En alkaisi yh-äidiksi muuta kuin puolison kuollessa.

Asiat sovittu jo ennen lapsia eli noin ei voisi käydä.

kai tämä on provo eikä kukaan ole noin tyhmä ja sinisilmäinen?

 

Asiat sovittu jo ennen lapsia eli noin ei voisi käydä.

Ne sopimukset ei välttämättä paljon paina, jos kuvioissa sopiva uusi kumppani.

 

viikko-viikko systeemi ei todellakaan ole lapsen parhaaksi, ei ainakaan kovin pienen ! itse olen saanut seurata vierestä tuollaista tilannetta, jossa lapsi on viikon äidillään ja viikon isällään (ei omasta lapsesta kyse).. kyseinen lapsi (4v) on koko ajan ihan sekaisin, missä asun? missä on mun koti? koska isälle, koska äidille? ja sitä tuskaa kun tulee tuo vaihto, yhtä huutoa muutaman tunnin kun ei haluasi jättää isäänsä/äitiänsä viikoksi :/ ennemmin suosittelen "normaalia" lapsi etävanhemmallaan joka toinen viikonloppu+sovittaessa muutamia arkipäiviä.. omalla lapsella oli tämä systeemi 3v lähtien, eikä ollut yhtään mitään ongelmia asian suhteen.

Meillä juuri päinvastoin. Lapset rauhoittuneet huomattavasti nyt kun säännöllinen viikko-viikko -systeemi käytössä. Lapset 3v. ja 4v. Vaihdot pk:n kautta eivätkä koskaan jää huutamaan kenenkään perään. Soittaa saa toiselle vanhemmalle niin usein kuin haluaa.

 

Asiat sovittu jo ennen lapsia eli noin ei voisi käydä.

.... vanha tuttumme palstavalittajahan se siinä aiemminkin samasta aiheesta kirjoitellut

 

Suullisesti on sovittu. Tiedän että miehelleni sopisi hyvin nuo vaihtoehdot.

Mitä jos mies haluaisi muuttaa vaikka Lontooseen pysyvästi? Antaisitko lapsen mieluummin mukaan vain alkaisitko kuitenkin yksinhuoltajaksi?

 

entäs jos mies ei suostu ottamaan lapsia luokseen ei edes tapaamaan?ja se mikä nyt sovitaan ei ole kuule ollenkaan se mitä sitten tapahtuu kun ero tulee : ) ihan kaks eri asiaa se on helppo puhua ja sopia kun ei oo tosiasiat kyseessä siis kaikki voi todella mennä pieleen ja kaikki voi todella muuttua.mielenterveyskin.

 

Huvittavaa naputusta ja hyökkäystä ap:ta vastaan. En itsekään ymmärrä näitä, että joka toinen eroaa kun "kasvoimme erilleen". Näin ainakin aina meidän perhe-lehdessä kaikki eronneet selittävät. Ja tällä palstalla taas kaikki kilvan selittävät narsistihakkaaja-alkoholisti puolisosta. En ymmärrä minäkään että miten joku voi alkaa parisuhteeseen ilman tarkkaa syyniä, pitkää seurusteluaikaa jne. Ei voi tulla simsalabim yllätyksenä toisen ihmisen luonne. Mäkään en alkais yh-äidiksi siitäkin onnellisesta syystä että olemme mieheni kanssa puhuneet että jos maailma räjähtäisi ja me eroaisimme, niin kumpikaan ei mistään hinnasta alkaisi olemaan mikään etävanhempi. Mitä nämä jutut on että miehenne EI HALUA NÄHDÄ OMIA LAPSIAAN? Kaikki muumit laaksossa hei? Miten olette voineet mennä edes suhteeseen, saati sitten tehdä lapsia miehen kanssa joka noin vähän lapsistaan välittää? Meillä tulisi varmasti joku tuollainen viikkoviikko juttu käyttöön. Mutta emme siis todellakaan aio erota, sehän se pahinta lapselle on. Ja se, että esim. isä häippäsee pois elämästä niin että häntä nähdään kenties kerran kuukaudessa koska se on muka lapselle niin rankkaa nähdä useammin. Voi taivas. ELÄMÄ ON ASENNE JA JÄRJESTELYKYSYMYS. Ei EHKÄ kannata luovuttaa noin helposti kuin te!

