Kesämassu, hankala tilanne sikäli, että mitä pidemmillä viikoilla ollaan, alkaa viikkojen määritys koon perusteella olla hankalampaa. Yksilöllinen kasvu kun alkaa siinä rv 22. Ja näyttäisi siltä, että erikoisesti ei olekaan vaihdettu laskettua aikaa nt-ultrassa, vaikka ollaan menty reilusti yli vkon aikaisemmasta määrityksestä. Ja tämä viimeinen arvio on sitten jo mennyt hieman pidemmille viikoille ja ei ehkä enää ole niin luotettava. Kuin myös taaskaan ei enää tässä vaiheessa tehty ultra. Kyse on kuitenkin 2 vkosta jotka heitto on, niin se yksilöllinen koko voi olla tässä vaiheessa jo tuon 2 vkon verran ja uusi ultra ei anna niinkään enää sitten luotettavaa tietoa.
Hankala sanoa mitä enää voidaan tehdä, kun se la:n määritys on jäänyt uudelleen arvioimatta, silloin kun se olisi pitänyt tehdä. Käytännössä siis sulla ois nyt 2 laskettua aikaa ja itse luottaisin näihin kahteen keskimmäiseen ultraan, joissa on arvioitu pidemmälle aika kun eka ultra on näyttänyt (ei niinkään ultran aataminaikuisuuden takia, vaan juuri ym. syiden takia) Mutta tämä nyt on vain minun yksilöllinen mielipiteeni. Neuvolan th:lla ja lääkärillä voi olla jotkin perustelut, jonka takia he haluavat mennä myöhemmällä la:lla. Voitko soittaa neuvolan ohi äitipolille ja kysyä heidän mielipidettä tilanteeseen ja kerrot oman huolesi? Saisit myös toisen mielipiteen siitä. onko esim. istukan kalkkeutumista hyvä seurata lasketun ajan tienoilla, jos ollaankin 2 vkoa pidemmällä kuin nyt määritetty la on.
Alkoholista
. Joku mainitsikin olevansa natsi juomisen suhteen, huonojen lapsuudenkokemustensa takia. Täällä kohtalotoveri. Minun suhtautuminen viinaan on hyvin vakava. Pelkään humalaisia, koska olen koko lapsuuteni saanut pelätä sitä, milloin väkivalta puhkeaa ja kehen se tällä kertaa kohdistuu. Mieheni tietää tämän, mutta joskus hänen on vaikea hyväksyä sitä, että olen hieman neuroottinen alkoholin käytön suhteen. Mulle ei käy oikeastaan sellainen, että päätetään vaan lähteä ryyppäämään extemporee, vaan asiasta pitää ilmoittaa etukäteen hyvissä ajoin, jotta itse voin siihen henkisesti valmistautua. Mies ei missään nimessä ole väkivaltainen, mutta lapsuuden traumat istuu tiukassa ja kilteinkin humalainen on minulle aina potentiaalinen väkivallan tekijä. Tämä sitten toisinaan aiheuttaa meille kitkaa viinan käytön takia, vaikka sen tiedostan hyvin, että mies on tosiaan hyvin maltillinen viinan käyttäjänä.
Masennuksesta, mulla on itselläni ahdistuneisuushäiriö kera paniikkioireilevan sosiaalisten tilanteiden pelkojen ja siihen ollut jo monta vuotta lääkitys, jonka lopetin n. kk sitten. Ahdistuneisuus on tullut takaisin ja tätä myöten olen itsekin riskialtis synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Olen vielä halukas imettämään pitkään, joten joudun lääkkeen takaisin aloitusta lykkäämään vielä pidemmän aikaa. Mutta jos täytyy ajatella samuelinäiti lasi puoliksi täyteen, niin ainakin se nyt on tiedossa hoitavalla taholla ja kynnys on nyt matala sitten avun saannille ja annolle. Toisilla kun halua olisi saada apua, mutta mielenterveysongelmien ollessa edelleenkin yhteiskunnassamme hieman tabu, niin sen hakeminen on todella vaativa paikka joillekkin. Tsemppiä epävakaan persoonallisuuden kanssa pärjäämiseen, toivotaan että tasapaino löytyy...
rv 31 +1
Hankala sanoa mitä enää voidaan tehdä, kun se la:n määritys on jäänyt uudelleen arvioimatta, silloin kun se olisi pitänyt tehdä. Käytännössä siis sulla ois nyt 2 laskettua aikaa ja itse luottaisin näihin kahteen keskimmäiseen ultraan, joissa on arvioitu pidemmälle aika kun eka ultra on näyttänyt (ei niinkään ultran aataminaikuisuuden takia, vaan juuri ym. syiden takia) Mutta tämä nyt on vain minun yksilöllinen mielipiteeni. Neuvolan th:lla ja lääkärillä voi olla jotkin perustelut, jonka takia he haluavat mennä myöhemmällä la:lla. Voitko soittaa neuvolan ohi äitipolille ja kysyä heidän mielipidettä tilanteeseen ja kerrot oman huolesi? Saisit myös toisen mielipiteen siitä. onko esim. istukan kalkkeutumista hyvä seurata lasketun ajan tienoilla, jos ollaankin 2 vkoa pidemmällä kuin nyt määritetty la on.
Alkoholista
. Joku mainitsikin olevansa natsi juomisen suhteen, huonojen lapsuudenkokemustensa takia. Täällä kohtalotoveri. Minun suhtautuminen viinaan on hyvin vakava. Pelkään humalaisia, koska olen koko lapsuuteni saanut pelätä sitä, milloin väkivalta puhkeaa ja kehen se tällä kertaa kohdistuu. Mieheni tietää tämän, mutta joskus hänen on vaikea hyväksyä sitä, että olen hieman neuroottinen alkoholin käytön suhteen. Mulle ei käy oikeastaan sellainen, että päätetään vaan lähteä ryyppäämään extemporee, vaan asiasta pitää ilmoittaa etukäteen hyvissä ajoin, jotta itse voin siihen henkisesti valmistautua. Mies ei missään nimessä ole väkivaltainen, mutta lapsuuden traumat istuu tiukassa ja kilteinkin humalainen on minulle aina potentiaalinen väkivallan tekijä. Tämä sitten toisinaan aiheuttaa meille kitkaa viinan käytön takia, vaikka sen tiedostan hyvin, että mies on tosiaan hyvin maltillinen viinan käyttäjänä.
Masennuksesta, mulla on itselläni ahdistuneisuushäiriö kera paniikkioireilevan sosiaalisten tilanteiden pelkojen ja siihen ollut jo monta vuotta lääkitys, jonka lopetin n. kk sitten. Ahdistuneisuus on tullut takaisin ja tätä myöten olen itsekin riskialtis synnytyksen jälkeiselle masennukselle. Olen vielä halukas imettämään pitkään, joten joudun lääkkeen takaisin aloitusta lykkäämään vielä pidemmän aikaa. Mutta jos täytyy ajatella samuelinäiti lasi puoliksi täyteen, niin ainakin se nyt on tiedossa hoitavalla taholla ja kynnys on nyt matala sitten avun saannille ja annolle. Toisilla kun halua olisi saada apua, mutta mielenterveysongelmien ollessa edelleenkin yhteiskunnassamme hieman tabu, niin sen hakeminen on todella vaativa paikka joillekkin. Tsemppiä epävakaan persoonallisuuden kanssa pärjäämiseen, toivotaan että tasapaino löytyy...
rv 31 +1