\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.11.2005 klo 13:47 elareista kirjoitti:
Elatusmaksuja tunnutaan pitävän jonain rangaistuksena. Että kun olet niin hölmö ollut, että menit naimisiin ja vielä seksiä harrastit ilman ehkäisyä, nyt maksat siitä.
Koko tämä riitely on kokonaan väärillä poluilla. Tässä riidellään rahasta: paljonko etä maksaa ja ainahan se maksaa liian vähän.
Lähihuoltajat unohtavat muutamat perusasiat:
-lapsen huolto kuuluu MOLEMMILLE biologisille vanhemmille.
- Myös etällä on kuluja lapsestaan silloin kun tämä on tapaamisella: lapselle on ostettava ruokaa, on oltava sellainen asunto että lapsi sopii, lapsen hakeminen ja viikonlopun tekemiset, kotona ei kuitenkaan viitsi istua sisällä koko viikonloppua.
- vaatekuluja, fillarit, uimapuvut - kaikki ne, mitä lähi ei laita mukaan vaikka pyydetään.
- kesälomalla on kuluja enemmän. vaikka lapsi olisi kuukauden, on etä velvollinen maksamaan elarit - samaan aikaan lähi saa myös lapsilisän ja etä maksaa lapsesta aiheutuvat kulut koko kuukaudelta.
Taidat vaan olla kateellinen!
No, tuskinpa monikaan etä ostaa fillaria lapselle omaan kotiinsa. Ja viikonloppuna voi elää lasten kanssa kotona ihan tavallista elämää se etäkin, niinhän se lähivanhempi yleensä joutuu tekemään, kun ei ole vara järjestää mitään kivaa, joka maksaa. Ei lapsia tarvitse lahjoa huonoa omaatuntoaan lievittääkseen.
Meillä ei ole ainakaan ostanut omaan asuntoonsa mitään lapsia varten; ei ole omaa huonetta, omia sänkyjä yms. Mahtuvat kyllä pieneen kaksioon isänsä ja tämän uuden kanssa. Tai enhän ole kysynyt siltä uudelta, vaikka ahdasta olisikin hänen mielestään. Lapset käyvät yhtenä viikonloppuna/kk kylässä isänsä luona. Eikä isä kesälomastaan lapsille kokonaista kuukautta tuhlaa, viime kesänä ei edes kokonaista viikkoa. Kesälomansa hän vietti uuden kumppaninsa kanssa nauttien kahdenkeskisistä hetkistä, ilman ex-kumppanin kanssa tekemiään kamalia kakaroita.
Toisaalta jos lapset ovat isänsä luona, niin kyllä se lasten äiti joutuu sitä isoa asuntoaan ylläpitämään lapsia varten lasten poissa ollessakin - siis kuluja on vaik ei lapset ole läsnä. Ja voihan ne rahat laittaa jemmaan ja käyttää sitten lasten hyväksi kun lapset palaa kotiin.
Luulevatko nämä naiset täällä tosiaan, että isien maksamilla elatusmaksuilla lapset elätetään kokonaan ja ettei omia rahoja lasten hyväksi tarvitse käyttää ollenkaan. Mulla menee kyllä kaikki mitä hankin arjen pyörittämiseen, ei ne isän maksamat rahat riitä alkuunkaan.
Tuntuu, ettei osalla täällä kirjoittavista ole hajuakaan yh-perheen arjesta ja ylipäätään siitä, mitä elämä todellisuudessa maksaa.
Valtaosa täällä kirjoittavista on myös joskus ollut yksinhuoltajia. Valtaosalla on siis kokemus myös siitäkin puolesta. Yh:n arki ja elaréiden ropsahtaminen tilille kuten myös tapaamisasiat ja lasten isän uusi kumppani ovat siis tuttuja hyvin monelle uusperheelliselle "äitipuolelle".
Täällä kirjoittelee myös yksinhuoltajien aikuistuneet lapset, jotka ova uusperheellisiä nyt.
