Elovauvat 2014 <3 *tammikuussa*

Hei vaan taas. :D mulla oli olevinaan niin paljon kerrottavaa, mut nyt kun pääsin kirjottaa niin en enää muista mitään. Niin tyypillistä. :D

Kävin tänään työterveystarkastuksessa. Siellä piti paljastaa raskaus kun mulla on menny jäykkäkouristusrokote vanhaksi. Hoitsu sanoi ettei ole mitään estettä laittaa sitä nyt, mutta hän ei sitä suosittelisi ainakaan ekan kolmanneksen aikana. Ihan hyvä, itse olin samaa mieltä. :) sitten kysyi miun henkistä jaksamista, kun olin laittanut siihen esitietolomakkeeseen rastin kohtaan kohtalainen. Itkua nieleskellen sitten selitin että onhan tää rankkaa kahden lapsen, opiskeluiden ja työn kanssa. Mut enpäs vollottanu! :D itkua nieleskelin myös silloin kun täti sanoi et on ihan ok, jos en tässä elämäntilanteessa jaksa enää urheilla. Onpahan nyt alan ammattilaisen sana tästä, jos nyt tämän asian stressaamisen vois lopettaa!

Meillä jyllää vatsatauti! Mies on oksentanut tänään pari kertaa (hah se sai pahoinvoinnit miun puolesta!) Ja meillä muilla on ollu vatsat kuralla vuoronperään jo muutaman päivän. Herkkävatsaisina luultiin sitä tähän asti jonkun ruuan aiheuttamaksi, mut kun teräsvatsainen isi oksentaa, niin kyllä se jotain tautia on oltava! Toivotaan et menee tällä ohi eikä tarvi kenenkään muun käydä pönttöä halailemassa.

Nyt taidan ottaa pienet nokoset. Mut ei kovin pitkiä, et saa unta viimeistään ysiltä. Kello soi aamulla taas 3.15. :stick:

mammuttisi ja Heikki 6+6
 
Ompahan taas jääny kirjottelu vähiin, vaikka vaikka vannoin aktivoituvani :D

Tällä on jo mennyt pahin pahoinvointi ohi. Yöllä on vielä tosi huono olo kun herää vessaan, samoin jo erehtyy nukkumaan mun ah niin rakastamat päiväunet.

Hurjan nopeesti on aika nyt harpannu eteenpäin ja joka aamu odotan kuumeisesti josko postilaatikosta tippuis vihdoinkin se ultrakutsu. Mutta eipä vaan näy vieläkään, vaikka viikkoja on jo ihan kivasti kasassa. Ei pitäis taas hätäillä ;D

Hei te muut odottajat, tuli mieleen semmonen kysymys, että millä korkeudella teillä (noin) tuntuu kohdunpohja? Siis esimerkiksi selälleen maaten kun painelee.
Tuntuu että se on jo niin ylhäällä. Jostain kaaviosta katoin, että vasta n. rv16 vois olla näin ylhäällä. Toisaalta tä on jo kolmas näin pitkälle edenny raskaus, joten voihan se nopsaa venähtääkkin. Tai sit vaan oon ihan tunari kokeilemaan :D

Vitsi kun iltapäivästä asti turvottaa jo aika paljon ja illalla vielä enemmän. Ihme jos joku ei arvaa kohta.. Housut puristaa niin että alkaa ihan alavatsalle sattua, mut tuntuis hölmöltä vetästä mammapökät jalkaan jo näin aikasin. Eiköhän jo parin viikon päästä saa ne ihan oikeesti kaivaa jostain varaston kätköistä. Jännää!

OLA & Vaavi 10+5
 
Miten voikin olla näin pessimisti. viikkoja 6+4 eikä mitään tuntemuksia. :/ Ei ole ollut missään vaiheessa. Lieköhän siellä enää elossa ketään. Ens ti on vasta ultra. Ikuisuus odotella.

Onnittelut ihania ultrakuulumisia saaneille! :) Tässä ryhmässä ei toistaiseksi ole onneksi ollut iso poistuminen epäonnien takia. Hienoa homma! Pitää toivoa peukuta ja varpaat koholla et loputkin näkevät oman sinttinsä sydänäänet loppuun asti.
 
Tuttuja tunteita Sipuri nuo mistä kerroit. Itsekin olen välillä ihan huolesta kaksinkerroin. Olo on kokoajan jotenkin alavireinen ja muutama viikko takaperin oli oikein masennusoireita. Mietinkin kannattaisiko tämä ottaa puheeksi huomisessa neuvolassa. Toisaalta googlettelin vähän niin tuntuu ilmeisesti olevan aika yleinen vaiva alkuraskaudesta.

Mulla tosiaan on neuvola huomenna. Jotenkin en ole kyllä yhtään innoissani menemässä sinne. Ärsyttää kun alkaa se painon kyttäily ja parisuhteen vatvominen. Voisikohan ton neuvolan jotenkin hoitaa etänä :D

Täällä on pahoinvointi vain pahentunut. Oksentaminen alkaa olla tuttua. Töissä vähän pelottaa kun mulla on sellaisia noin tunnin mittaisia asiakastapaamisia. Hirveä kun alkaa kesken kaiken oksettaa. Vielä ei kertaakaan ole onneksi tarvinnut lähteä oksentamaan kesken kaiken. Äänikin kulkee tosi karkeasti ja meinaa pettää kokoajan. Kurkku on vissiin niin karrella oksentamisesta. Onko muut muuten huomannut että hengästyy aivan tosi helposti? Musta tuntuu että pelkkä seisaallaan puhuminen saa hengästymään.

Syömässä pitää olla oikeastaan koko ajan. Tuntuu että jos ei jotain mene alas niin se edelliset tulee ylös. Liikuntaa ei oikein pysty harrastamaan. Salikäynnin jälkeen ilta on aivan hirvittävää oksentamista :( Eli painon nousu on taattua!

Oho, tulipa valitusta kerrakseen! No jos jotain positiivista niin tänään alkoi 10+1 :)

-tiiti-
 
Täältä ilmoittautuu myös yksi 25-vuotias elovauvan odottaja. Odotamme miehemme kanssa esikoista, taustasta sen verran, että menimme kesällä naimisiin ja sillon jätettiin pillerit pois. Yhtien luomumenkkojen jälkeen olin jo raskaana, mutta se meni kesken 5+6. Keskenmenon jälkeen jälleen yhdet kuukautiset ja nyt mennään viikolla 9+5, la siis 8.8.
Eilen kävin ekassa neuvolassa, jossa ei vielä saatu sydänääniä kuuluviin :/ Np-ultra on varattuna 27.1. En millään malttaisi odottaa sinne asti, jotenkin on ihan epäuskoinen olo, että onko siellä nyt varmasti sintti kasvamassa vaikka raskausoireita onkin kiitettävästi...
Jos synnyttämään asti päästään, synnytyssairaala on Mikkelin keskussairaala, asumme siis Etelä-Savossa.

Tatjana ja sintti 9+5
 
Fiinaliina: laskettu aika pysyy samana, kun IVF:n takia tiedetään hedelmöitysajankohta. Lääkäri arveli että ajan myötä koko sitten tasoittuu. Oonkin muuten mietinyt että kuinkahan paljon pienikokoisia aikaansa nähden on, kun usein ne raskausviikot arvioidaan sikiön koosta. Jos meillä ois ollut luonnollinen niin ois lääkäri varmasti vaan päätellyt että hedelmöitys tapahtu myöhemmin.
 
yäk, täällä eka oksu takana ja on ollu tänään muutenkin niin heikko happi ja KYLMÄ koko ajan, että oiskohan mullakin joku vatsapöpö? ihan kaikkea kun ei voi laittaa raskaudenkaan piikkiin.. mies tosin totes, että kyllä huomaa, että oon paksuna, kuun oon kuulemma samanlainen tyhjästä kiukuttelija, kun esikoista odottaessa :| :D

tervetuloa joukkoon tatjanal! :)

mä oon yleensä tosi pessimistinen luonne ja nyt ois aineksia vaikka mihin pelkoihin, kun esikoisen kanssakin sain masennukseni uusimaan, kun yksin tuijotteli kaikki päivät samoja seiniä.. mut jotenkin oon luottavaisin mielin, että selviin mammalomasta, vaikka tullaan olemaan ainakin köyhiä, kun mieskin on opiskelemassa. onko kellään muuten kokemusta, mihin kaikkiin tukiin on mahdollisuus, jos isä opiskelee ja äiti on mammalomalla?

tuntuu, että oon vihdoin alkanut tajuta, että vauva on tosiaan tulossa ja nyt ois tosi vahva poikaolo. esikoisesta olin varma tytöstä ja poika tuli, joten.. :D mene ja tiedä.
 
Eilen oli eka neuvola. Mullakin seuraava neuvola vasta viikolla 22.. ilmeisesti siis yleistäkin, kun on jo kerran ollut raskaana. Meidän kunnassa tosin toimii myös avoneuvola, eli voi ennen tota virallista neuvolakäyntiä käydä vaikka sydänääniä kuuntelemassa jos haluaa :)

Viime raskaudessa jouduin sokerirasitustesteihin, koska mun isällä on 2-tyypin diabetes. Se ei ollut mitenkää mukava kokemus ja molemmilla kerroilla mulla tosi hyvät arvot niin tehtii neuvolatädin kanssa kompromissi ja meen vaan siihen jälkimmäiseen testiin.

