Alkuperäinen kirjoittaja tinni:
rokotetutkimus keskuksessa käytettiin emlaa. poika oli silloin 10kk-1v3kk välillä. aina oli kädessä noin 45 min ja sitten kun vastaanottoaika tuli ni napastiin pois (noin 5 min ennen ottoa). poika ei hätkähtänytkään kun kokeet otettiin. mielestäni on parempi olla tuottamatta turhaa kipua lapselle. yhden lapsen järkyttävän lääkärikammon kokeneena.
Hyvä, että meni hyvin. Todennäköisesti olisi kuitenkin mennyt ihan yhtä hyvin ilman Emlaa.
Suurimmaksi osaksi pikkulapsen, nyt tarkoitan nimenomaan noin 1v - 3v, pistämistilanteen sujuvuus riippuu pistäjän taitavuudesta (ja onnesta) sekä lapsen (ja aikuisten) mielentilasta, temperamentista ja käytöksestä näytteenottotilanteessa. Jos lapsi ja aikuiset ovat rauhassa ja näytteenottaja taitava niin teknisesti kuin psykologisesti, niin suoniverinäytteen otto ei oikeasti satu ollenkaan. Paitsi, jos neula osuu hermoon, kuten Saraldo jo kertoikin, silloin tuntuu, mutta siihen ei Emla auta.
Olen samaa mieltä kuin Saraldo, että en ainakaan alle 2v:lle tai 2.5v:lle välttämättä laittaisi Emlaa. Väistämättä Emlan laitto luo lapselle kuvaa, että voi sattua.... Ajattelen, että pienelle parempi on, ettei luoda kuvaa sattumisesta, vaan puhutaan siitä, että täti katsoo kättä / tutkii / nippasee / pyyhkii / pitää kiinni kädestä ja silloin sinä olet ihan paikallaan vähän aikaa äidin sylissä ja katsotaan vaikka tädin kirjaa tai tarroja tai lauletaan tädille tms.
Tämä sekä työn kautta kokemukseta että oman lapsen vahvistamana. Meidän tytöltä otettiin ekat suoniverinäytteet 1v2kk ja silloin itki ja rimpuili, koska oli aiva väsynyt muutenkin. Hermostui tilanteesta, ei pistämisestä = kivusta. Kuitenkin, ihme kyllä, viikon kuluttua tästä (kun oli virkeämpi ja päiväunensa nukkunut) seuraavassa näytteenottotilanteessa oli kuin enkeli (ei siis saanut ekasta kerrasta "traumaa" ). Katseli puuhaa, vaikka ensin johdattelin muuta katselemaan, eikä edes reagoinut pistoon tai neulan olemiseen suonessa. Näin meni myös seuraava kerta noin viikon päästä. Nämä otettiin perinteisesti tavallisella neulalla.
Nyt vajaa 2v:nä käytiin seuraavan kerran labratädin luona (perhosneula), niin samaan tapaan meni.... sanoin, että täti katsoo kädestä, tarviiko lääkettä :->. Ainakin meillä, jos olisin nyt selitellyt, että voi sattua ja ettei sattuisi laitetaan rasvaa, niin varmasti olisi suhtautunut asiaan epäluuloisesti ja pelännyt... ja sen seurauksena ehkä ollut hankalasti pideltävä.
Kaikken tärkein asia lapsen näytteenotossa on se, että lapsi on paikoillaan ja rauhallinen - ja siihen vanhemmat voivat paljon vaikuttaa. Ei pidä ajatella, että nyt on taikarasvaa ja se takaa homman suhjuvuuden. Emla takaa lapsen rauhallisuutta, paitsi toki, jos etenkin isompi lapsi on oikeasti oppinut siihen luottamaan, eikä epäonnistuneitä pistelyitä ole tullut. Olen samaa mieltä, kun tuolla jo muutkin, että Emlan käytössä on myös se vaara, että siitä huolimatta voi sattua ja silloin lasta on petetty ja luottamus taikarasvaan tuskin enää palaa.
Että asiassa on puolensa ja puolensa.
Ja kannattaa muistaa, ettei lapsella ole aikuisen käsitystä tästä koko asiasta: verestä, neulasta, sattumista.... Itse en ole edes toistaiseksi puhunut "verinäytteestä", vaan konkreettisesti vain paikallaan olemisesta ja tutkimisesta, tädin tarroista, leluista jne jne....
Sitten, lapsen mukaan 3-4v:lle voi jo enempiä selitellä fysiologiaa ja puuduttamista. Tässä tietysti poikkeuksenä lapset, jotka jonkin pitkäaikaisen sairauden vuoksi joutuvat toimenpiteisiin paljon ja joutuvat muutenkin oppimaan paljon sellaista, mitä perusterveen ei tarvi kohdata...
.
Lääkepistoksilla en puuduta (pistetään reiteen), sitä poika sit pelkää ihan tosissaan joka ikinen viikko 