Olen itse ollut yh monta vuotta. Sain minimielarit kunnan kautta. Tulivatpahan säännöllisesti. Sitä ennen lasten isä maksoi hieman isompaa kuin minimiä, mutta maksoi milloin maksoi ja talous oli aina sekaisin. Tuolloin opiskelin ja olin yh, raha oli tarkkaan laskettu. Tapaamiset onnistui, kun minä vaadin - olin siis se perään vinkuva exä??
ja minä myös maksoin matkakulut mennen tullen, välimatkaa oli ehkä 300 km.
Meillä on viikonloppulapsille mm. fillarit, uimapuvut, rullaluistimet, piha- ja sisälelut ja pelit, omat sängyt omine liinavaatteineen, yöpaidat, kylpytakit ja pyyhkeet, sekä vaatteita.
En ole kateellinen - mistä olisin? Mistä, kerrotko? Olenko kateellinen mieheni lapsille siitä, että olen itse antanut heidän käyttöönsä omien lasteni vanhan mutta toimivan fillarin?
Rullaluistimet löytyi kirpparilta, toiset on minun lasteni vanhat.
Nämä kaikki, vaatteita ja uimapukuja myöten on meillä siksi, että voisimme viettää sitä viikonloppua ihan normaalisti, meidän perheemme tavalla. Käymme fillaroimassa ja uimassa. Näitä välineitä ei lähiäiti anna mukaan, vaikka pyytäisi. Juhliakin meillä on joskus, siihen on oltava omat vaatteensa, eikä näitäkään saada vaikka pyydetään. Tai jos laittaa, on ne vaatteet pienet tai lapset ilmoittaa että "inhoan tuota mekkoa, en laita sitä, sanoin siitä äidille mutta se sanoi että tämän laitat, minä en laita sitä, se on ällöttävä". Ja näitä tapauksia on lähes joka kerta.
Tai kun pyydetään parempaa vaatetta, on vastaus, etteivät tarvitse ja kassissa on kaikken huonokuntoisimmat vaihtovaatteet.
Meillä jokaisella on oma tarinamme siitä, miten exä toimii - äiti tai isä, lähi tai etä. Se pitäisi muistaa, eikä pitäisi oman kokemuksen perusteella teilata toisenlaista kokemusta.
Meillä lomat vietetään kyllä ex-lasten kanssa. Minun omat lapseni ikävä kyllä jäävät kakkoseksi. Se tuntuu pahalta. Minun lapsillani ei ole isää, jonka luo mennä viettämään kesälomaa. Kesälomamatkoja he eivät juurikaan isänsä kanssa ole tehneet.
Me emme saa viikonlopusta arkea yrittämälläkään. Sunnuntaiaamu ei muutu maanantaiksi, vaikka kuinka suunnittelisimme päivästä tylsän. Viikonloppu on myös meidän vapaamme, haluamme tehdä silloin jotain kivaa, jotain arjesta poikkeavaa.
Kotona emme voi olla koko viikonloppua, lapset alkaa mennä seinien läpi ja kulkea levottomana ympyrää älyttömän kuuloisena mölisten. KYLLÄ VAIN! Sinun tai muiden lapsista en tiedä, mutta nämä mieheni lapset eivät osaa leikkiä! Heillä ei ole ikinä ollut leikkiä , leikkimistä, vaikka välineet on. Kotoaan he eivät saa ottaa edes unilelua meille, joten kaikki on oltava täällä.
Meidän oma perheemme sopisi kolmioon. Kun miehen lapset tulevat, tuleekin seinät vastaan.,
Eikö myös ex-liiton lapsille pitäisi suoda tilat ja sellaiset olot, ettei tapaaminen ole pelkkää kärismystä? Eikö se ole lapsen parasta?!
Lähiäiti toitottaa lapsen parasta, mutta kun etäisä sitä käytännössä toteuttaa, se onkin väärin!?!?![/b
:attn: