En enää tiedä mitä tehdä. Tuntuu, että koko elämäni on täysin umpikujassa...:(

["Miska"]

Kolme viimeistä vuotta olen ollut jatkuvasti sairaana, sairastan kahta eri pitkäaikaistautia ja sen lisäksi olen ollut lähes jatkuvasti joko jossain mahataudissa tai flunssassa. Töistä jouduin jäämään pois aikoinaan juuri jatkuvan sairastelun takia ja nyt olen jumittunut kotiini. Olen masentunut ja tuntuu etten saa enää mistään kiinni. Päivät menee aina samaa kaavaa ja elämä vain lipuu ohitseni ilman, että saisin edes mitään sen suurempia kokemuksia tms. Olen sairaalloisen ylipainoinen ja minulla olisi lähes 80kg pudotettavaa vaan voimia tuohon minulla ei tunnu löytyvän, eikä liioin itsekuriakaan. Syön iloon ja syön suruun ja syön masennukseen, syön tylsään elämään ja syön ihan joka tunteeseen muutenkin. Päivät pyörivät ruoan ympärillä ja varsinkin erilaisten herkkujen. Olen kokeillut varmaan kaikki laihdutuskeinot lääkkeistä kaikenmaailman huuhaa kuureihin vaan mikään ei tunnu auttavan ja toimivan minulla. Sairastan myös kilpparin vajaatoimintaa, että varmaan sekin on osaltaan jotain vaikuttanut, arvot on tälläkin hetkellä täysin pielessä ja niitä yritetään korjata. Haluaisin saada elämääni lapsia ja miehen vaan ei tällä minun tahdillani sellaisia saa vaan taitaa loppu tulla jo ennen 30v päivää....olen nyt siis 28v ja näin pohjalla...

 

[Rk]

Voi kuule, itsestään se muutos on pitkälti kiinni. Voi valita jatkaako samaan tahtiin vai lähteekö muuttumaan. Itsesääliin vaipuminen ei helpota ollenkaan. Masennukseen saa lääkitystä, ja keskusteluapua myöskin. Ruokavalion muutos terveellisempään ja ulos kävelemään, raitis ilma tuo paremman mielen. Pieni lenkki päivittäin, tai vaikka 2. Pikkuhiljalleen pidentää lenkkiä niin huomaamatta kasvaa liikunnan määrä. Tee unelmistasi totta. Rakasta itseäsi niin paljon, että annat itsellesi parempaa.

 

[vinkkejä]

Mitäs jos tekisit pieniä muutoksia kerrallaan? Ei mitään totaalikieltoja, mutta järkeistäisit hommaa. Esim. päätät, että syöt vain 5 kertaa päivässä ja kerrailla ei mitään mättöannoksia. Kun saat tämän toimimaan, voisit alkaa kiinnittää huomiota ruuan laatuun. Sitten vasta määrään. Eli totuttelet pikku hiljaa. Ehkä se painokin lähtisi siitä putoamaan, jolloin olisi varmaan helpompi ottaa liikuntakin mukaan. Ota välitavoitteita. Pieniä ja suuria. Ja opettele puhumaan tunteistasi sen sijaan, että käyt jääkaapilla aina kun tunnet jotain. Voit myös tehdä päätöksen, että et vaikka osta kaupasta varsinaisia herkkuja ollenkaan. Eli siis ohitat karkki/sipsiostatot ja keskityt ostamaan muita tuotteita. Jos tämä tuntuu vaikealta alkuun, niin voithan pyytää jotain ystävääsi käymään ensialkuun puolestasi siellä kaupassa? Tai ainakin mukaan ja kieltämään karkkihyllylle menon.

 

[Kumipuu]

itsekuria peliin. Jos olet vastuullinen ihminen niin hanki paljon liikuntaa vaativa koira. Sitten onkin pakko ravata tuntitolkulla lepikossa Jos oikeast haluat muuttua niin uskon että onnistut. Kun on muutama kilo lähtenyt niin se palkitsee, ja kun herkkuja ei ollenkaan enää syö niin ei niitä enää tee mieli. Tsemppiä! (niin ja jos et diabetesta, sydänvaivoja ja muuta semmoista vielä riesaksi halua, niin suosittelen todella sitä koiraa)

 

[leuka pystyyn!]

lääkäriin -- kerro masennuksestasi ja sano että tarvit apua siihen. Pyydä päästä ravitsemusterapeutille, joka tekee sulle oikeanlaiset ohjeet syödä ja juuri niin että muutokset tulevat niin että sun kroppa kestää sen. Olet nuori ihminen, älä tuhlaa elämääsi, sulla on aikaa vielä vaikka mihin!! Tulet huomaamaan että joka kilon jälkeen itsetuntosi on hitusen parempi =) TSEMPPIÄ!

 

["vieras"]

Ei sitä pelkällä itsekurilla pärjää,sitä ennen pitää olla motivoutunu esim. laihdutukseen ja sen jälkeen tarvitaan itsekuria. Ei kukaan pysty itteänsä muuttamaan ennen motivaatiota ja se pitää ensin löytää niin sitten onnistuu ja se halu siihen.