 

[QUOTE="vieras";25638578]Meillä juuri päinvastoin. Lapset rauhoittuneet huomattavasti nyt kun säännöllinen viikko-viikko -systeemi käytössä. Lapset 3v. ja 4v. Vaihdot pk:n kautta eivätkä koskaan jää huutamaan kenenkään perään. Soittaa saa toiselle vanhemmalle niin usein kuin haluaa.[/QUOTE]


Meillä aivan sama tilanne! Lapset 4v ja 6v ovat sopeutuneet erittäin hyvin ja odottavat ja tietävät koska alkaa äidin viikko tai isän viikko. aina saa soittaa ja toinen saa aina nähdä lapsia jos näin haluaa!

 

[QUOTE="vieras";25638754]Huvittavaa naputusta ja hyökkäystä ap:ta vastaan. En itsekään ymmärrä näitä, että joka toinen eroaa kun "kasvoimme erilleen". Näin ainakin aina meidän perhe-lehdessä kaikki eronneet selittävät. Ja tällä palstalla taas kaikki kilvan selittävät narsistihakkaaja-alkoholisti puolisosta. En ymmärrä minäkään että miten joku voi alkaa parisuhteeseen ilman tarkkaa syyniä, pitkää seurusteluaikaa jne. Ei voi tulla simsalabim yllätyksenä toisen ihmisen luonne. Mäkään en alkais yh-äidiksi siitäkin onnellisesta syystä että olemme mieheni kanssa puhuneet että jos maailma räjähtäisi ja me eroaisimme, niin kumpikaan ei mistään hinnasta alkaisi olemaan mikään etävanhempi. Mitä nämä jutut on että miehenne EI HALUA NÄHDÄ OMIA LAPSIAAN? Kaikki muumit laaksossa hei? Miten olette voineet mennä edes suhteeseen, saati sitten tehdä lapsia miehen kanssa joka noin vähän lapsistaan välittää? Meillä tulisi varmasti joku tuollainen viikkoviikko juttu käyttöön. Mutta emme siis todellakaan aio erota, sehän se pahinta lapselle on. Ja se, että esim. isä häippäsee pois elämästä niin että häntä nähdään kenties kerran kuukaudessa koska se on muka lapselle niin rankkaa nähdä useammin. Voi taivas. ELÄMÄ ON ASENNE JA JÄRJESTELYKYSYMYS. Ei EHKÄ kannata luovuttaa noin helposti kuin te![/QUOTE]

siis muumit on laaksossa ja ihminen voi muuttua totaalisesti kuule ei vain yksinkertaisesti suostu tapaamaan lapsiaan eikä todella ollut sellainen naimisissa ollessamme. ei elämä ole noin mustavalkoista asioita on helppo suunnitella kun ne ei oo todellisia. en minäkään koskaan uskonut että ero tulee. herää todellisuuteen ei elämä mene kuin ajatus eikä ihmiset.

 