Infulenssa rokotetta tarjosi, mutta kiitin kauniista ja kieltäydyin, vaikka ilmaiseksi sen olisikin saanut. Yhden piikin mä saan jossain vaiheessa kuitenkin kun veriryhmä (?) on Rh- :p

ja huomenna ois verikokeet.. vihaan niitä, mut mitäpä sitä äiti ei lapsensa eteen tekisi :p Onko ihmiset ottamassa sitä down-syndrooma seulaa? siis np-ultrassa saa kuulemma 60% varmuuden, mut sit sen lisäki jos otetaan verta niin saa 80% varmuuden..
me ei edellisessä raskaudessa tota lisä seulaa otettu, eikä nyt tässäkään. Taisi olla neuvolatädille pieni yllätys, kun sanoi etten oo kiinnostanut siitä. Sanoi viel samalla kerralla otetaan se näyte kun muutkin verikokeet, mut en halua et musta otetaan yhtään enempää verta kuin pakko..

reirei ja hilirimpsi 9+5 (tai neuvolan mukaan 9+6)
 
Jäänyt kirjoittaminen muutamana päivänä ja täällä on niin paljon tekstiä etten enää muista mitä piti kommentoida. Lukemassa olen kyllä käynyt mutta kun tämä väsymys on niin kamala ja iltaisin on taas ollut vähän huonoa oloa niin olen vaan maannut sohvalla ja mennyt yhdeksältä nukkumaan. Töissäkin on niin kiire ettei edes koneelle kerkeä.

Tänään odottelin jo doppleria saapuvaksi mutta ei vielä tullutkaan :( jospa sitten huomenna pääsisi niitä sydänääniä etsimään. Pakko tulla tällä viikolla ainakin! Menisin kyllä niin paremmalla mielellä sinne np-ultraan jos tietäisin että vauva on elossa. Jäisi ainakin yksi huolenaihe siitä pois.

Tervetuloa uusille ja onnea ultrassa käyneille hyvistä uutisista. Toivotaan esteri vielä parasta! Minusta on kyllä iiris_lorea ihana kun teillä on ultrattu monta kertaa ja jaksettu uskoa. Yleensä sitä kuulee että heti diagnosoidaan tuulimunaksi jos ei sykettä näy kun "pitäisi".

Minulla ei tunnu kohtu vielä missään. Tai en osaa kokeilla. Alavatsa on iltaisin turvonnut ja sellainen kiinteä, mutta en siinä kohtua vielä kyllä tunne.

Tällä hetkellä en vielä murehdi suuremmin mitään muuta kuin sitä että jatkuuhan tämä raskaus varmasti. Synnytys alkaa varmaan jännittää vähän lähempänä. Ja raha-asioita minä aina stressaan jossain määrin. Ehkä suurin tulevaisuuden ahdistus tulee siitä, kuinka kestän taas sitä univajetta kun pitää heräillä vauvan kanssa ja tällä kertaa myös aamulla olla pirteä esikoisen kanssa. Mutta luulen että tämä alkuraskauden väsymys aiheuttaa tuon pohdinnan ja vähän pirteämpänä ei tunnu enää niin suurelta asialta.

mariet ja pieni 10+5
 
Moikka taas kaikille,

Kirjoittelu ei näytä olevan meikäläisellä kovin aktiivista ja muiden keskusteluihin vastaaminen on siis haastavaa... Mutta lukemassa käyn joka päivä.

Tervetuloa uusille vielä!

Facebookista olen myös linjoilla, että siellä on ihmisiä kavereina, joita ihan oikeasti tunnen, joten aion jatkaa täällä vielä. Hyvä, että meitä on muitakin.

Tuosta hengästymisestä, minä ainakin hengästyn aivan hullusti asioista, jotka ei aiemmin hengästyttänyt. Juurikin tuosta seisten puhumisestakin hengästyy.. Luin raskausajan liikunnasta ja nyt ei vielä tarvitsisi liikuntaakaan kummemmin vähentää ja itseasiassa jossain luki, että verenkierto lisääntyy ja kunto voi jopa kasvaa vaikka ei liikkuisikaan. Hengästymisestä ei tuota voisi päätellä. Tällä viikolla olen taas käynyt jumpissa, mutta vatsallaan olo tuntuu vatsassa tukalalta, enkä voi nostaa jalkoja silloin ollenkaan. Eli jotenkin tuntuu, että omalla kohdalla liikkumiset täytyy nyt alkaa jo valitsemaan olojen mukaan.

