Pitääpä munkin pyytää tuo kertomus! Jännä lukea mitä musta on kirjotettu! Mä aloin siinä synnytyspöydällä itkemään kun yhtäkkiä tajusin että hei tää synnytys on nyt viimein ja vihdoin tositoimissaan ja tätä on ootettu! Kätilö kyseli että hei mikä sulla on, ootko kipeä vai mitä.
Mietin jälkeenpäin vähän hävetenkin että mitähän se kätilö aatteli musta kun itelle jäi kuva että olin vaan sellanen märisevä rätti siinä sängyllä (vaikka onhan siellä varmasti sata muutakin samanlaista äitiä) mutta sitten kuulin naapurilta/kaverilta joka oli silloin keikkatyössä samas sairaalassa että olivat jutelleet ja kätilö sanonut että sehän oli kuin ammattilainen ja kerro terveisiä että lisää lapsia vaan! Tuli hyvä mieli kyllä.
Noi synnytykset on jokainen ihan omanlaisensa ja harvalla varmaan menee niinkuin valmennuksien videoissa tms. Mulla yllätti se että kuinka pitkäveteistä se homma siellä sairaalassa onkin, ei mennytkään niin että yöllä sinne, alkututkimukset ja pian saliin ja siellä sitten alkaa tapahtumaan vaan me oltiin kauan siellä ekas tutkimushuoneessa kun aamuyöstä mentiin, sitten sain petidiiniä että saisin hetken nukkua (en ota enää ikinä tuota kun lopetti supistukset ja olo oli kuin huumehörhöllä tai niin päättelin), sitten lääkäri tutki ja irrotteli kalvoja (iso mies käsi kyynärpäätä myöten sisusksissa, AUTS!) ja tutki lapsiveden värin, prenalle sitten ootteleen että supistukset alkaa ja kaurapussia kivunlievitykseen, mies lähti töihin, sitten joskus viideltä altaaseen jossa seittemään vai puoli kaheksaan ja sitten tutkittiin taas ja lopulta yheksältä saliin ja tippaan ja kalvot puhki, mies soitettiin ja tuli siinä vaiheessa töiden jälkeen takasin. Tyttö syntyi puoli yksi yöllä. Ite pyörryin suihkureissulla, osin varmaan äärettömän väsyn takia kun supistukset olleet kipeitä 5vrk.
Mä en nähnyt istukkaa enkä välttis oliskaan halunnut nähä. Epiduraali oli yli mahtava ja sen aion nytkin pyytää jos ehtii, samoin tuo allas oli ihan ok vaikka meinasinkin pyörähtää mahalleni koko ajan. Aquarakkulat ei tuntunut mulla missään. Ilokaasua vedin avautumisvaiheen silmät soikealla vaikka olin ajatellut etten sitä ota kun joillakin alkaa oksettamaan ja ajattelin että en halua alkaa vielä kaiken päälle oksentamaan. Surinaa ja vinkunaa aiheutti päässä mutta meni avautumisvaihe nopeaa.
Täällä on kans todella raihnainen odottaja kun joku tuolla kertoili kans. Jos tahti jatkuu samanlaisena vaivojen suhteen niin synnärille mennään rollaattorilla tai pyörätuolilla kunnon tukisukissa, vöissä sun muissa! Sormuksia en oo pitänyt vuoteen, pahan ihottuman sormien välissä, kassatyön ja nyt odotuksen takia. Mä esikoisen jälkeen suurennutin niitä, kuopuksen aikoina oli välillä hyvät ja välilä puristi ja nyt oli melkein isot kun laihduin puolitoista vuotta sitten niin paljon. Nyt en edes tiiä missä ne on! :ashamed: Hyvässä jemmassa... kun tietäis missä..
Nyt pitäsi jaksaa mennä vääntään keittoa kun isäntäkin kotiutuu töistä.
Mietin jälkeenpäin vähän hävetenkin että mitähän se kätilö aatteli musta kun itelle jäi kuva että olin vaan sellanen märisevä rätti siinä sängyllä (vaikka onhan siellä varmasti sata muutakin samanlaista äitiä) mutta sitten kuulin naapurilta/kaverilta joka oli silloin keikkatyössä samas sairaalassa että olivat jutelleet ja kätilö sanonut että sehän oli kuin ammattilainen ja kerro terveisiä että lisää lapsia vaan! Tuli hyvä mieli kyllä.
Noi synnytykset on jokainen ihan omanlaisensa ja harvalla varmaan menee niinkuin valmennuksien videoissa tms. Mulla yllätti se että kuinka pitkäveteistä se homma siellä sairaalassa onkin, ei mennytkään niin että yöllä sinne, alkututkimukset ja pian saliin ja siellä sitten alkaa tapahtumaan vaan me oltiin kauan siellä ekas tutkimushuoneessa kun aamuyöstä mentiin, sitten sain petidiiniä että saisin hetken nukkua (en ota enää ikinä tuota kun lopetti supistukset ja olo oli kuin huumehörhöllä tai niin päättelin), sitten lääkäri tutki ja irrotteli kalvoja (iso mies käsi kyynärpäätä myöten sisusksissa, AUTS!) ja tutki lapsiveden värin, prenalle sitten ootteleen että supistukset alkaa ja kaurapussia kivunlievitykseen, mies lähti töihin, sitten joskus viideltä altaaseen jossa seittemään vai puoli kaheksaan ja sitten tutkittiin taas ja lopulta yheksältä saliin ja tippaan ja kalvot puhki, mies soitettiin ja tuli siinä vaiheessa töiden jälkeen takasin. Tyttö syntyi puoli yksi yöllä. Ite pyörryin suihkureissulla, osin varmaan äärettömän väsyn takia kun supistukset olleet kipeitä 5vrk.
Mä en nähnyt istukkaa enkä välttis oliskaan halunnut nähä. Epiduraali oli yli mahtava ja sen aion nytkin pyytää jos ehtii, samoin tuo allas oli ihan ok vaikka meinasinkin pyörähtää mahalleni koko ajan. Aquarakkulat ei tuntunut mulla missään. Ilokaasua vedin avautumisvaiheen silmät soikealla vaikka olin ajatellut etten sitä ota kun joillakin alkaa oksettamaan ja ajattelin että en halua alkaa vielä kaiken päälle oksentamaan. Surinaa ja vinkunaa aiheutti päässä mutta meni avautumisvaihe nopeaa.
Täällä on kans todella raihnainen odottaja kun joku tuolla kertoili kans. Jos tahti jatkuu samanlaisena vaivojen suhteen niin synnärille mennään rollaattorilla tai pyörätuolilla kunnon tukisukissa, vöissä sun muissa! Sormuksia en oo pitänyt vuoteen, pahan ihottuman sormien välissä, kassatyön ja nyt odotuksen takia. Mä esikoisen jälkeen suurennutin niitä, kuopuksen aikoina oli välillä hyvät ja välilä puristi ja nyt oli melkein isot kun laihduin puolitoista vuotta sitten niin paljon. Nyt en edes tiiä missä ne on! :ashamed: Hyvässä jemmassa... kun tietäis missä..
Nyt pitäsi jaksaa mennä vääntään keittoa kun isäntäkin kotiutuu töistä.