Empatian puute?

[Eräs N]

Minusta tää empatian puute on kans kummaa. siis aivan sama kuka syyllinen mihin, mut jos toinen itkee = sillä on paha olla, vierstäkatsojassa sen luulis herättävän JOTAIN tunteita. empatian puute on minusta siis tavallaan Luonnotonta... eikö toisesta siis välitetä jos toisen hätä ei herätä mitään fiiliksiä.....

 

[analyysibimbo]

No, sehän on JO tunne + toiminta, että pakenee paikalta ja paiskaa oven kiinni ja lähtee tuulettumaan. Jotkut ihmiset "kovettavat" itsensä toisen tunteilta ja "leikkivät" välinpitämätöntä ulkoisesti, vaikka sisällä kiehuu. Nämä ihmiset kärsivät sitten myöhemmin esim. vatsahaavasta ja ärtyneestä paksusuolesta ja saavat tästä "tunnelukosta" vaikka syövän. Tai paiskovat tavaroita.

Jos toinen itkee "hätäänsä" eikä tiedä, miksi itkee??? niin kyllä se on itkijän asia itse ottaa selvää, miksi itkettää. Ei sitä voi toiselle ihmiselle vierittää. Jos taas itkee siitä, että on parisuhdeongelma ja ELÄMÄ TUNTUU PARISUHTEESSA PASKALTA ... niin on syytä vastata kumpikin tahollaan jo ennelta täällä kirjoittamiini kysymyksiin eli:

MIKSI elämä tässä parisuhteessa tuntuu paskalta ja mitä voitaisiin sen eteen tehdä: jatketaanko yhdessä vai erotaanko?

Ei elämän tarkoitus ole olla loputtomiin itkemistä ja PASKAA vaan ihan jotain muuta ...

So simple. Ei siihen mitään itkut auta.

 

[analyysibimbo]

Kun nainen itkee omia tunnetuskiaan ja esim. hormonitoimintaansa herkkyydessään niin maskuliininen mies ajattelee: onkohan sillä käsi poikki? Miten joku voi odottaa mieheltä jotain muuta ... ja syyttää miestä epäempaattiseksi ...

On olemassa maskuliini ja feminiini ja niissä ne "ah niin ihanat ja kamalat miehen ja naisen erot", mihin elämä ja jatkuvuus lopulta perustuu. Miten joku voi muuta edes odottaa ...

 

[epäempaattinen nainen]

analyysibimbo kirjoittaa asiaa!

 

[no]

On toisaalta väärin erotella miehen ja naisen empaattisuutta ja erotella miestä ja naista persoonina. Mies on kasvatuksen tulos aivan samoin kun on nainenkin. Mies on aivan yhtä tunteellinen kuin nainenkin. Mies voi itkeä aivan kuin nainen. Ei miehen ja naisen fysiologia niin paljoa eroa toisistaan, että he eivät pystyisi samaan käytökseen. Me olemme ympäristömme muovaamia. Miehellä vain tunteet ja varsinkin niiden ilmaiseminen on tukahdutettu.
Minä olen kokenut elämässäni hetken, jolloin sain tunteet. Sillä hetkellä aloin itkemään ja tuntemaan. En tukahduttanut tunteita, joita koin, vaan annoin tunteiden tulla. Musiikki, kirjallisuus, runot, oikeastaan kaikki voi olla tunnetta ja tulkintaa. Jokaisen hetken voi elää yksittäisenä otoksena, jossa voi tuntea mielihyvää. Jokaisen ihmisen läsnäolon voi aistia tämän läheisyytenä ja nauttia siitä. Jokainen hetki elämässä on tärkeä, silloin voi valita aurinkoisemman puolen.

 

[joku vaan]

Hei ap,

Kerrot elämästäsi selkeästi. Ajattelin aluksi, että onkohän exäni kyseessä, käytös oli juuri tuota tavaroiden paiskomisineen. Ja se, että muutaman päivän päästä kun senkertainen viha oli lauhtunut, sanottiin sana anteeksi. Ja sitten pitäisi kaiken olla hyvin.

Ei näin.