Vatsa on ehkä vähän turvonnut, kun housut on alkanut puristaa ja vatsaa ei saa enää vedettyä sisään samalla tavalla. Mutta ei siis vielä paha, että vielä ei ole kiire vaateostoksille, onneksi. Mutta siis housut tai ylipäänsä alaosa, jota voi käyttää töissä pitää varmaan piakkoin hankkia.

Neuvolakin olisi siis (jo) ensi viikolla, että ehkä tämä kohta konkretisoituu. Onneksi pahaolo on nyt väistynyt ja aknekin on ehkä vähän helpottanut. Toivottavasti sama pahaolo ei enää ainakaan tule takaisin, ruokahalu on kiva juttu!

Ei olla vielä kerrottu kenellekään, epäilyksiä tutuilla voi tosin jo olla. Nyt lauantaina olisi tarkoitus kertoa muutamalle ei niin läheiselle kaverille, koska kutsuivat meidät ravintola-illalliselle, joten ei taida olla vaihtoehtoja. Seuraavalla viikolla täytyy paljastaa vanhoille opiskelukavereille samasta syystä. Nämä on kuitenkin tahoja, jotka eivät lavertele muille, toivottavasti. Läheisille on aiottu kertoa vasta ultran jälkeen ja vielä ei edes tiedetä koska on ensimmäinen ultra, että saahan nyt nähdä. Jotenkin piinaavaa, että näin pitkään pitää olla omillaan ja tietämätön. Vaikka olisin halunnut varhaisultraan, päätin säästää ne rahat sitten vauvan tarvikkeisiin vaikka.

Tuo stressaaminen on minulla alkanut lähinnä rahasta, kun tulee niin paljon hankintoja ja on vaikea arvioida paljonko kaikkeen menee. Onko muilla näkemyksiä alkuhankinnoista? Kuinka paljon niihin olisi hyvä varata?

Huh, nyt tuli taas tekstiä. Yritänpä kirjoitella useammin, että ei tule näin pitkäksi nämä jorinat.

Elythia ja ?? 9+0
 
Pinsuli, et suinkaan missannut mitään päivitystä! :) Minä silloin aikaisemmin pohdin ääneen, että perunko vai enkö peru. Ja sit päädyin perumaan ja bongasit sen heti ekasta viestistä jossa sen kerroin. Sinähän olet ylipäänsä sellainen superpäivittäjä, en ole yhtään muuta odotusketjua kaksplussalla lukenu, jota yhtä hyvin ylläpidettäis. Kiitti! Minäkin muuten tykkään odotusaikana tästä palstasta. FB:tä voisin harkita sit kun pirpanat ovat syntyneet.

Kohdusta. Musta tuntuu, että se ois reilu 10 cm häpyluusta ylöspäin, mutta tää on kyllä eka raskaus, kun olen kuvitellut sen kopeloimalla itse löytäväni, että en tiiä tunnenko oikein... Eikä mitään hajua, missä sen pitäis olla näillä viikoilla. Vatsa on kyllä ihan valtava, mulle ei mene enää housut jalkaan. Eikä oo mammahousuja. Kuljen vain kalsareissa ja ulkohousuissa, kunnes pääsen kiertää kirppareita. En yhtään muista millä viikoilla toisessa raskaudessa jouduin vetää mammahousut jalkaan, mutta en kai herranjestas näin aikasin! Ehkä mää oon vaan läskistyny... :D

Kaikille pissalla ravaajille, vinkki. Itse kärsin aiemmin yliaktiivisesta virtsarakosta, tai miksi sitä nyt kutsutaankaan. Kävin öisinkin vessassa vähintään kerran, yleensä kahdesti. Enkä siis ollut raskaana. Sit luin jostain, että rakon voi opettaa kestämään pitempään, käytännössä vähän venyttää sitä. Eli pidättää mahdollisimman pitkään, ennen kuin käy pissalla. Itse en yrittänytkään öisin sitä, jotta yöuni kärsisi mahdollisimman vähän, mutta päivisin aina pidättelin ja kärvisttelin, ja muutaman kuukauden jälkeen ei tarvinnutkaan enää öisin herätä pissahätään ;) Se on ollut mun yksi jaksamisen auttajista, ettei sentään senkin takia tarvii heräillä, joten siksi jaan vinkin kaikille muillekin!