No miten ihmeessä sitten meidän (SUURESSA) lähipiirissä erot on menneet niin, että jokainen mies on ehdottomasti halunnut nähdä lapsiaan? Jos ongelmia lasten näkemisessä on ollut se on ollut enemmän kyse siitä ettei vaimo halua niitä "antaa". En ole elämäni aikana kenenkään ihmisen nähnyt muuttuvan lapsirakkaasta sellaiseksi ihmiseksi joka ei lapsiaan halua nähdä. En edes usko tuollaiseen! Ehkä olette yhdessäoloaikananne kuvitellut pilvilinnoja, sellaisia että miehenne välittävät lapsistanne vaikkei näin todellisuudessa ole ollutkaan kun ero ja totuus on tullut selville. Eli herätkäähän vain itse todellisuuteen ja miettikää kenen kanssa teette lapsia ja muutatte yhteen! Sen voin sanoa että tunnen mieheni, hänen sukunsa ja perheensä ja mieheni samoin minun sukuni ja perheeni ja siellä ei mitään simsalabim muuttujia ole ja olemme itsekin tasaisia tallukoita joten voin sanoa varmasti ettei meille tule käymään noin jos eroaisimme. En edes olisi katsellut mitään epävakaata miestä. Jotain rajaa.

 

[QUOTE="vieras";25638754]Huvittavaa naputusta ja hyökkäystä ap:ta vastaan. En itsekään ymmärrä näitä, että joka toinen eroaa kun "kasvoimme erilleen". Näin ainakin aina meidän perhe-lehdessä kaikki eronneet selittävät. Ja tällä palstalla taas kaikki kilvan selittävät narsistihakkaaja-alkoholisti puolisosta. En ymmärrä minäkään että miten joku voi alkaa parisuhteeseen ilman tarkkaa syyniä, pitkää seurusteluaikaa jne. Ei voi tulla simsalabim yllätyksenä toisen ihmisen luonne. Mäkään en alkais yh-äidiksi siitäkin onnellisesta syystä että olemme mieheni kanssa puhuneet että jos maailma räjähtäisi ja me eroaisimme, niin kumpikaan ei mistään hinnasta alkaisi olemaan mikään etävanhempi. Mitä nämä jutut on että miehenne EI HALUA NÄHDÄ OMIA LAPSIAAN? Kaikki muumit laaksossa hei? Miten olette voineet mennä edes suhteeseen, saati sitten tehdä lapsia miehen kanssa joka noin vähän lapsistaan välittää? Meillä tulisi varmasti joku tuollainen viikkoviikko juttu käyttöön. Mutta emme siis todellakaan aio erota, sehän se pahinta lapselle on. Ja se, että esim. isä häippäsee pois elämästä niin että häntä nähdään kenties kerran kuukaudessa koska se on muka lapselle niin rankkaa nähdä useammin. Voi taivas. ELÄMÄ ON ASENNE JA JÄRJESTELYKYSYMYS. Ei EHKÄ kannata luovuttaa noin helposti kuin te![/QUOTE]
Tää sun vastaukses on se mikä on huvittava. Todella sinisilmäinen ja mustavalkoinen. Olet varmaankin aika nuori?

Ne luotetut, rakastetut ihmisetkin saattavat muuttua, eikä edes maailman tarvii räjähtää... Sä et voi sanoo takuuta edes itsestäsi. Koskaan ei voi tietää burnouteista, masennuksista, onnettomuuksista... tai ihan vaan yksinkertaisesti siitä että toinen tai itse muuttuu ratkaisevasti.

 

[QUOTE="vieras";25638754]Huvittavaa naputusta ja hyökkäystä ap:ta vastaan. En itsekään ymmärrä näitä, että joka toinen eroaa kun "kasvoimme erilleen". Näin ainakin aina meidän perhe-lehdessä kaikki eronneet selittävät. Ja tällä palstalla taas kaikki kilvan selittävät narsistihakkaaja-alkoholisti puolisosta. En ymmärrä minäkään että miten joku voi alkaa parisuhteeseen ilman tarkkaa syyniä, pitkää seurusteluaikaa jne. Ei voi tulla simsalabim yllätyksenä toisen ihmisen luonne. Mäkään en alkais yh-äidiksi siitäkin onnellisesta syystä että olemme mieheni kanssa puhuneet että jos maailma räjähtäisi ja me eroaisimme, niin kumpikaan ei mistään hinnasta alkaisi olemaan mikään etävanhempi. Mitä nämä jutut on että miehenne EI HALUA NÄHDÄ OMIA LAPSIAAN? Kaikki muumit laaksossa hei? Miten olette voineet mennä edes suhteeseen, saati sitten tehdä lapsia miehen kanssa joka noin vähän lapsistaan välittää? Meillä tulisi varmasti joku tuollainen viikkoviikko juttu käyttöön. Mutta emme siis todellakaan aio erota, sehän se pahinta lapselle on. Ja se, että esim. isä häippäsee pois elämästä niin että häntä nähdään kenties kerran kuukaudessa koska se on muka lapselle niin rankkaa nähdä useammin. Voi taivas. ELÄMÄ ON ASENNE JA JÄRJESTELYKYSYMYS. Ei EHKÄ kannata luovuttaa noin helposti kuin te![/QUOTE]

Kuinka sä voit olla noin naiivi.

 

[QUOTE="vieras";25638754]Mitä nämä jutut on että miehenne EI HALUA NÄHDÄ OMIA LAPSIAAN? Kaikki muumit laaksossa hei? Miten olette voineet mennä edes suhteeseen, saati sitten tehdä lapsia miehen kanssa joka noin vähän lapsistaan välittää? Meillä tulisi varmasti joku tuollainen viikkoviikko juttu käyttöön. Mutta emme siis todellakaan aio erota, sehän se pahinta lapselle on. Ja se, että esim. isä häippäsee pois elämästä niin että häntä nähdään kenties kerran kuukaudessa koska se on muka lapselle niin rankkaa nähdä useammin. Voi taivas. ELÄMÄ ON ASENNE JA JÄRJESTELYKYSYMYS. Ei EHKÄ kannata luovuttaa noin helposti kuin te![/QUOTE]

9 vuotta seurustelua ja avoliittoa, onnellista ja tavallista oloa ja arkea. Naimisiin ja kaksi ihanaa lasta, elämä mallillaan. Eräänä päivänä mies kakistaa ulos, että on tavannut toisen naisen ja haluaa eron. Muuttaa muutama viikko ilmoituksensa jälkeen tämän toisen naisen kanssa yhteen. Naisen ehdot ovat: joko lasten huolto heille tai isä ei enää tapaa lapsiaan kuin korkeintaan kerran kuussa. Miehen kanssa tehdään kuitenkin sopimus, jossa lapset isällä joka toinen viikonloppu. Väleissä pysytään erosta huolimatta. Pikkuhiljaa isä alkaa lipsua tapaamisista, aina löytyy tekosyitä. Tällä hetkellä (erosta kaksi vuotta), lapset ovat nähneet isäänsä viimeksi neljä kuukautta sitten.

Olisihan minun PITÄNYT nähdä merkit kaiken sen onnellisen ja tavallisen elon takana. Päätinkö alkaa yh:ksi? Mielestäni en, mutta ap ja kumppanit voi toki olla erimieltä.

 

[QUOTE="vieras";25638754]Huvittavaa naputusta ja hyökkäystä ap:ta vastaan. En itsekään ymmärrä näitä, että joka toinen eroaa kun "kasvoimme erilleen". Näin ainakin aina meidän perhe-lehdessä kaikki eronneet selittävät. [/QUOTE]
Mä taas en ymmärrä - ja pidän vähän yksinkertaisinakin, myönnän - sellaisia ihmisiä joiden mielestä pariskunta ei muka voi kasvaa erilleen.

Jos miettii elämää, niin elämähän on yhtä suurta muutosta. Ihmisen on tarkoitus kasvaa, kehittyä, oppia. Kuka muka tahkoaa paikoillaan koko ajan? Kuka muka on yhä sama ihminen kuin joskus 10-15 v sitten esimerkiksi? Kuka haluaisikaan olla sama ihminen? En minä ainakaan. En haluaisi, enkä voisi ollakaan sama ihminen kuin vuosikausia sitten, ennen kun minusta tuli vaimo ja äiti.

