Noppis late ei osoittele, eikä tapaile sanoja. paapattaa vaan. meillä esikko oli pienestä pitäen kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta, niitä tuli sitten sen kanssa paljon selailtuakin ja tyttö oppi kohtuu varhaisessa vaiheessa puhumaan. kakkonen sitten taas anto piut paut kirjoille ja kuville, ei kiinnostanut ennen puoltatoista ikävuotta, kun pikkuhiljaa alkoi tapailla sanoja, puhumaan rupesi selvästi parin vuoden iässä. latella on vähän samanlaiset elkeet. meillä pojat on sellaisia insinöörin poikia, että kaikkea pitää tutkia, kokeilla ja purkaa. tyttö on sitten se taivaanrannan maalari, jolla on valtava mielikuvitus, rakastaa piirtämistä, askartelua ja lukemista.
kuten niin usein on todettu, niin kehitys tapahtuu kaikilla eritahtia. puheen kehitykseen ei kai oikein edes puututa ennen kolmea ikävuotta, jos lapsi siinä iässä selkeesti ymmärtää puhetta, muttei vaan jostain syystä itse vielä puhu. liikkuminen on toinen juttu. olen aiemminkin jo maininnut, että jotkut oppii selkeästi uuden taidon joka kuukausi, toiset ottavat hirveän rynnäkön 1-1,5v iässä ja ovat sitten ihan samalla viivalla aikaisemmin kehittyneiden kanssa.
on selvää, että omaa lastaan tulee verrattua muihin, mutta pitäisi kuitenkin olla panikoimatta, jos oma ei kehity samaan tahtiin. ekan lapsen kanssa helposti käy niin, mutta näin kolmannella kierroksella sitä ottaa jo hiukan lungimmin. musta on ihan kiva lukea miten muilla kasvetaan ja kehitytään. niinkuin pauliinakin totesi on kiva nauttia vauvasta niin kauan kuin se vielä vauva on (senkin olen tajunnut vasta nyt kolmannen kanssa) ja olla iloinen niistä hymyistä, pulleiden vauvan sormien kosketuksesta ja siitä tiedosta, että olet vauvalle maailman tärkein. olen varma, että jokaisella lapsella on ne omat erikoispiirteensä ja tapansa, jotka tekevät omasta lapsesta erittäin erityisen. :heart: :heart: