnasta olisi ottanut miestä tai ketään muutakaan mukaan synnytyksiin. Paljon enemmän miehestä oli hyötyä kotona. Mulla on viisi lasta.

 

["Vieras"]

itse olen nykyisen mieheni kohdalla ruvennut miettimään ihan samaa.
esikoisesta oli ihan selvää että silloinen mieheni tulee mukaan synnytykseen, mutta nyt olen tosiaan ruvennut miettimään että haluanko välttämättä miestä mukaan.
tosin mulla tää perustuu ihan siihen että en koe olevani mieheni silmissä se ihanin nainen tällä hetkellä ja se laittaa miettimään että haluunko välttämättä hänen näkevän synnytystä.
ehkäpä kuitenkin asia vaivaisi enemmän minua kun miestäni

Eli haluat miehesi pitävän sinua Barbiena, eikä todellisena henkilönä. Oukkei!
Meinaatko todella että teidän yhteisen lapsen synnyttämisestä aiheutuvien kipujen näyttäminen ja muutenkin synnytyksen kokeminen lieventäisi sitä että mies pitää sinua ihanana? Jos näin olisi, niin se olisi kaukana oikeasta rakkaudesta. Kuka sellaista miestä edes haluaa?

 

[mies kotiin]

Paljon mukavampihan se on, jos mies voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Yksi hermoilun aihe vähemmän, kun ei tarvitse miettiä, mistä ja milloin saa lapsille hoitajan. Minulla mies ehti toiseen synnytykseen, vasta 10 minuuttia ennen syntymää. Se oli mielestäni sopiva ajoitus. Eka synnytyksessä mies hermoili kaikesta ja en olisi jaksanut siinä jatkuvien supistusten keskellä rauhoitella miestä ja selitellä asioita. Synnytys on monelle miehelle liian rankka kokemus.

 

[..]

Mun mielestä ihan ok JOS se on miehellekin ok. Mun mies ei kuulemma olis mistään hinnasta jäänyt pois lapsensa syntymästä ja puhuu siitä edelleen ihan tohkeissaan. Jos mies haluaisi mukaan niin musta on jotenkin tosi ikävä evätä sitä mieheltä. Se on kuitenkin senkin lapsi. Mut tosiaan kuten sanoin, JOS asia on kaikille ok niin ei ole mitenkään outoa ja varmasti silloin paras ratkaisu.

 

["vieras"]

Teet just niin kuin haluat tai te haluatte.

Mutta ajattelisin, että sun kannattaisi hiukan uhrata aikaasi sen ajattelemiselle, miksi ihmeessä stressaat miehesi läsnäoloa synnytyksessä. Mikä siinä miehessä haittaa? Miksi et voi ottaa tukea vastaan tai eikä mies osaa olla haluamallasi tavalla tukena? Millainen suhde teillä on, jos synnytyksessä pitää puolison jaksamista ajatella? Ja niin edelleen, ehkä keksit itse sen olennaisimman kysymyksen.

 

["..."]

Itse mietin joskus samaa, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä, että mies oli koko ajan mukana synnytyksessä. Se oli meille ainutlaatuinen yhteinen kokemus, en olis halunnut jakaa sitä kenenkään muun kanssa. Ja myös hän on sanonut, että se oli elämän tärkeimpiä kokemuksia.

 

[mies kotiin]

[QUOTE="vieras";25481906]Teet just niin kuin haluat tai te haluatte.

Mutta ajattelisin, että sun kannattaisi hiukan uhrata aikaasi sen ajattelemiselle, miksi ihmeessä stressaat miehesi läsnäoloa synnytyksessä. Mikä siinä miehessä haittaa? Miksi et voi ottaa tukea vastaan tai eikä mies osaa olla haluamallasi tavalla tukena? Millainen suhde teillä on, jos synnytyksessä pitää puolison jaksamista ajatella? Ja niin edelleen, ehkä keksit itse sen olennaisimman kysymyksen.[/QUOTE]
Jos synnytys on miehelle vaikea paikka esimerkiksi pelkojen takia, niin kyllä silloin on ajateltava miehenkin jaksamista eikä häntä tule vaatia väkisin paikalle. Pelokas mies tekee tilanteen molemmille vaikeaksi eikä hänestä ole silloin tuen antajaksi vaan synnyttäjä joutuu tukemaan häntäkin.

 

["vieras"]

Mies on levoton jos ei ole mitään tekemistä. Se hermostuttaa mua ja tulee fiilis, että nyt pitäisi jo tapahtua jotain. Eikä hän malta istua ja lukea. Ja häntä hermostutti kun vaelsin pitkin käytäviä.
Onhan se itse syntymän hetki ihana meille molemmille.
Viime aikoina olen myös lukenut, että kätilöt haluaisivat entiseen malliin takaisin eli miehet pois synnyttämästä.
Tämä on toisaalta niin hankala tilanne. Mies sanoi, että haluaisi olla mukana mutta tekee kyllä juuri niinkuin minä parhaaksi näen.
Eikä meillä ole kyllä hoitajia lapsille lähellä. Jos vaikka kävisi niin ettei mies vain yksinkertaisesti ehdi mukaan

 

["vieras"]

itse olen nykyisen mieheni kohdalla ruvennut miettimään ihan samaa.
esikoisesta oli ihan selvää että silloinen mieheni tulee mukaan synnytykseen, mutta nyt olen tosiaan ruvennut miettimään että haluanko välttämättä miestä mukaan.
tosin mulla tää perustuu ihan siihen että en koe olevani mieheni silmissä se ihanin nainen tällä hetkellä ja se laittaa miettimään että haluunko välttämättä hänen näkevän synnytystä.
ehkäpä kuitenkin asia vaivaisi enemmän minua kun miestäni

Ihan tästä tekstistä tuli sellainen olo, että kannattiko vaihtaa miestä?

 

[sakek]

Jos tuntuu paremmalta ajatukselta mennä yksin, niin mene. Sun pitää olla vahvoilla ja pystyä keskittymään kympillä. Jos tuntuu että mies häiritsee tätä, jätä kotiin. Jos mies siitä loukkaantuu, se on sen ongelma. Synnytys on sun oma "show" ja sä valitset keitä sielä on sen mukaan, keistä sulle on hyötyä. Varmaan sun naapurit ja sukulaistäditkin tulisi sinne mielellään, mutta et sä niillä sielä mitään tee, ne olisi vain tiellä

 

["Myy"]

Mulla tulee tälläkin kertaa äiti mukaan synnytykseen, ja on jo sovittu että hän tulee vasta ponnistusvaiheessa. Haluan olla yksin kun supistukset on pahimmallaan. En todellakaan halua ketään, miestä tahi muuta hössöttämään ympärille.
Ja voi jestas!! Kyllä mullakin merkkaa se, että olen punainen,hikinen ja ällöttävä, haluan olla niitä yksin, en koko yleisön edessä. Jos tämä tekee musta Barbien (kuinka naurettavaa......) so be it...

 

[JJJSJSJJS]

[QUOTE="Vieras";25481849]Eli haluat miehesi pitävän sinua Barbiena, eikä todellisena henkilönä. Oukkei!
Meinaatko todella että teidän yhteisen lapsen synnyttämisestä aiheutuvien kipujen näyttäminen ja muutenkin synnytyksen kokeminen lieventäisi sitä että mies pitää sinua ihanana? Jos näin olisi, niin se olisi kaukana oikeasta rakkaudesta. Kuka sellaista miestä edes haluaa?[/QUOTE]

Voi luoja...ethän ole tosissasi? Se ettei halua miehensä näkevän auennutta alapäätänsä, jep tooodeeella pinnallista. Lähiövalaat valtaa keskustelut, taas.

 

["Mummeli"]

Synnytys on niin iso asia, että naiselle on suotava kaikki, mitä hän tarvitsee, sen sen suorittamiseen. Toivottavasti isä ymmärtää.

 

[röppö]

Mulla ei ole ollut miestä kummassakaan synnytyksessä mukana,eikä ketään ystävää..
En vaan halunnut.
Ensimmäinen synnytys pelotti,kun ei tiennyt mitä odottaa ja pelkäsin,että toinen vieressä hätäilemässä olisi katastrofi.
Toisen kohdalla tiesin mitä odottaa ja juuri siksi halusin olla yksin.
Nyt uusi mies on kovasti kertonut haluavansa mukaan synnytykseen,mutta edelleenkin haluisin mennä itse.
Aiempi mies ei laittanut hanttiin,mutta ehkä mun pitäis ottaa toisenkin mielipide,halu ja tunteet huomioon..
En tiedä..

 

[MillaH -97]

Mä en kyl haluu et Mikko tulee mukaa synnytyxee! Mullahan o sillo vaik miten tyhmii ilmeit! Varsinki ku pitää ponnistaah!