Väsymyksestä muuten. Täälläkin pelottaa. Meillä on koettu sellaisiakin kuukausia, että herätään läpi yön 10-20 minuutin välein ja nukutaan vain tissi suussa. Voisin avautua huonosti nukkuvista lapsosista paljonkin, mutta jätän toiseen kertaan... :) En tiiä mitä odottaa Sankarilta, mutta olen varautunut siihen, että univajeen määrä tulee olemaan taas sietämätöntä ja käsittämätöntä ja infernaalista ja ja ja... sanat loppuu kesken. Mutta siitä sitten selvitään jotekin, niin kuin kaikesta muustakin aina.

Shuri ja Sankari 6+6

PS. Jaksoin tällä kertaa tarkistaa raskauslaskurilla, että missä viikoissa mennäänkään (hedelmöitysajankohdan mukaan), enkä ees ollu niin pitkällä ku luulin, höh...
 
Hellurei taas pitkästä aikaa..
Täällä on yksi onnellinen äiskä, ainakin vielä tällähetkellä... Käytiin tänään miehen kanssa ultrassas.. Siellä meidän pikkuinen touhusi kovasti.. Siellä se täti tuumasikin et tämähän on sypäkkä tapaus.. ;) ihanaa oli nähdä oikeasti että minun mahassa oikeasti kasvaa pieni ihmisen alku, kun tähän mennessä on ollut niin epätodellinen olo.. ja kaikki tuntui muutenkin olevan kunnossa.. Koko päivän olen vain hymyillyt ja ollut jossain omissa pilvilinnoissa..

Pinsulli minun tietoja voisi hieman muutella.. Eli laskettuaika muuttuui 31.7. ja mulla np-ultra 20.1. sekä neuvola lääkäri 28.1.
 
Kirjoittelen nyt minäkin taas tänne...
Pahaa oloa pukkaa, kaikki hajut ärsyttää ja tuntuu että kaikki myös haisee (siis tosi pahalle).
Väsymys on jotain käsittämätöntä! Osansa siihen tekee myös nämä katkonaiset yöt, mutta yritän aina ainakin hetken päivässä levätä. Vaikka se onkin vaikeaa kun haluaisi hoitaa nuo kotityöt silläaikaa kun vauva nukkuu.

Olen kertonut vasta parhaalle ystävälleni ja hänellekin vain olosuhteiden pakosta ;)
Kyllä muiden kohdalla odottelen np-ultraan, koska vielä en malta uskoa tätä todeksi...

Mirka J. & Elma 9+5
Jaiks, huomenna neuvola!
 
Moi taas kaikki, on tosi kiva kun täälläkin keskustelu jatkuu Facebookista huolimatta :)

PELOISTA
Mua pelotti keskenmeno aivan kamalasti sen verenvuodon jälkeen ja se säikäytti kyllä niin ettei oo sen jälkeen enää kellekään kerrottu raskaudesta. Tietty pelottaa seulat ja se jos niissä on jotain, kun kaikista eniten sitä haluaisi kuitenki ihan terveen lapsukaisen. Synnytys ja mitä sen jälkeen tapahtuu ei vielä ainakaan pelota. Raha-asiat tietty stressaa, mutta mä koitan sitä helpottaa niin, että säästän nyt kaiken minkä voin.

HENGÄSTYMISESTÄ
Imuroidessakin hengästyy :LOL: Mulla on nyt liikunta jääny ikävästi kun on niin vetämätön olo ja työt vie viimesetki mehut. Vapaapäivät menee töistä toipumiseen. Plääh.

HANKINNOISTA
Mä oon ajatellu hankkia käytettynä kaiken paitsi turvaistuimet. Oon katsellu Torilta huvikseni ja siellä näyttää hyvin liikkuvan vaunut ja rattaat. Sopuhintaanki vielä. Mutta tosiaan nuo hankinnat saa odotella pitkälle kevättä.

OIREISTA
Ruuanlaitto on kiinnostanu mua aina HYVIN satunnaisesti. Nyt mä vietän vapaapäivät kokkaillen kaikkea maukasta ja terveellistä ja suunnittelen jo kokkailut tulevillekin vapiksille. Tän täytyy olla raskausoire :p
 
Päivitetty.

