Siiruska tuolla tammikuisissa itse pyörin, mutta jostain syystä on näitä synnytyskertomuksia tapana lueskella ja on ihan pakko tsempata sinua!
Itse synnytin keskimmäisen lapseni v.2004 ja minulle tuli III-asteen repeämä ja paikkailtiin siis nukutuksessa synnytyssalissa pitkälle toista tuntia, sulkijalihas repesi täysin jne. Alkuun se tilanne oli ihan hirveä, pierua ei käytännössä pystynyt pidättämään, vaan se tuli jos oli tullakseen ja kyllähän se isompi hätä kerran ehti housuun asti ennen vessaan pääsyä. Jotenkin koko juttu oli ihan hirveää, mä olin silloin 21v ja paskoin housuuni!!
Jälkitarkastus tehtiin äitiyspolilla, jossa lääkäri totesi, että alakautta en saa enää milloinkaan synnyttää, että jos vielä lapsen saan, sektio on ainoa vaihtoehto. Lopuksi vielä toivotti hyvät loppuelämät toteamalla, että sitten
kun sinä 50-vuotiaana paskannan housuusi, se johtuu tästä.
Mielialaa paransi vielä suunnattomasti neuvolan täti, joka sanoi, että se on mun oma syyni, että repesin niin pahasti, että en osannut vaan ponnistaa oikein. Kiitti v*tusti ääliö!
Noh, aika parantaa haavat. Alussa alapäässä tuntui sellaista "paineentunnetta" joka edelleen palaa kuukautisten aikaan, mutta pidätyskyky palautui täysin ennalleen ja koko repeämä oli enää paha muisto. Gynekologilla käydessä kaikki jaksaa ihmetellä, että kun on niin siisti alapää, että ei uskoisi, että on niin pahasti revennyt
Noh, sitten tuli vuosi 2009 ja testiin tuli kaksi viivaa ja taustalla päässä soi tympeän naislääkärin jankutus pakollisesta sektiosta ja päläpäläpälä. Koko raskauden ajan valmistauduin henkisesti suunniteltuun sektioon ja surin ihan suunnattomasti, että se menee niin. Sitten tuli synnytystapa-arvio ja lääkäri sanoi, että koska olen parantunut täysin niin mikäli haluan, saan synnyttää alakautta ja niinpä ajatukset kääntyikin sitten normaaliin alatiesynnytykseen.
Lääkäri sanoi, että tällä kertaa tehdään eppari vakiona, että estetään repeämän synty ja kätilöt ottaa huomioon repeämän. Muistihan hän vielä itsekin - ja harjoittelija ihailla, että ei uskoisi, että on niin paha repeämä
Synnytyksen aika tuli ja ponnistusvaihe, iski aivan järjetön paniikki ja mä itkin siinä pöydällä, että mä en uskalla, kätilö tsemppas aivan mahtavasti ja hih -hänkin kehui, että on tosi siisti alapää, ettei uskois, että on niin pahasti revennyt
-ja tuki välilihaa tosi hyvin ja kieltäytyi tekemästä sitä epparia, jota paniikissa rukoilin.
Vauva syntyi ja ylös häpyhuuleen tuli pienen pieni nirhauma, joka kosmeettisista syistä ommeltiin YHDELLÄ tikillä!!
Eli kolmannen asteen repeämän jälkeen onnistunut alatiesynnytys on täysin mahdollinen, mutta valinta on täysin sinun! Sinä saat sektion, mikäli haluat, mutta myös alatiesynnytys voi olla onnistunut ja hyvä kokemus!
Nyt odotan vauvaa rv 21+0 ja tällä kertaa ajatukset on, että alakautta se tämäkin maailmaan tulee.
Tsemppiä sinulle ihan hirmuisesti ja yritä nauttia siitä vauvastasi! Kyllä se alapää siitä paranee ajan myötä, alkuun toki on tuskaista ja pelottavaakin, mutta aika parantaa haavat.