Tarulle jaksamista
itse kyllä varaudun kaiken aikaa kokemaan saman kohtalon.
Essencelle myös, epätietoisuudessa eläminen on hankalaa
vain aika näyttää mitä tuleman pitää.
Kuumeilevax5 voi kamalaa! Saanko kysellä et minkä rotuinen ja ikäinen koiruus oli ja onko mitään aiempia vaivoja ollut mistä olis voinu enteillä jotain tämmöistä? Paljon jaksamista myös sinne! Lemmikin äkillinen kuolema on jotain ihan hirveetä
siskon koiralle kävi niin, eikä saanu edes ruumista toimitettua eviralle tutkittavaksi kun joku kuljetusfirma sössi kuljetuksen ;( toivottavasti teille kuitenkin selviää mitä tapahtui. Parhaassa tapauksessa hessu on nyt päässyt kivuistaan eroon, jos sellaisia on ollut.
7. Viikko on lähtenyt käyntiin ja huomaa että oloja on tullut sen mukaan lisää. Jostain kumman syystä ne ei kiusaa töissä muuten kuin hirveänä paleluna ja nälän tunteena + vessassa saa ravata tämän tästä. Mut auta armias kun pääsee töistä kotiin! Kotiin ajaessa alkaa silmäluomet painamaan ainakin tonnin ja väsyttää niin paljon että tulee ihan huono olo
ja sit kun pääsee vaaka-asentoon sohvalle tai sängylle niin lyhty sammuu totaalisesti ja taju on pois muutamia tunteja. Mies on koettanut herätellä huonolla menestyksellä, sen verran olen saattanut liikahtaa että olen saanut syötyä + juotua ja mahdollisesti lähtenyt lenkittämään koiria. Väsyneenä/heränneenä olen tietysti myös hirveän herttainen luonne...not!
Alennusmyynnit! pitäisi varmaan alkaa nettishoppailla, ajattelin josko pari äitiyspaitaa ja ehkä yhdet housutkin just-in-case? Luulis että ne saa sitte myytyä eteenpäin helpostikkin jos ei tule käyttöä. Mutta olis ainaki jotkut housut jos yhtäkkiä kevättalvesta huomaakin ettei vanhat mahdu
ja siis silläkin uhalla että ei pääse edes mahaa kasvattamaan. Aika hyviä hintoja ne kyllä äitiysvaatteista ottaa, meneekö sitä kangasta todellakin niin paljon enemmän? Mitään vauvakamaa ei yhtään hotsita ostella kyllä vielä..
asumisesta, me asutaan tällä hetkellä omistusrivarissa, oisko nyt kohta jo viidettä vuotta
hyvin on 2 aikuista ja 1 koira sopinut tämmöseen 44,5 neliön kaksioon ja aiotaan varmaan eka vauvavuosikin mahtua. Tietenkin vaatii melkoisia tilaratkasuja mut lähinnä vain sen verran että saadaan jotenkin järkevästi lapsen sänky ja vaatteet johonkin. Vuokra-asuminen ei houkuta ja lainan saaminenkin menee varmaan vuoden vaihteessa haastavammaksi, et pitänee ootella et mieskin pääsee täysipäiväisesti tekemään töitä.
LA ajankohta on mietityttänyt jonkin verran. Ihan alunperin kun mä olen ajatellut että en halua olla tukevasti raskaana ainakaan kesällä ;D pallomaha ja helteet ei kuulosta kivalta ja ainakaan kukaan syksyn lapsen saaneista ei ole kombinaatiota kehunut. Mutta näillä mennään mitä on ja hyviäkin puolia olen yrittänyt tässä havainnoida! Mm. Miehen olis tarkotus valmistua alkuvuodesta 2014 ja viimenen puoli vuotta menee paljolti opinnäytetyön parissa = sitä voi tehdä kotona eikä sido aikaan ja paikkaan joten mäkään en ole sidottu olemaan kotosalla esm miehen töiden takia kun on vauva
toki hän tulee olemaan töissäkin mutta tuollain opiskellun ohessa sieltäkin ollaan varmasti tosi joustavia, kun tähänkin mennessä on ollut. Mikä tulee tarkoittamaan sitä, että isyysvapaita voi käyttää sitten siinä vaiheessa kun olen itse siirtymässä takaisin työelämään
ja sit tietty kesällä ei tartte olla niin kattavasti eri arsenaalia mammavaatteita kun löysiä kesäkuteita voi käyttää yhtä hyvin. Ja töistä voi ottaa täyspitkän kesäloman ennen äitiysloman alkamista, mikä olis varmaan ihan super! Kesällä tosin on töissä hiljaisempaa muutenkin, joten en nyt oikeastaan tiedä tulisko mulla niin pitkällä vapaalla muuta kui hirveän tylsää?