Ei tuo ole normaalia, toista kunnioittavaa parisuhde-elämää..
Suosittelen lämpimästi että tutustuisit narsistien uhrien tuki -sivustoon, siellä on paljon samantapaista kokeneiden tarinoita ja oikeeta tukea asiaan. Löytyy googlettamalla. Nuo miehesi oireet eivät ole ollenkaan normaaleja, vaan karmivia. Ja monelle tuttuja.

Saivartelu empaattisuudesta ja sympaattisuudesta tai itkuista ei tässä ole nyt se oleellinen asia. Hävetkää, ja miettikää vähän... jos ei ole mitään asiaan rakentavaa sanottavaa eikä tajua mistä kyse, onko pakko kommentoida?

 

[no]

Hei ap,

Kerrot elämästäsi selkeästi. Ajattelin aluksi, että onkohän exäni kyseessä, käytös oli juuri tuota tavaroiden paiskomisineen. Ja se, että muutaman päivän päästä kun senkertainen viha oli lauhtunut, sanottiin sana anteeksi. Ja sitten pitäisi kaiken olla hyvin.

Ei näin.

Ei tuo ole normaalia, toista kunnioittavaa parisuhde-elämää..
Suosittelen lämpimästi että tutustuisit narsistien uhrien tuki -sivustoon, siellä on paljon samantapaista kokeneiden tarinoita ja oikeeta tukea asiaan. Löytyy googlettamalla. Nuo miehesi oireet eivät ole ollenkaan normaaleja, vaan karmivia. Ja monelle tuttuja.

Saivartelu empaattisuudesta ja sympaattisuudesta tai itkuista ei tässä ole nyt se oleellinen asia. Hävetkää, ja miettikää vähän... jos ei ole mitään asiaan rakentavaa sanottavaa eikä tajua mistä kyse, onko pakko kommentoida?

Ei narsisti pyydä anteeksi. Tuo on opittua käytöstä ja mukana on jotakin perittyäkin.

Ei kolmekymppisen ole pakko jatkaa tuollaista suhdetta, ei se ole minunkaan mielestä normaalia. Etsi ap tasapainoisempi kumppani. Minä en elämääni tuhlaisi riitelyyn, en.

 

[voi itku]

Hei ap,

Kerrot elämästäsi selkeästi. Ajattelin aluksi, että onkohän exäni kyseessä, käytös oli juuri tuota tavaroiden paiskomisineen. Ja se, että muutaman päivän päästä kun senkertainen viha oli lauhtunut, sanottiin sana anteeksi. Ja sitten pitäisi kaiken olla hyvin.

Ei näin.

Ei tuo ole normaalia, toista kunnioittavaa parisuhde-elämää..
Suosittelen lämpimästi että tutustuisit narsistien uhrien tuki -sivustoon, siellä on paljon samantapaista kokeneiden tarinoita ja oikeeta tukea asiaan. Löytyy googlettamalla. Nuo miehesi oireet eivät ole ollenkaan normaaleja, vaan karmivia. Ja monelle tuttuja.

Saivartelu empaattisuudesta ja sympaattisuudesta tai itkuista ei tässä ole nyt se oleellinen asia. Hävetkää, ja miettikää vähän... jos ei ole mitään asiaan rakentavaa sanottavaa eikä tajua mistä kyse, onko pakko kommentoida?

Heh, joo eräs ystäväni noin vastaavassa tapauksessa. Eli selvensi rautalangasta, että hulluja ei voi puhua terveeksi. Se puhuminen on ihan "hullujen hommaa".

 

[-Witchie]

Minusta tuollainen keittiöpsykologina toimiminen on aiheetonta ja jopa vaarallista.

Lopettakaa muiden ihmisten tunnevammojen ja -vammattomuuksien mietiskely ja alkakaa miettiä omaa osuuttanne ja tunnevammojanne.

Minä uskon, että jokaisessa tilanteessa elämässämme on vähintään puolet meidän ihka omaa osuuttamme. "Sitä saa, mitä tilaa" ja muut sellaiset sanonnat pitävät paikkansa täysin.

 

[hip hei hei]

D

 

[Hörhör]

Miten riidan jälkeen myötäeletään empaattisesti, kuten aloittaja oletti?

