Synnytyaskertomusta lyhyesti:
Eli 1.9.. alkoi aamuyöstä pienet kivut ja supistukset, aamulla vessassa käydessä tuli paperiin myös verta.
Supistuksia tuli pitkin päivää enemmän ja vähemmän, mutta kuitenki kipeähkösti.
Illalla vietiin esikoinen mummolaan yöksi siltä varalta jos tulee yöllä lähtö, ja jos ei nii ylikaikaiskontrolli olisi aamulla kuitenki ollu.
Illalla alkoi sitten supistukset tuntumaan jo aika napakoilta ja niitä tuli tiheemmin...
Joskus 22.00 aikaa lähettii ajaa kohti Oyssia, ja käytävällä katottii viel kelloa että ekan kerran tästä kävellään n. klo 22.30 (jos passitetaan takas kotii).
Sisälle mentiin ja tutkittii tilanne, 3cm auki ja kanava hävinny, eikun saliin. Supistuksia tuli mutta, ei viel niin pahoja...ilokaasua hengittelin siinä...siitä ei ollu paljon apua, mutta mukava pöhnä tuli, joten kipu vähän vaimeni.
Kun supistukset alkoi oleen kovempia, aloin pyytämään jotain muuta...kohdunkaulanpuudutetta kokeiltiin seuraavaksi...ei mitään virkaa koko puudutteella!! Täysin turha!
Kalvot puhkaistiin sitten klo 01.00, ja johan alkoi rytinällä tapahtuun...
Supistukset koveni, ja kätilö soitti anestesialääkärin paikalle epiduraalia varten...no, epiduraali muuttu spinaaliksi, koska olin jo 7cm auki, ja kipu sietämätöntä!!!
Lääkäri yritti, ja yritti laittaa mutta em voinut olla paikalla...sattui niin kamalasti...tais olla 4 kertaa kun yritti ja aikaa vierähti...
Ponnistamisen tarve oli aivan järkyttävä välillä kun vauva teki tietä itselleen.
Kun lääkäri sai sen spinaalin jotenkuten laitettua, nii aaaaaah, mikä tunne!!! Johan helpotti.
Siinä samalla aukenin 10cm, ja odotettii että ponnistuttais...mut ei. Ja vauva oli vielä korkealla...ei laskeutunut ollenkaan...
samalla alkoi vauvan sykkeet laskea supistusten myötä, ja pahimillaa oli useemman minuutin 80 luokkaa.
Ph arvot otettii klo 02.15 ja 02.55 ja laskussa oli....
kiireelliseen sektioon! (imukuppia ei voinut käyttää kun vauvan pää oli liian ylhäällä)
2.9.2010 Klo 3.27 rääkäisi ihana poika, jolla painoa 3720g, ja pituutta 52cm!:heart:
Pikku hetken ehdin poikaa nähdä kun se vietiin pois, ja minä jäin saliin...sieltä heräämöön, ja aamulla osastolle tutustuun poikaan!
Lääkäri oli sanonut miehelle kun oli vauvaa tutkinu leikkauksen jälkeen, että napanuorakin oli ollut aika lyhyt (45cm)
Mahdollinen syy vauvan ahdinkotilaan oli, että napanuora oli jotenki häpyluuta vasten, joten se jäi puristukseen.
Ja kuvaa pienestä:heart: