Huomenta ja onnea synttärisankareille. Minäkin vanhenin alkuviikosta ja mun vanhemat viettää tänään 46. hääpäiväänsä.
salah Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin nuo hedelmät ovat kyllä listalla, mitä raskausdiabeetikon pitää syödä aika varovaisesti. Ne sisältävät runsaasti hedelmäsokeria, joka siis nostaa verensokeria helposti. Muistelen, että esim. välipalaksi oli sallittua syödä puolikas banaani, yksi omena tai 10kpl rypäleitä (juu, tarkkaan on laskettava). Päivässä tuo hedelmien määrä ei saisi olla kovinkaan runsas.
melluli: Tuo pään silittäminen on todella mahdollista. Eli kun kohdunsuu on auki ja vauvan pää jo todella alhaalla, sen voi helposti tuntea, jopa itse.
Täytyy sanoa, että tämä raskaus on kaikista raskauksistani omituisin. Siis ei minkäänlaisia vaivoja tai oireita. Yöt menee ilman vessakäyntejä, ei närästystä tai lonkkakipuja, ei supistuksia. Raskauden huomaan vain hieman pinkeistä vaatteista ja siitä, että kumartuminen on vaikeaa, esim. lelujen kerääminen lattialta. Mutta ei voi valittaa, kun tietää, mitä se voi pahimmillaan olla.
Näillä oireilla sitä onkin vaikea kuvitella, että sitä on kahden viikon kuluttua tähän aikaan Naistenklinikalla, ja toivottavasti jo tositoimissa.
Mitähän sitä keksisi, että sais taas yhden päivän kulumaan?
Scala rv 37
salah Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin nuo hedelmät ovat kyllä listalla, mitä raskausdiabeetikon pitää syödä aika varovaisesti. Ne sisältävät runsaasti hedelmäsokeria, joka siis nostaa verensokeria helposti. Muistelen, että esim. välipalaksi oli sallittua syödä puolikas banaani, yksi omena tai 10kpl rypäleitä (juu, tarkkaan on laskettava). Päivässä tuo hedelmien määrä ei saisi olla kovinkaan runsas.
melluli: Tuo pään silittäminen on todella mahdollista. Eli kun kohdunsuu on auki ja vauvan pää jo todella alhaalla, sen voi helposti tuntea, jopa itse.
Täytyy sanoa, että tämä raskaus on kaikista raskauksistani omituisin. Siis ei minkäänlaisia vaivoja tai oireita. Yöt menee ilman vessakäyntejä, ei närästystä tai lonkkakipuja, ei supistuksia. Raskauden huomaan vain hieman pinkeistä vaatteista ja siitä, että kumartuminen on vaikeaa, esim. lelujen kerääminen lattialta. Mutta ei voi valittaa, kun tietää, mitä se voi pahimmillaan olla.
Näillä oireilla sitä onkin vaikea kuvitella, että sitä on kahden viikon kuluttua tähän aikaan Naistenklinikalla, ja toivottavasti jo tositoimissa.
Mitähän sitä keksisi, että sais taas yhden päivän kulumaan?
Scala rv 37