Jee, kerrankin kunnolla tekstiä! Ehkä pitäis käydä täällä vähän harvemmin ku viis kertaa päivässä... ;D

OLA, mulla ainakin tuntuu kohtu vaan tuossa häpyluun yläpuolella, kun laittaa kämmenen siihen. Ja nimenomaan selällään tuntuu. Yksilöllisiähän nuokin kai on :)

Sipuri, pelottaa. Välillä meinaa iskeä oikein paniikki. Mua pelottaa suurimmaks osaks synnytys, koska esikoisen synnytys meni vähän niin ja näin vaikka sieltä elävä poika sitten tupsahtikin. Yritän muuttaa sen synnytyspelon sellaiseksi, että yritän itse aktiivisesti vaikuttaa siihen miten synnytys mahdollisesti sujuu. Siis, treenaamalla, ulkoilemalla, syömällä hyvin, tekemällä hengitysharjoituksia ja pitämällä itseni kunnossa. Koska synnytys vaatii paljon enemmän voimia kuin kuvittelin. Paljon enemmän! Se ei oo mitään puppupuhetta kun sanotaan että synnytys on kuin maratoni. Varsinkin jos se venyy :D

tarantellah, oon ymmärtänyt että on ihan normaaliakin jos yhtään oireita ei ole. Ei kannata huolestua liikaa, tiistaina se sitten selviää :) Eiköhän kaikki ole hyvin!

Tervetuloa TatjanaL! :flower:

helke, jep. Täällä kokemusta. Mies on opiskelija, ja minä olen opiskelija hoitovapaalla. Me pärjätään ihan hyvin tällä hetkellä, koska itseasiassa hoitolisä on isompi kuin opintotuki :D Mä siis olen kotona luultavasti siihen asti kunnes mies valmistuu ja työllistyy, ja jatkan itse sitten opintoja. Elikkä siis mies saa tällähetkellä opintotukea ja yleistä asumistukea (koska perheelliset opiskelijat eivät jostain kumman syystä saa opintotuen opintolisää). Minä saan sitten sitä kotihoidontukea ja lapsilisän. Ihan hyvin pärjää jos on tottunut elämään opiskelijatuloilla :) Mua kyllä vähän huolettaa miten kahden lapsen kanssa pärjää näillä tuilla, mutta eipä niitä lapsia rahalla kasvateta ;)

reirei, me otetaan se seulonta :) Just kävin toissapäivänä verikokeissa.

Elythia, kiva että ainakin joku haluaa jäädä tänne ;)

Shuri, tulipa hyvä fiilis tuosta mitä sanoit! Ihan tuli tippa linssiin :') Kiitos!

Kertomisesta, kerrottiin eilen muutamalle miehen koulukaverille kun kävivät meillä kahvittelemassa. Tästä porukasta ainut naispuolinen tutkaili VÄLITTÖMÄSTI mun mahaa! Joten ajattelin siinä sitten että noh, kai sen voi näille kertoa. Yksi heistä itseasiassa jo tiesi, siis oikeasti oli kuullut tästä, vaikken ollut kertonut :D Haha. Muuten ajattelin kyllä venyttää sinne np-ultraan, eihän siihen ole enää ku kaks viikkoo...Hoh!

) . ( Täällä rinnat kipenee kipenemistään. Alavatsaa myös nipistelee lähes säännöllisesti. Mulle on nyt parin päivän ajan iltaisin päivällisen jälkeen tullut ihan järkyttävän huono olo. Mistähän sekin lie johtuu, iltapahoinvointia... :D

Ei kait tässä nyt sitten muuta, aika tuntuu just nyt taas jostain syystä matelevan, ehkä johtuu siitä kaukaisuudessa odottavasta np-ultrasta...

Pinsuli ja himpula 11+0 *poks* !! :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Mites muuten, te joilla on jo lapsia ja olette kovia urheilemaan, minkälaisia treenivaatteita ootte käyttäneet sitten kun maha alkaa olla jo iso ja kasvaa kokoajan? Urheiluliivit, housut ynnä muut?

Mä en treenannut esikoisen raskausaikana juuri ollenkaan yhtään, koska mulla oli niin pahat iskias -kivut. En edes pystynyt kävelemään :/ Nyt pitää jotenkin vaan yrittää keksiä jotain, että saan liikuttua myös rv:n 25 jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Moikka kaikille,

Pitäisköhän minukin aktivoitua kertomaan jotain muutakin kuin pelkkiä ultrakuulumisia tähän ketjuun..;)

Onnea kaikille hyviä uutisia saaneille! Ja voimia kaikille vaikeissa tilanteissa oleville!

FB-ryhmään en ole aatellut liittyä. Jostain syystä mää vaan haluan säilyttää mun nimen ja muut salassa. Ja tykkäänkin kirjotella, tai ennen kaikkea lueskella, tätä kaksplussaa. Tää on niin iso osa mun päivää ku oon kuumeilupuolella kirjoitellu keskenmenon jälkeen kuumeilevissa jo parisen vuotta.

