Moikka pitkästä aikaa!
Monesti oon alottanu kirjottaan tänne ja sitten onkin tullu jottain muuta, jotenka on jäänyt. Ollaan nyt pojan kanssa lomalla, mies käypi töissä, sen kesäloma alkaa 20.8. Otti sen onneksi sinne, koska LA on 26.8. Sitten hoksasin että liekö ollu laskettuaika sittenkään syynä, koska metästys alkaa siinä heti loman koittaessa =) Tietääpä tehneensä jos metille lähtee kyttäämään tänä syksynä!
Mulla on ollu supisteluja hirvittäästi, joitten takia oon ollu saikulla vapusta asti ja oon lomilla äippälomaan asti, joka alkaa 23.7. Kyllä kait tässä vois jo töihin lähteä, päivät alkaa tuntua melko pitkiltä, huoh...
Raskausdiabeteksenki sain huolikseni, poikkeavan paastoarvon takia. Nyt sitten kotona mittaillaan ja ei noissa näytä olevan mitään häikkää, minun mielestä diagnoosi tuli vähän turhaan. Viitearvo Oulussa paastoarvolle alle 5.3, mulla oli 5.4. Toisilla paikkakunnilla tuo viitearvo on 5.5
Saapi nyt ainaki ilmasen ylimääräsen ultran, kun pitää arvioida mahtuuko se mukelo syntymään millä tavalla. Sf:t menny koko ajan yläkäyrän yläpuolella.
Mulla on täällä kaikki valmiina, tytön vaatteet pestyinä, silitettyinä, kaapitettuina ja sängyt koottuna ja pedattuna. Vaunun kankaat myös oon pessy jo hyvissä ajoin ja turvakaukalon, koska tätä aikaa on nyt ollu ihan riittämiin =)
Ainoat asiat mitkä minua oikeasti kunnolla vaivaa tämän raskauden aikana on paino (+21kg) ja masennuslääkkeiden lopetus. Olin mielissäni noita lääkkeitä lopettamassa ja se onnistuikin hyvin, mutta kuukausi lopetuksen jälkeen alko mieli mennä maahan taas. Noita lääkkeitä syön alakuloisuuteen, kuten muutkin sisarukseni tekevät. Kaikilla on aikuisiällä puhjennut masennus, joka viittaisi siihen että lapsuudessa ei kaikki ole ollut niinkuin pitäisi olla. Meidän äiti kun on alkoholisti ja pahemman luokan narsisti. Noh, enivei, en nyt aio kuitenkaan noita lääkkeitä enää raskauden aikana syödä, kerta ne lopettanut olen, vaan alotan heti synnytyksen jälkeen taas ne. Lääkäri oli siiskin tätä mieltä. Vähäsen vain pelottaa synnytyksen jälkeinen aika, ne pari viikkoa, joka kestää että lääkkeet alkaa vaikuttaan. Toivottavasti en ole ihan itkemässä koko aikaa
Siellä oli joku, jonka mies tykkää törpötellä liiankin kanssa. Näin myös meillä... Tai siis aina vaan kun on vapaata, viikolla tai viikonloppuna, pitää ensimmäisenä käydä hakemassa "sauna-kaljat". Ei onneksi pörrää ympäripäissään, eikä lähde yleensä kotoa mihinkään, mutta sapettaa se silti... Johtuu ehkä näistä minun lapsuuskuvioista. En missään nimessä halua että omat lapseni näkee hirvittävää viinanjuontia ja tappeluja kotona.
Poika 5v, ei malttaisi millään oottaa että "Elsa" syntyy. Aikoo laulaa hälle ja antaa jopa tissiäkin
Kysyin eilen että mitä se tissin antaminen meinaa, niin poju sano: Nostan tietenki vauvan sun sylliin ja kaivan tissin esille! Tyhmä äiti kun luuli ensin että poika meinaa omaa tissiä antaa
Ei tällä erää muuta, lupaan ryhdistäytyä tänne kirjoittelun suhteen
Kaikille tsemppiä ja mukavia sadepäiviä!
Toivottellee Ansku ja Elsa 31+3