***ELOMASSUT VIIMEISEN KERRAN***

Huomenta!!

Onnea Aukku pikku neidistä!! :heart:

Viime viikonloppuna muutama taisi lähteä synnärille, joten luulen, että kaikki meistä elokuisista on pikkuisensa saaneet.? Ja ei oo tän viikon aikana kukaan masulainen enää kirjottanut, joten jos mä nyt tekisin meille oman pinon tonne vauva puolelle. Ja voin jatkaa siellä päivittelijänä. :wave:

Mä meen nyt samantien, kun tytsy nukkuu vielä ainakin hetken toivottavasti. =)

Nähdään vauvapuolella!! :wave:

HooÄs ja Pimatsu 4vko
 
Meillä on tapahtunut edistystä arjessa; nukutaan vihdoin koko perhe samassa huoneessa. Esikoinen heräilee kyllä melkein joka yö vaikka vauva ei itkisikään, mutta viime yönä ei muuten tainnut herätä ollenkaan! Poitsu kiipeää sitten meidän viereen jossain vaiheessa aamuyöllä. Vauva nukkuu mun ja seinän välissä ja poika sitten mun ja miehen välissä:)

Meidän on pakko ulkoilla joka päivä, poika villiintyy muuten kun ei sisällä ole tarpeeksi tekemistä;alkaa hyppiä sohvalla ja tehdä muutenkin "vaarallisia" temppuja... me ollaan yleensä ulkoiltu niin, että vauva on mulla liinassa ja poju omissa rattaissaan. Jos ollaan vain lähipuistoon menty, vauva on ollut vaunuissaan ja esikoinen kävellyt(ei jaksa kuin lyhyitä matkoja) tai sitten tuplarattailla. Haluisin vielä seisomalaudan yhdistelmävaunuihin, kun esikoinen tosiaankin on jo niin reipas että varmaan jaksaisi seistäkin lyhyitä matkoja. Tuplat on tosi kätevät jos täytyy piipahtaa kauppaan tai postiin, koska ne kääntyy hirmu hyvin(on peräkkäin istuttavat).

Meillä oli muuten esikoisella ihan vauvasta asti ABC:n matkarattaat, joihin sai myös kantokopan, niin että kävi jo pienelle. On ne meillä vieläkin muttei juuri nyt käyttöä ole niille. Ne voisi laittaa vaikka parvekkeelle vauvan nukuttamisrattaiksi... Sitten kun alkaa nukkua päiväunia selkeämmin, nyt nukkuu pieniä pätkiä vain.

Pottailusta... meilläkään esikoinen ei suostu enää potalle, tai istahtaa kyllä mutta samantien lähtee juoksemaan munasillaan ympäri kämppää ja yleensä matolle pissalle :headwall: =) Ja kauhea kikatus tietysti päälle:)

Onnea vielä kaikille vauvan saaneille, jatketaan vauvapuolella :wave:
 
:heart: PIKKU PRINSSI SYNTYI VIIMEIN :heart: !

Poikamme syntyi 080908. Mitat 50 cm, 3835 g ja pipo 35 cm. Kotiuduttiin tänään.

Lyhyesti:48h hitaan avautumsivaiheen päätteeksi, kun olin 9cm auki, päädyttiin kiireelliseen sektioon vauvan lakitarjonnan vuoksi. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, maaliman sulosin nyytti nukkuu tuolla kehdossaan. Ja täytyy sanoa, että sain Naistenklinikalta parhaan mahdollisen avun ja hoidon. Jäi todella lämmin mieli siitä paikasta
:heart: .

Onnea muille vauvansa tällä välin saaneille :flower: !
 
Mä en ole itse paljo kerennyt kirjoittelemaan, lukemassa pyrin päivittäin käymään, ja mielelläni saan vertaistukea jatkossakin joten minne vauvapuolelle me ollaan siirtymässä kun en uutta pinoa mistään löytänyt????

Mairo ja Tyttö 4vkoa ja 6päivää
 
Onnea elo-onni08 ja tuiccu pikkuisista nyyteistä!! :heart: :heart:

Olemme siirtyneet eilen tuonne vauva puolelle jatkamaan kirjoittelua, koska nyt taitaa olla kaikki elokuiset saaneet vauvansa. Muutama taitaa olla vielä laitoksella, mutta kaikki vauvat ovat jo maailmassa. :wave:

HooÄs ja Pimatsu 4vko1vrk
 
Tässä nyt vihdoin tämä synnytyskertomus, jonka lupasin.

Synnytyspoltot alkoivat lauantaiaamuna 30.8. kello viiden aikaan. Koko lauantaipäivä oltiin kotosalla ja laskeskeltiin supistusten välejä ja kestoja sekä pakkailtiin sairaalakassia. Seuraavana puolen yön tienoilla supistusten välit alkoivat lähennellä viittä minuuttia. Jaksoin vielä vajaat pari tuntia kotosalla, mutta nukkumisesta ei enää tullut mitään. Puoli 2 soitin synnärille, että joko voidaan alkaa tulla kun supistaessa tuntui menevän taju. Kahden aikaan sitten pääsimme sairaalaan, puin sairaalakamppeet päälle ja vauvan sykettä seurattiin n. 15 minuuttia. Kolmelta tuska alkoi olla niin ylitsepääsemätön, että sain ensimmäisen lihakseen pistettävän rentouttajan. Se vei supistuksilta pahimman terän pois ja jäimme aulan kiikkustuoleihin odottelemaan että pääsisin synnytyssaliin. Mies oli tietenkin koko ajan mukana. Neljältä pääsimme vihdoin synnytyssaliin ja oksensin melkein heti, lihasrentouttaja oli tehnyt aika höntin olon ja se purkautui vatsan täydellisenä tyhjennyksenä. Viiden aikaan pyysin kätilöltä että saisin epiduraalipuudutuksen, koska aiemmin saatu lihasrentouttaja ei enää riittänyt. Vähän vaille kuusi anestesialääkäri kävi antamassa puudutteen ja sen jälkeen olinkin sitten "sänkyyn sidottu", sitä ennen kun pystyin vielä helposti supistusten aikana kävelemään ympäriinsä. Sitten alkoikin synnytyksen dramaattisempi osuus. Kätilöt puhkaisivat kalvot, että lapsivesi saatiin ulos ja vauvan sykettä voitiin seurata suoraan vauvan päähän laitetun pinnin kautta. Vauvan syke laski reippaasti jokaisella supistuksella, näytöllä vilkkui "sydänpysähdyksen esiaste" (lääkäritermein tottakai) ja synnytyssaleista vain meillä tila oli kriittinen. Tuntui aika hurjalta seurata sitä näytöltä, kun itsellä tuntui kaikki olevan suhteellisen ok, mieskin yritti pitää pokkaa vaikka huolissaanhan se oli. Lääkäri kävi vähän väliä ottamassa vauvan päästä Ph-näytteitä, joilla varmistettiin että vauvan hapetus oli hyvä, sykkeenlaskuista huolimatta. Ongelma kuitenkin jatkui, epäilivät että napanuora on vauvan kaulan ympärillä tai muuten vain puristuksissa, ja siksi minua valmisteltiin hätäsektioon. Kätilö laittoi virtsakatetrin ja se sattui ihan pirusti! Kohdunsuun avautuminen tapahtui suhteellisen nopeasti viimeisten 7-9 sentin osalta ja kun lääkäri vaihtui, hän totesi että yritetään saada vauva syntymään alateitse. Kun ponnistusvaihe alkoi, lääkäri suostui pyyntööni, että katetri otettaisiin pois. En olisi oikeasti kestänyt koko ponnistusvaiheen ajan sitä kipua, jonka katetri aiheutti. Kello oli sunnuntaiaamuna jo lähemmäs kymmentä kun aloin ponnistaa vauvaa maailmaan. Kätilö joutui auttamaan kohdunsuun reunaa kädellään, koska olin vasta 9 senttiä auki kun ponnistamisen tarve tuli. Hän myös leikkasi välilihan eli teki episiotomian, repeämien välttämiseksi. Sain pitää toista jalkaa lääkärin ja toista kätilöharjoittelijan kylkeä vasten jokaisella ponnistuksella. Ja yksi kätilö auttoi käsillään vauvaa pois kohdusta, joten minulla oli erittäin turvallinen olo - olin hyvissä käsissä tuskista huolimatta. Kyllähän siinä jo tuli jossain vaiheessa se tunne, että ottakaa se pois keinolla millä hyvänsä, etenkin silloin kun vauvan pää oli juuri syntymäisillään ja ponnistuksen tarvetta ei selkeästi tuntenut. :) Neljänkymmenenyhden minuutin ponnistamisen jälkeen kuului parkaisu ja pieni ihana tyttö oli syntynyt. Sain vauvan vatsan päälle katselemaan maailmaa ja hän sai myös maistaa ensimmäiset äidinmaitopisarat. Istukan syntymisen vauhdittamiseksi sain tippaan oksitosiinia ja jälkeisten jälkeen kätilöharjoittelija tikkasi alapään paikkoja varmaan tunnin. Mies katkaisi napanuoran ja ylpeänä isinä kylvetti vauvan ensimmäistä kertaa. Sitten pienokainen joutui pariksi tunniksi keskoskaappiin lämmittelemään, kun oli niin pieni, vaikka syntyi raskausviikolla 41+2.

Bibabbaloola ja pikkuprinsessa 2 vkoa
 
Hei kaikille!

Yritän pikaisesti päivittää tiedot.. Eli vihdoinkin meillekin syntyi vauva ! 8.9.08 klo 8.58. 7.9 aamulla klo 7 meni lapsivedet ja siitä sitten alkoivat supistukset. Synnytys oli tosi pitkä ja vaikea, siitä myöhemmin lisää (ilman traumoja ei selvitty). Vauvalla oli alkuun hengityksen kanssa komplikaatioita ja tehovalvonnassa vietti elämänsä ensimmäiset päivät. Tyttö saikäytti vanhempansa perusteellisesti!
Mutta nyt ollaan oltu kotona viikonloppu ja tyttö on maailman kaunein ja ihanin!

Täytyy myöhemmin yrittää ennättää lukea teidän muitten kuulumisia!

Marikoo ja Papuliini 7 vrk
 

Yhteistyössä