Hui, tänään on se jännittävä päivä, et mulla alkaa kv-harjoittelu! Tuossa puolen tunnin päästä pitäis lähtee kävelee, kun on taas koko päivän suppaillut siihen malliin, et täytyy varata kunnolla aikaa, etten ainakaan itse aiheuta lisää suppareita. Mulla on niitä ollut jostain viikosta 12-13 alkaen, välillä suppailee koko päivän, välillä ei tuu yhtään. Eipä ne täällä (Norjassa) pidä niitä ollenkaan pahana, enkä oo sit jaksanut itekään niistä stressata, kun eivät kuitenkaan oo kipeitä.
Hih, jos te kaikki passiiviset kirjoittajatkin oisitte kirjoittajia, niin montakohan sivua/päivä tänne tulis tekstiä?? Nytki tässä maaliskuun aikana tullut jo 30 sivua!
Mulla on ollut 2 käyntiä lääkärin luona ja kerran kätilöllä, viikoilla 8, 12 ja 15. Ensi viikolla on kätilö (19+2) ja ultra (19+3). Sen jälkeen en varmaan täällä enää käykään kun kerran lääkärillä tai kätilöllä, kun toukokuun lopulla palataan Suomeen. Kerran on kuunneltu vauvan sydänäänet, kertaakaan ei vielä ultrattu, tai ees tehty sisätutkimusta noista jatkuvista suppailuista huolimatta... että täällä ei tosiaan stressata!
Tänään kaupassa kolhasin mahani aika lujasti ostoskärryyn ja vähän kyllä jo ehdin säikähtää... onneks vauveli on vähän liikkunut sen jälkeen... ei kai nuo iskut nyt vielä aiheuta mitään, mut oon melko varma, et just sillä kohdalla mulla on istukka, mihin osaan mahaa kärry osui (siinä on alusta asti tuntunut joku möllykkä). Viime raskaudessa mulla oli istukka aika samoissa kohdissa ja sillon hoettiin koko ajan, et varo mahaasi, kun on istukka noin "huonossa" kohdassa = suoraan edessä. Taaempana se ois vähän paremmassa turvassa.
Peilistä katoin itteeni aamulla suihkun jälkeen - ja onpas lantio levinnyt! Siis mullahan on oikee tiimalasi vartalo nyt (huolimatta superisosta mahasta!), kun on tissit ja lantio niin kasvaneet! Uskomatonta, mut tossa alkukuusta ostetut uudet rintsikatkin alkaa jo tuntua liian pieniltä... kaupassa näytti seuraava koko NIIIIIN isolta, et ajattelin, etten sellasii tarvii ikinä... mut pitää kattoo, onko se lähdettävä vielä niitä ostamaan...
Mut nyt alan valmistautua lähtöön... kotiäidille tsemppiä tulosten odotteluun! Mulla on yhdellä hyvällä ystävällä kromosomivirhe, mikä on todella harvinainen koko maailmassa. Tytöillä voi olla vaaraton (kuten hänellä) ja voi elää normaalia elämää, poikalapset kuolee jo kohtuun... mut jotenki tän ystävän takia mulle on tärkeintä että saan elävän lapsen, joka pystyy elämään ilman koneita ja laitoshoitoa, jos olis edes sen verran terve! Nyt oon vähän tullut siihen aatokseen, etten ees ultrassa kysyis sukupuolta, toisaalta ois kiva jännätä elokuulle asti!
Hemuli 18+4(?)