Ihminen siis muuttuu, ihmisen kuuluu muuttua. Joskus puolisot muuttuvat eri suuntiin. Joskus puolisoista toinen muuttuu vuosien varrella ikäväänkin suuntaan. Kyllä ihmiset ihan oikeasti joskus - aika useinkin! - kasvavat erilleen.

Ja sitten vielä se karu tosiasia, että erotilanteessa aikaisemmat sopimukset eivät aina päde.

Joten on, anteeksi nyt vaan, tosi naiivia kuvitella että säädyllinen seurusteluaika ja sen sellainen takaisi onnistuneen avioeron. Tai edes onnellisen avioliiton. Oikea elämä ei ole ihan niin yksinkertaista. Olisikin!

Olen myös tehnyt sen havainnon, että joskus ne, joilla olisi eniten syytä erota, eivät sitä tee - eikä se suinkaan ole osoitus luonteen lujuudesta tai muustakaan hyvästä asiasta, päinvastoin.

 

Jotkut ajattelevat lastensa parasta..

 

No sen verran voisin vastata että sinisilmäinen en ole missään nimessä. Olen joutunut kokemaan järkyttäviä asioita ja ehkä juuri sen vuoksi osaan arvostaa elämää ja nauramme mieheni kanssa ihmisille jotka "ovat kasvaneet erilleen". Onko näin että 10-15 vuoden välein pitää vaihtaa koska ei ole enää juuri se sama ihminen. Haloo!! Tottakai ihmiset kasvavat ja kehittyvät ja onkin ihana seurata millainen puolisosta "kasvaa" vuosien myötä. Kuitenkin rakkaus, toinen toisensa kunnioittaminen, helliminen, yhteiset lomat ja avoimet välit sekä samanlainen elämänkatsomust takaavat meille yhteisen loppuelämän, eikä siinä ole meidän mielestämme mitään outoa. Se on outoa että pitää ottaa niitä eroja kun on kasvanut niin sanotusti erilleen (eli toisin sanoen toinen kyllästyy ja haluaa jonkun tuoreemman tyypin pönkittämään egoaan). Säälin ihmisiä jotka eivät tee töitä parisuhteensa eteen. Itsekkyys ajaa melkoisiin tekoihin nykyään jossa kärsijänä ovat valitettavasti lapset. Erot ovat usein itsekkyyden huippu! Viis lapsista- me kasvettiin erilleen. Näin on lapsille paras. PLAAAH! Keksikää jo uusi laulu ja lopettakaa se lasten maailman rikkominen!

 

Huomaa, että on vaalit ohi... Päästään taas normaaliin rytmiin ja normaaleihin provoihin. Ihq! :heart:

 

[QUOTE="vieras";25638965]No sen verran voisin vastata että sinisilmäinen en ole missään nimessä. Olen joutunut kokemaan järkyttäviä asioita ja ehkä juuri sen vuoksi osaan arvostaa elämää ja nauramme mieheni kanssa ihmisille jotka "ovat kasvaneet erilleen". Onko näin että 10-15 vuoden välein pitää vaihtaa koska ei ole enää juuri se sama ihminen. Haloo!! Tottakai ihmiset kasvavat ja kehittyvät ja onkin ihana seurata millainen puolisosta "kasvaa" vuosien myötä. Kuitenkin rakkaus, toinen toisensa kunnioittaminen, helliminen, yhteiset lomat ja avoimet välit sekä samanlainen elämänkatsomust takaavat meille yhteisen loppuelämän, eikä siinä ole meidän mielestämme mitään outoa. Se on outoa että pitää ottaa niitä eroja kun on kasvanut niin sanotusti erilleen (eli toisin sanoen toinen kyllästyy ja haluaa jonkun tuoreemman tyypin pönkittämään egoaan). [/QUOTE]
Sen seuraaminen on ihanaa, kun puolisot kasvavat yhteen, muuttuvat samaan suuntaan.

Uskon sen olevan vähemmän ihanaa, jos puolisot kasvavat aivan eri suuntiin - jos esimerkiksi ennen suht koht maallistuneesta ihmisestä tuleekin fanaattinen uskovainen joka tahtoo perheensäkin elävän uskontonsa mukaisesti, puolison ollessa yhä varmempi siitä ettei mitään jumalaa edes ole, ja *tadaa* yhtäkkiä ollaankin tilanteessa missä puolisoilla on täysin erilainen elämänkatsomus, eikä kumpikaan hyväksy toisen elämänkatsomusta.

Omituista, jos sinä ja puolisosi ette kykene nauttimaan omasta toimivasta liitostanne ilman että nauraisitte muille ja heidän avioeroilleen. Tai oletteko te niin daijuja, että kuvittelette kaikkien ns. hitsautuneen yhteen, koska tekin olette hitsautuneet? Ei se ihan niin mene. Et sinäkään puolisosi kanssa suhdetta hoitaisi ja yhdessä lomailisi, jos hän ei haluaisi suhdetta hoitaa, haluaisi viettää lomat ihan jossain muualla kuin sun kanssa, yms.

 

No kylläpä olet suppeakatseinen. Jos mies esim. jättäisi sinut toisen naisen takia ollessasi viimeisilläsi raskaana ja häviäisi elämästäsi haluamatta enää nähdä sinua tai yhteistä lastanne, niin ihan saletisti alkaisit.

 

[QUOTE="vieras";25637801]Se viikko-viikko systeemi palvelee vain aikuisia. Aivan järkyttävä ratkaisu.[/QUOTE]

Myös lapsia palvelee se, etteivät he joudu luopumaan toisesta vanhemmastaan. Jos toista vanhempaa näkee vain pari päivää joka toinen viikko, niin sehän on aivan vieras ihminen.

Minun lapseni ovat minulla ja isällään vuoroviikoin, ja heillä on kaksi kotia (viitaten isän koti - äidin koti -kommenttiin). Ja ovat taatusti onnellisempia kuin jos näkisivät isäänsä (tai minua) vain joskus.

 

Joo, itse en myöskään koskaan tahdo tyhmäksi, vanhaksi, sairaaksi, surulliseksi, masentuneeksi tai rikoksen uhriksi.
Tai jos niin tapahtuu niin sitten kyllä TAHDON, että olen rikas.

Voi plääh!

 

Olisi kannattanut miettiä kenen kanssa lapsia tekee. Narsismi ja päihteiden käyttö oli varmasti jo huomattavissa ennen lapsia.

No ei meillä ainakaan ollut nähtävillä. Minun ex mieheni oli aivan ihana ihminen, kaikkien kaveri, kiltti ja ystävällinen, osteli lahjoja ym. Vasta kun eka lapsi oli n. vuoden vanha alkoi miehen oikea luonne tulla esille. Noin vuoden päästä tilanne olikin jo se että mies oli väkivaltainen narsisti.

Nimenomaan narsistithan ovat suhteen alussa maailman ihanimpia ihmisiä eikä heistä voisi koskaan kuvitella että he narsisteja olisi!!!

 

Vakiovastaus, huoh....
Ei, tuo ei ollut huomattavissa koska olimme vielä nuoria ja terveitä silloin. Mies alkoi käyttää päihteitä kun odotin toista lasta ja sairastui mieleltään.

Narsistiksi ei sairastuta, se on ominaisuus.

 

"Eihän näin voi käydä!"

Hyvä(?), että jotkut on suunnitelleet elämänsä noin tarkkaan.

 

Muuten tehtäisiin meillä joko viikko-viikko systeemi tai sitten olisin vkl-äiti. En ymmärrä miksi naiset niin helposti alkavat yh.iksi.

Noin sen itsekin olen suunnitellut jos mies joskus vaatisi eroa.