Naapurin kanssa riideltyä, niin pitäisikö sen jälkeen tuntea sympatiaa, eli myötätuntoa?

Riippuu ihan pitkävihaisuudesta, miten nopeasti kykenee empatiaan. Jos naapurisuhteet ovat luokkaa-evk (ei vois vähempää kiinnostaa), niin sympatia on mahdotonta.

Se on "evvk", eikä "evk". ;D

 

[fgk]

Sympatiaa koetaan niin, että nähdään toisen tilanne ja ymmärretään, mutta empatiassa heittäydytään toisen tilanteeseen ja eletään sitä voimakkaammin.

 

[emppis-]

Sympatiaa koetaan niin, että nähdään toisen tilanne ja ymmärretään, mutta empatiassa heittäydytään toisen tilanteeseen ja eletään sitä voimakkaammin.

Päinvastoin se on, vaikka yleisesti puhutaankin noin päin. Meille teroitettiin hoitoalan koulutuksessa useaan otteeseen sitä että sympatiaa ei pidä tuntea, eikä demetikkojen harhoihin eläytyä mukana. Sympatia on pahasta, siinä menee omakin todellisuudentaju, kun eläytyy liikaa. Empaattisuus riittää.

 

[no]

Sympatiaa koetaan niin, että nähdään toisen tilanne ja ymmärretään, mutta empatiassa heittäydytään toisen tilanteeseen ja eletään sitä voimakkaammin.

Päinvastoin se on, vaikka yleisesti puhutaankin noin päin. Meille teroitettiin hoitoalan koulutuksessa useaan otteeseen sitä että sympatiaa ei pidä tuntea, eikä demetikkojen harhoihin eläytyä mukana. Sympatia on pahasta, siinä menee omakin todellisuudentaju, kun eläytyy liikaa. Empaattisuus riittää.

Olikohan siellä koulutuksessakaan ihan oikeata tietoa?

Periaatteessa noin pitää suhtautua, mutta kyllä empatiakin on ihon alle menemistä, jopa enemmänkin. Siis ainakin minun mielestäni. Ehkä mukaanmeneminen on juuri se mitä pitää välttää.

 

[jaa-jaa]

Minulla olikin hieno mies aiemmin: kun kerroin että olin surullinen/pahoillani jostakin, tai että oli inhottava päivä tms, niin tämä vastasi siihen kyllästyneellä äänellä että "jaa-jaa"! No eipä onneksi enää seurustella.

 

[sff]

http://yle.fi/akuutti/arkisto2000/280300.html

 

[liika empatisointi]

Empatiastakin voi olla haittaa. Kun ihminen tuntee ja näkee asioita myös toisen näkökulmasta, ei vain omastaan, niin häntä voidaan käyttää tietoisesti hyväksi. Empaattisella ihmisellä voi olla todella vaikeaa itsekkään ja vain omaa napaa ja etuaan tuijottavan seurassa. Jos empaattinen yrittää vieläpä saada ei-empaattisen, itsekkään ihmisen ymmärtämään itseään tai ottamaan huomioon toisia, hän yleensä takoo päätänsä seinään ja turhautuu, palaa loppuun tai voi muutoin tuntea itsensä ja olonsa avuttomaksi. Empaattisesta voi tuntua, ettei maailma ole häntä varten, mutta itsekäs käytöskään ei onnistu.

Olisikin hyvä tietää ja kulla, miten empaattinen ihminen oppisi pitämään puoliaan loukkaamatta itseään elämän taistoissa, empatiaa ja toisen tunteita ymmärtämättömien seurassa? Mikä neuvoja antaisitte empaattiselle itsensä puolustamisessa?

 

[no]

Aika helppo ohje: Opettele sana ei ja valitse seurasi.

 

[-Mie-]

Sff olen tuosta aleksitymiasta lukenutkin ja täsmää ainakin tuohon minun mieheeni ihan täysin. On todella raskasta elää tuollaisen ihmisen kanssa ja niimpä olenkin tässä hankkimassa eroa. Jospa se tästä. Vastaisuudessa kierrän tuollaiset kyllä kilometrin päästä ja suosittelen ihan kaikille samaa.