Heipä hei pitkästä aikaa!
Täällä on nyt menossa 8+3, jee. Mulla oli siis 8.1. ultra, jossa vihdoin saatiin mitta meidän pikkuisesta. Siellä se killuskeli ja pieni sydän löi.
LA. 22.8..
Tuntuu hiukan hassulta, että 2 kuukautta on takana, ja se meni ihan huomaamattani, kun ei ollut mitään tietoa miten ja milloin tää sai alkunsa.
Olin tänään neuvolan ensikäynnillä ja oli kyllä niin turha reissu. Tosi nuori tyttölapsi, sano ettei käy alkuraskautta läpi kun se on mulle jo tuttua, otti verenpaineen ja anto seulalähetteen... ihan positiivista ettei punnittu. Painoa on tullut 1,5 kg... ja ylipainoa on, joten olin jo ihan varma, että tulee saarnaa painosta. No ei tullut. Tuntu tosi tyhmältä koko käynti, kun ei siitä jäänyt mitään käteen. No seuraava on sitten vasta rv.18 eli
2. neuvola 21.3..
Kovasti odotan lähetettä äippäpolille, toivottavasti tulisi pian aika lankakonsultaatioon ja tällä kertaa lääkärit ne laittais niin olis mahdollisuus saada tämä lapsi syliin asti.
Peloista: Täytyy tunnustaa, että kaksi edellistä keskiraskauden keskenmenoa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa... Ei tässä mitään voi, paitsi elää päivän kerrallaan... tuli vaan konkreettisesti tänään taas mieleen kun neuvolalääkäri on kuulemma rv 26. Mietin siinä sitten että tuskin sitä tarttee, kun se menee kesken ennen sitä... Se olis toukokuun puolivälissä... Tällä hetkellä ei suunnitella tulevaa, molemmat vaan toivotaan kovasti, että päästäs pidemmälle eli yli huhtikuusta, se tuntuu kuin tuomiolta koko kuukausi, kun molemmat pojat on menetetty huhtikuussa.
Shuri: mulla on ollut noita supisteluita edellisissä (meni kesken paikkojen aukeemisen ja tulehtumisen takia) ja nyt meinas lääkärit, että voisin saada progesteronipistoksia suppareita hillitsemään... ehkä sunkin kannattais kysyä, josko vaikka saisit niistä avun!
Kertomisesta: meillä ymmärrettävästi ei ole inspistä kertoa tästä vielä kenellekään, eikä varmaan kerrota ees nt-ultran jälkeenkään, yritetään pitää salassa niin pitkään kuin mahdollista. Tosin sitä salailua hiukka taitaa vaikeuttaa se, et maha on ihan järkky iso. Turpoaa iltapäivästä ja illalla se on ihan käsittämätön. Taitaa olla isompi kuin viimeksi puolivälissä... Mihin telttaan sitä itsensä tunkisi? Töissä asia ei missään nimessä saa paljastua, ne alkaa mun savustamisen ulos välittömästi. Niin ja kun ei tästä tiedä tuleeko sitä vauvaa kuitenkaan...
Varasin yksityislääkärin ens maanantaiksi. Sellaisen joka on näihin asioihin perehtynyt, jospa sieltä sais jotain tukea ja tietoa langoista ja muista.
Vakuutuksista oli mielenkiintoista lukea, pitää kattella itsekin. Tosin se tuntuu niin kaukaiselta vielä. Mietin sitäkin kun mulla on kaikenlaista kremppaa et mitenköhän ne mahtaa vaikuttaa lapsen vakuutukseen... mutta luulenpa että sellaista ainakin yritetään saada.
Riittäisiköhän tää nyt tältä erää? No jos vielä muutama sana
oireista: väsyttää... ihan kamala ajatuskin et pitää mennä toimistolle olemaan 8 h... mä en kestä. Mulla meni viime viikolla selkä sijoiltaan ja sain siihen saikkua (oli ihan kamala lääkäri terveyskeskuksessa...) ja olen tehnyt etänä töitä nyt kun se selkä lunksahti paikalleen... kiva että näin aikaisessa vaiheessa alkaa nivelet löystyä entisestään. Pahoinvointia on edelleen, nyt vaan vaikuttas et enemmän iltapäivä/ilta-aikaan... ennen on ollut koko päivän. Mahaa särkee ja vihloo mutta onneksi ei joka päivä. Maha on sekaisin. Muuten menee ihan kivasti