en halua kerjätä sääliä, mutta tulin ilmoittamaan, että meitä on koskettanut suuri suru

kamalaa... osan ottoni.

 

Todellakin, sairasta provoilla moisella aiheella.

 

Tiedän puoli vuotiaan jolla oli syöpä.

 

otan osaa.. :hug: ihan sanattomaksi aina jää kun jotain noin kamalaa tapahtuu

 

:hug:

 

Älkää väitelkö tämmöisestä asiasta Pliis!

 

miksi ette voi uskoa etten minä pilaile?! en kerta kaikkiaan enää jaksa. pyydän anteeksi, että olen harmaa, mutta kohta lyyhistyn lattialle itkemään. olimme niin onnellisia mieheni kanssa, kun saimme lapsen, mutta kun se vietiin meiltä pois tuntui kuin olisin tehnyt jotakin hyvin pahaa. tämä on aivan kamalaa! :'( luulin, että olisin saanut täältä tukea, mutta taisin olla niin väärässä. :'( :'( :'(

:hug: :hug: :hug:

 

Mun kaverin vauvalla todettiin aivokasvain jo raskausaikana puolivälin ultrassa.

 

Nyt voitte epäilijät tehdä oman pinon epäilyksinne, menkääs pikkasen itseenne.
Provo taikka ei, mut oikeesti HALOO, kävikö mielessä ettei välttämättä ole ja mitä tämä ihminen ehkä käy parhaillaan läpi?
Todella sanaton olen.
Tähän pinoon on turha enää epäilyksiään laittaa, sitä varten teette oman pinon, kiitos.

 

syvä osanotto :'( :hug: :hug: :hug:
"niin paljon antaa, niin paljon ottaa"

 

Nyt voitte epäilijät tehdä oman pinon epäilyksinne, menkääs pikkasen itseenne.
Provo taikka ei, mut oikeesti HALOO, kävikö mielessä ettei välttämättä ole ja mitä tämä ihminen ehkä käy parhaillaan läpi?
Todella sanaton olen.
Tähän pinoon on turha enää epäilyksiään laittaa, sitä varten teette oman pinon, kiitos.

joo, ihan samaa mieltä.

Ja ne kaikki ehdotukset myös siitä mitä ap:n pitäisi sanoa tai tehdä että olisi "uskottava"... aika törkeää käytöstä nekin :/

 

:headwall:
se mikä on aina ärsyttänyt tällä palstalla on epäillä kaikkea *provoksi*...siis se ,mitä ei itselle ole sattunut(tai ei joo,serkunkaimalle)...
ap. :hug: :hug:

 

vaikka täällä olis kuinka mustana, niin ihan samalla tavalla anonyyminä

 

syvä osanottoni ap:lle

ja epäilijöille tiedoksi että just uusimmassa meidän perhe-lehdessäkin oli juttu ystävyksistä joista yhden vauva oli kuollut 6kk:n iässä syöpään. että kyllä sitä tapahtuu imeväisikäisilläkin

 

vaikka täällä olis kuinka mustana, niin ihan samalla tavalla anonyyminä

Minä en ainakaan ole kovinkaan anonyymi mustana. Olen hyvin tunnistettavissa kirjoittelustani, ja perheeni ja sukuni samoin. Kuka tahansa tutun tuttu tietää parista viestistä kuka minä olen.

 

Voisin lisäill' syövästä...

Varsinkin imeväisikäisellä syöpä leviää todella nopeasti, sillä pikkuinen kasvaa hirmuista vauhtia ja on täynnä kasvuhormoneita. Siitähän se syöpä tykkää =(

Olen kuullut vauvasta, jolta leikattiin kasvain kolmen päivän iässä. Se oli kasvanut todella isoksi jo kohdussa.

 

:hug: :hug: :hug: Voimia teille.

 

Osanottoni ap:lle :hug: Elama on kamalan epareilua Enpa enaa tuskaile tuon vauvan huonon nukkumisen takia vaan olen kiitollinen lapsistani. Voimia!

 

:snotty: :hug:

 

:hug: :hug: otan osaa! voimia! :hug:

 

Voimia surussasi :hug: :heart:

 

Voimia teidän perheelle!

 

:hug: oikein suuri osan otto suureen suruun.. :hug: minulta on kuollut kaksiihan ihmisen elämän alussa.. ei ole sanoja selittämään surun määrää..ikävä ei koskaan häviä se vain muuttaa muotoaan

 

Kovasti voimia teille molemmille suuressa surussa!

Ja muille sanoisin, että pienilläkin voi olla syöpä!!!!! Mm. leukemiaa on todettu jo 3kk ikäisissä vauvoissa ja leukemian paranemisprosentti on alle 1v huono, muttei mahdoton.
Olen myös lukenut vastasyntyneistä, joilla on syöpä.
On sitä kuulkaa maailmassa ihmeellisimpiäkin asioita olemassa kuin vastasyntyneiden sairaudet. Missä ihmeen kuplassa te oikein asutte?!

 

meillä on kans kuollut esikoislapsi, aivan vauvana. Ja tiedän miltä tuntuu: mietin että miks juuri meidän vauva. Mutta nyt kun siitä on jo useampi vuosi, olen saanut pari uutta lasta, ja elämä on taas mallillaan. Ei sitä enää niin kovasti sure. Ja mikä ei tapa, se vahvistaa. Eli tämän koettuasi olet kasvanut hurjasti henkisesti ihmisenä. Minulla ei ainakaan ollut mitään käsitystä läheisen menettämisestä tai kuoleman pelosta ennen kuin lapsemme kuoli. Sen jälkeen on osannut olla empaattisempi saman kokeneita kohtaan kun ymmärtää mitä ihmiset käy mielessään. Ja mitä vanhukset käy mielessään kun ystävä piiri supistuu vuosi vuodelta ja pian on itsellä sama kohdalla. Kaikki me olemme täällä vain käymässä. Yritetään nauttia elämästä sen lyhyen aikamme. Oma aikamme voi olla jo vaikka huomenna. Älä jää rypemään suruun vaan ota joku uusi projekti ja suunta elämällesi että saat muuta ajateltavaa ja ilon takaisin elämääsi.
Meidän perheessä se uusi suunta oli muuttaminen ja uuden lapsen toivominen ja tekeminen.