Kertomisesta Mun muutama hyvä ystävä ja työkaveri tietää..Ja mun äiti. Miehen vanhemmat ei taida tietää vielä..en oikeestaan edes tiedä et onko mies kertonu vaiko ei! :D Me kerrottiin toissapäiväisen ultran jälkeen myös esikoistyttärellemme, hän on 5-vuotias. Aivan ihanasti suhtautuu vauvaan..onkin odottanut pikkusisarusta jo pitkän tovin. Tyttö tiesi myös 3/12 keskenmenneestä raskaudesta. Sanottiin tuolloin, että vauva meni taivaaseen. Nyt sitten puhelee jatkuvasti, että "tämä vauva ei äiti mene taivaaseen". Ihana kullanmuru! :heart:

Peloista olitte keskustelleet..mulla siis takana 3 perättäistä keskenmenoa noin 2,5 vuoden aikana. Ei siis tuo raskaaksi tuleminenkaan ole ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Tämä raskaus alkoi reilu vuosi viimeisimmästä keskenmenosta, joka oli rv:lla 7. Kaki aiempaa keskenmenoa on olleet keskeytyneitä..sykkeet on ehditty kummassakin näkemään ja sitten rv:lla 10 ultratessa todettu kuolleiksi rv:lla 8-9. Nyt siis pelko keskenmenosta on koko ajan läsnä. Varsinkin kun tuo tuleva 10. raskausviikko on vielä sellainen kehitysherkkä viikko niin meinaan kyllä kehittää paniiikkia pienestäkin asiasta.

Oma turvonnut napa Pikkuinen meinas tänä aamuna säikäyttää mut ihan toden teolla! En nimittäin meinannu millään löytää sydänääniä dopplerilla. Etsin ja etsin ja etsin..noin puoli tuntia eikä mitään! Sitten pidin pikku tauon ja sen jälkeen se ihana jumpsutus kuuluikin heti kun laitoin anturin vatsalle. :heart: Kivi putosi sydämeltä! Tuoo dopplerin käyttö on ainut keino mulle pysyä järjissäni tällä hetkellä. Muuten varmaan ramppaisin ultrassa harva se päivä. Oireina on tällä hetkellä tuo mahdoton turvotus iltaisin. Tissikipu on vaihtelevaa..välillä, etenkin aamusin, ne tuntuu ihan normaaleilta. Eli ilman noita sydänäänten kuulemista, olisin varma ettei kaikki ole kunnossa. Pahoinvointi painottuu iltaan eikä ole enää niin rajua kuin vielä pari viikkoa sitten..Jos maha pääsee tyhjäksi niin silloin kyllä yököttää. Iltaisin tuppaa myös olemaan alamahakipuja, johtunee kohdun kasvusta. Ja ummetus! Voi hyvänen aika kun se onkin vaikeeta saada jotain tulemaan ulos tästä kropasta. Viime viikolla oli sitten ripuliakin, kun ei ollu vatsa toiminut moneen päivään. Mutta eirttäin onnellinen olen tästä kaikesta. En vaihtaisi tätä mihinkään maailmassa! Vannoin jo kauan sitten, että jos ikinä enää tulen raskaaksi, niin en kyllä valita mistään vaivoista. Niin toivottu tämä pieni on meille. :heart:

MiNalo rv 8+6 (ultran mukaan 9+0)
 
Mitenhön minä pärjään jos vauvaa ei tule, tämän palstan lukeminen on niin hyvää ajanvietettä :)
Maanantain ultra tuntuu olevan niin helkutin kaukana, että pinna ei meinaa kestää millään. Toivoisin niin pääseväni jo viim perjantaina niin olisi vkl sitten joko pilalla tai hyvä. Nyt se on vaan piinaa.
Raskausoireet on ja pysyy, kohtu on jo tunnusteltavissa. Jurppii jos se onkin vain tyhjänkasvattamo.
 
Facebookista Minulla kanssa tiukkalinja fb:n suhteen, joten pysyttelen mielummin täällä. Kiva että meitä on monta samoilla linjoilla niin pysyy tämäkin ryhmä "elossa" =)

tiiti85 Täällä kanssa yksi joka voisi suorittaa neuvolat mielellään etänä. Tykkään kyllä että kuulen sydänäänet, sehän on yksi kohokohta ja toki kaikki testit ovat tärkeitä, mutta sitten se kaikki muu. Meillä aika on aina tunnin. Onko muilla samoin vai vaiheleeko paikkakunnittain? Ja suurinosa eli about 45 minuuttia on juuri parisuhde, tukiverkko, mieliala yms. keskustelua... Toki se voi olla jollekin tärkeää ja silloin tietysti tarpeellista, mutta kun itsellä kaikki hyvin eikä ole tarvetta keskustella niistä niin se tuntuu turhauttavalta. Ja vaikka mielenpäällä olisikin jotain, niin keskustelen kyllä yleensä mielummin mieheni, äitini, siskoni tai ystävieni kanssa ennemmin kuin "tuntemattomalle" neuvolan tädille. Tännekin tuntuu luontevammalta kirjoitella =) Ja se eka neuvola on tosiaan 17.1., jos Pinsuli jaksaa päivitää. Ja minulta kanssa iso tunnustus Pinsulille siitä, miten ahkerasti tietoja päivität!:flower:

