Meillä täällä on 1 viikon ikäinen neiti tänään :heart:
Samuelinäidille voimantoivotukset. Sairastelu vie todella paljon voimia ja sen aiheuttama huoli on jotain todella voimakasta. Itse olen flunssassa ja pelkäänkin kovasti, että vauva sairastuu kun joutuu olemaan kokoajan minun flunssahönkäilyissä. Toivotaan imetyksen antavan suojaa.
Meille on muodostunut tässä kotonaolopäivien myötä tällanen omanlainen rytmi. 2h hereillä tissitellessä ja n. 2-6h unta. Valitettavasti tuo 6h unipätkä osuu aamupäivälle, nyt se on ihan ok kun mies on isyyslomalla, mutta olen aivan paniikissa kun keskimmäistä pitää ens ma lähtien käyttää eskarissa, että miten saan vauvan rytmin sovitettua muiden aikatauluun. Vauva noudattaa aikalailla samaa rytmiä kun vatsassa ollessa. Yöllä enemmän hereillä ja päivällä sitten on unta.
Täytyy sanoa, että 6v. on ihan hyvä väliaika siihen, että unohtaa sen mitä vauva-aika on. Olen tällä hetkellä aivan varma, että ei enempää lapsia meille. MUTTA uskokaa tai älkää olen jo pohtimassa sitä, että raskausaika on kyllä erikoista aikaa..Hitto vie. JA olin aivan traumatisoitunut siitä, miten synnytys voikin olla niin rankka. Nyt sitä katselee jo hieman miettien, että no hyvinhän siitä selvittiin.
Keltasuus ois jo ihan hyvin häviämässä ja hyvin tiitterä tapaus, joten ei tarvitse niistä ainakaan huolehtia. Kakkaa ja pissaa on joka vaipalla ja kakkaa tulee melkein joka kerta toinen satsi vaippaa vaihdettaessa. Harmittaa vain, kun meidän neuvolan soittoaika on 10-11 niin en ole saanut vielä soitettua kotikäyntiä. Sais sitä painoa katsottua paljonko on noussut.
Babyblues? Mulla on alakuloa vaikka muille jakaa. En tiedä sitten onko omiaan lisäämään tätä riskiä tälle alakulolle tää minun ahdistuneisuushäiriö. Olen periaatteessa todella onnellinen, mutta kuitenkin etenkin iltaa kohden alkaa mieliala laskemaan. Yöllä sitten kun olen vauvan kanssa hereillä, niin itkettää kun olen yksin hereillä. Huoh, uskoisin että olen ollut molempien poikien synnytyksen jälkeen masentunut ainakin lievästi, mutta olen vain uskotellut kyseessä olevan normaali ilmiö. Lääkityksen aloittaminen taas tarkoittais, että imetys loppuu siihen ja vauvan on pakko nukkua omassa sängyssä, koska minun aistit heikkenee lääkkeen myötä ja unissani voi pyörähtää vauvan päälle.
Mulla on muuten liitoskipuja vieläkin. Lantio tuntuu siltä kuin se olisi todella löysästi kiinni ja falskailis liikkeen mukana. Ja tikkilankaa lähti toissapäivänä sellanen muutaman sentin pätkä irti :O En nyt sitten tiedä, että oliko se huono juttu, mutta ei se tunnu erityisen hankalalta tuo haava.
Imetys sattuu muuten täällä päin. Mulla on haavaiset rinnanpäät ja vauvan imuote on sellainen, että se ei osu aina oikein. Sitä yritän korjailla, mutta huh huh se on välistä työlästä.
Jahas. Olipas paljon valitettavaa näköjään.
Pumppa ja tytskä 1 vko...
Samuelinäidille voimantoivotukset. Sairastelu vie todella paljon voimia ja sen aiheuttama huoli on jotain todella voimakasta. Itse olen flunssassa ja pelkäänkin kovasti, että vauva sairastuu kun joutuu olemaan kokoajan minun flunssahönkäilyissä. Toivotaan imetyksen antavan suojaa.
Meille on muodostunut tässä kotonaolopäivien myötä tällanen omanlainen rytmi. 2h hereillä tissitellessä ja n. 2-6h unta. Valitettavasti tuo 6h unipätkä osuu aamupäivälle, nyt se on ihan ok kun mies on isyyslomalla, mutta olen aivan paniikissa kun keskimmäistä pitää ens ma lähtien käyttää eskarissa, että miten saan vauvan rytmin sovitettua muiden aikatauluun. Vauva noudattaa aikalailla samaa rytmiä kun vatsassa ollessa. Yöllä enemmän hereillä ja päivällä sitten on unta.
Täytyy sanoa, että 6v. on ihan hyvä väliaika siihen, että unohtaa sen mitä vauva-aika on. Olen tällä hetkellä aivan varma, että ei enempää lapsia meille. MUTTA uskokaa tai älkää olen jo pohtimassa sitä, että raskausaika on kyllä erikoista aikaa..Hitto vie. JA olin aivan traumatisoitunut siitä, miten synnytys voikin olla niin rankka. Nyt sitä katselee jo hieman miettien, että no hyvinhän siitä selvittiin.
Keltasuus ois jo ihan hyvin häviämässä ja hyvin tiitterä tapaus, joten ei tarvitse niistä ainakaan huolehtia. Kakkaa ja pissaa on joka vaipalla ja kakkaa tulee melkein joka kerta toinen satsi vaippaa vaihdettaessa. Harmittaa vain, kun meidän neuvolan soittoaika on 10-11 niin en ole saanut vielä soitettua kotikäyntiä. Sais sitä painoa katsottua paljonko on noussut.
Babyblues? Mulla on alakuloa vaikka muille jakaa. En tiedä sitten onko omiaan lisäämään tätä riskiä tälle alakulolle tää minun ahdistuneisuushäiriö. Olen periaatteessa todella onnellinen, mutta kuitenkin etenkin iltaa kohden alkaa mieliala laskemaan. Yöllä sitten kun olen vauvan kanssa hereillä, niin itkettää kun olen yksin hereillä. Huoh, uskoisin että olen ollut molempien poikien synnytyksen jälkeen masentunut ainakin lievästi, mutta olen vain uskotellut kyseessä olevan normaali ilmiö. Lääkityksen aloittaminen taas tarkoittais, että imetys loppuu siihen ja vauvan on pakko nukkua omassa sängyssä, koska minun aistit heikkenee lääkkeen myötä ja unissani voi pyörähtää vauvan päälle.
Mulla on muuten liitoskipuja vieläkin. Lantio tuntuu siltä kuin se olisi todella löysästi kiinni ja falskailis liikkeen mukana. Ja tikkilankaa lähti toissapäivänä sellanen muutaman sentin pätkä irti :O En nyt sitten tiedä, että oliko se huono juttu, mutta ei se tunnu erityisen hankalalta tuo haava.
Imetys sattuu muuten täällä päin. Mulla on haavaiset rinnanpäät ja vauvan imuote on sellainen, että se ei osu aina oikein. Sitä yritän korjailla, mutta huh huh se on välistä työlästä.
Jahas. Olipas paljon valitettavaa näköjään.
Pumppa ja tytskä 1 vko...