Mäkin olen liittymässä kyllä fb-yhteisöön sitten kun viikkoja on enemmän. Mies tosin on alkanut jo kiusoittelemaan että monessako mammaryhmässä sitä jo kirjoitellaan... Sitä ahistaa vissii että alan jo "mammautua" vaikka ei ole k*usitikkua enempää todisteita raskaudesta. Mikä on kyllä ahdistava fakta, kun se vähän syö tätä omaa henkistä valmentautumista. Sen mielestä mun oireetkin taitaa suurimmaks osaks olla keksittyjä ja raskaus epätodellinen kunnes toisin todistetaan. Mut kaippa se on ihan ymmärrettävää, ei se näitä juttuja koe samalla tavalla. Sille tää raskaus on vain se positiivinen testi; ei väsymystä, huonoa oloa, vessassa ravaamista, aallottaisia vatsakipuja tms. Vain hysteriaa välttelevä emäntä jolle tämä asia realisoituu päivä päivältä enemmän!
Mun kirjoittelutahti sit tulee olemaan vähän mitä on. Tietokone sanoi sopimuksensa irti ja kännykällä/tabletilla on vain helpompaa lueskella kuin sitten kirjoittaa juttuja. Mukavaa on ollut huomata että ketju on varsin aktiivinen ja meitä on täällä monenlaisia. Tossa jokunen sivu sitten oli puhetta
kertomisesta ja monenlaista kantaa oli ihmisillä. Ja täytyy kyllä sanoa että mä olen tosi kateellinen niille jotka osaa oikeasti iloita jo nyt siitä että on raskaana :ashamed: ! Jopa niin iloisia että raskaana olo on ainoastaan ihana asia jonka voi kertoa kaikille ja kaikki voi yhtyä iloon ja onneen.. Mä tosiaan tulin raskaaksi ekasta ehkäisyttömästä kierrosta ja vähän säikähdin sitä, koska mulla ja miehellä oli niin vahva fiilis siitä että kaikki ei tapahdu suitsait *naps* vain. Ja toki kokoaika on pelko siitä että nytkään alkio ei kehity, on viallinen tai menee kohta kesken.. Ja että tää kaikki olis vain liian hyvää ollakseen tottakaan. Äidille ja yhdelle keskenmenoa potevalle kaverille muotoilin tilanteen jopa niin, että kyseessä on ollut " tietoinen riski" josta on sitten tärpännyt. Että ei tää nyt ihan niin suunniteltu tapaus olisikaan. Osittain vain siksi, että mun tuntemukset on tosiaan erittäin ristiriitaiset enkä oikein osaa iloita. Mutta kuten äitini sanoi: "kyllä se sitten iloksi muuttuu kun on itse sisäistänyt asian". Luotetaan siihen ja hoetaan vaan hiljaa mielessä "raskaana kunnes toisin todistetaan"!
Kiitos blogilinkeistä! Kiva päästä lueksimaan "kohtalotovereiden" blogiaatoksia. Raskaus ja yritysblogeja olen lueskellut varmaan vuoden päivät (kuten myös tätä foorumia) silkasta mielenkiinnosta mutta nyt on aika paljon kosketuspintaa myös itsellä. Miehelle olen luvannut että raskaudesta tai lapsesta ei tule julkisia bloggailuja nettiin,joten pitänee kehitellä joku päiväkirjasysteemi.. Koiran elämä mulla on tallennettuna blogimuodossa internettiin mutta sen linkitys tänne tuskin on aiheellinen
Romaanikirjailija Sukkamonsteri (6+3)