Sipuri ja Pinsuli ja muut jotka kärsii peloista Täällä on alkanut kanssa mm.painajaiset. En yleensä koskaan näe painajaisia, mutta nyt niitä on aika usein. Eivät liity vauvaan tai raskauteen vaan milloin mihinkin, mutta ovat todella ahdistavia. Lisäksi valvoin viime yönä miettien raha-asioita, sekin on hassua koska tullaan toimeen ihan hyvin, molemmilla vakityöpaikat jne. mutta aloin vaan maalailla kaikenlaisia kauhuskenaarioita päässäni. Synnytyspelon jaan myös! Ensimmäistä en pelännnyt, mutta kun sitten siitä tulikin monen päivän reissu ja lopussa hieman kiirekin vauvan takia ja sitten vielä vauva joutui muutamaksi päiväksi tiputukseen, niin nyt kyllä pelkään. Ja eniten juuri vauvan puolesta! Siinä voi menettää niin paljon!! Siinä myös tuntee itsensä todella pieneksi, kun ei voi kuin toivoa ja jaksaa. Yritän kuitenkin olla luottavisin mielin, koska viimeksikin kaikki päättyi lopulta hyvin ja saimme kotiin terveen, ihanan vauvan!:heart:

esteri76:lle täältä edelleen peukkuja ja jaksamista epävarmuuden kanssa!

Sukupuolesta oletteko ajatelleet kysyä sukupuolta rakenneultrassa vai jättää yllätykseksi? Ja onko toiveissa erityisesti jompikumpi? Esikoisesta emme malttaneet olla kysymättä. Tosin emme kertoneet sitä kenellekään muulle ennen syntymää. Nyt olisi toisaalta kiva pitää jännitys loppuun asti, mutta epäilen vähän, että maltanko sittenkään. Ei erityisiä toiveitakaan, toisaalta tyttö kun on jo poika, mutta olisi ne "veljekset kuin ilvekset" ihan yhtä ihana ajatus :heart:

Mabirris rv7+5, nimi vielä keksimättä..eiköhän se sieltä jossain vaiheessa muotoudu!=)
 
Viimeksi muokattu:
Jiiiihaaaa!!! Kävin yksityisellä ja syke löytyi!!! Viikot vasta 6+ eli vaikka testi pos jo 11.12 niin se oli lienee vain ihan liian herkkä ja selittänee alkuraskauden liian matalat hcg arvot. Kyllä pääsi tippa silmäkulmasta. Pitkä reilu 3vk ollut...
 
Täällä saavuttu onnellisena ultrasta :heart: Siellä se vauva pomppi ja heilutteli :heart::heart: Oli isompi kuin viikot ja siitäkös tälle mamalle tuli hyvä mieli, tässä kun on pelätty että oksentelu olis aiheuttanu ongelmia vauvalle. Niskaturvotusta ei ollut (vielä pitää kuitenkin odottaa verikokeiden tuloksia). Vitsit me ollaan miehen kanssa ihan onnemme kukkuloilla. Onneksi saatiin kymmenen kuvaa pienesti niin saadaan niitä ihastella seuraavaan ultraan asti. :heart:

// ja ultraus tehtiin kokonaan mahan päältä.

Sukupuoli aijotaan miehen kanssa selvittää sit rakenneultrassa. Tietää sit vähän mitä ostaakin kun tietää tuleeko tytölle vai pojalle. :)

Peloista
täällä en osaa kyllä vielä pelätä tulevaa elämää vaan ollaan päinvastoin todella innostuneita miehen kanssa lapsiperheen arjesta. Siitä me ollaan haaveiltu jo niin pitkään :heart: Me ollaan villit nuoruusvuotemme molemmat eletty oikein sata lasissa :)

Mä otan sata kertaa ennemmin ne yövalvomiset ja kakkarallit kun tän pahoinvoinnin. Eli ainoat pelot tällä hetkellä liittyy tähän omaan vointiin ja siihen, että saadaan vauva turvallisesti saatettua maailmaan. Synnytyspelko tulee sit varmaan ajallaan kyllä.

Esteri
Onnea ihanista ultrauutisista!
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä