Elokuun Epelit 2012 jatkoilee

Taitaa ainoa ero olla miehen ja teidän hoidossa se, että te tuoksutte maidolle. Kun mies ei tuoksu maidolle, ei häneltä sitä tule vauvan mieleen vaatia. Ei kuitenkaan taida olla kyse mistään hoitotaidoista tai hermostuneisuudesta. Ikävää, jos tällaista vihjattu :/ Miehet :headwall:

Meillä vauva voi olla isän sylissä ja kun kuulee minun äänen, niin tyytyväinen vauva ottaa heti itkun päälle. Itku on se, millä se tissi saadaan lähelle, niin sillä sitä sitten vaaditaankin. Ne on nuo ihmisen isot aivot, kun oppivat joskus vähän liiankin nopeaa tietyille tavoille :D

Nuo ajatukset ja niistä syyllisyyden tunteminen on ihan ok. Ei ole mitään syytä, miksi ei saa välistä olla niin väsynyt, että jopa katuu koko hommaa. Kunhan sieltä joskus palautuu takaisin. Ja jos ei palaudu, niin sekään ei ole tavatonta, mutta sitten täytyy miettiä muuten mielialaa ja sitä, onko mahdollisesti kyse synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Masuvaivat kyllä yleensä loppuu 3-4kk ikäiselle. Lähempänä sitä 3kk. Varsinkin koliikkivaivat. Siinä iässä vatsa alkaa kestää jo myös muita ruoka-aineita kuin maito, joten se suolisto on siis jo tarpeeksi kypsä ja näin ollen se ei aiheuta kipuja. Jos vielä jatkuu, niin on hyvä alkaa miettimään allergioita tai muita syitä, miksi vaiva vain jatkuu.
 
Täälläkin väsyttää.. Illat on nykyään aina tuota kitinää ja koko ajan saa olla hytkyttämässä. Välillä jaksaa olla selällään jumppamatolla tai sohvalla ja jutella. ei siis makoilla vaan itekseen vaan pitää viihdyttää.
Mä en vieläkään osaa nukkua päivällä kun vauva nukkuu.
On pinna kireellä ja miestä ärsyttää kun oon kiree kun viulun kieli. jaahans - ja eikun siivoamaan perjantain kunniaksi. Olipas valivali viesti tänään.

Penni ja pikkunen 2, 5kk
 
Täällä testattiin ns. mukulalle "omaa aikaa" :LOL:

Lykkäsin pojan yksinkertaisesti sitteriin itsekseen, siellä ynisi ja ähisi hetken, itsehän rupesin siivoamaan ja imuroimaan. Yllätys, poikahan viihtyi siellä aivan mainiosti, mitä nyt välistä jotain ähisteli. Testasin ja menin hetkeksi pojan luokse jutustelemaan, ja hetihän se kitinä ja itku alkoi. Eli tulin siihen tulokseen että to raivoaa mulle ihan raivoamisen ilosta :LOL: Minä ilmeisesti, kuten pumppa totesi, laukaisen sen itkun jostain syystä. Liekkö se tuoksu sitten. Nyt poika otti ja nukahti sitteriin, en raaski toista sieltä poiskaan nostaa.

Jatkuvasti en sitterissä poikaa nukuta, mutta onko silloin tällön sitterissä torkkumisesta haittaa? Pääasia että nyt nukkuu, ettei tule taas 10h maratoonia.

Huomasin myös että yleensä kun poika itkee, on helppo vain tosiaan laittaa se tissi suuhun, siihen heti rauhoitutaan. Mutta eihän se aina voi nälkäänsä tosiaan itkeä, varsinkin jos syötöstä on puolituntia - tunti. Miten pitkään pitäisi periaatteessa vauvan pärjätä kunnon syömisellä ennen nälkäitkuja?

Yritän nyt kovasti oppia tunnistamaan eri itkujen merkityksiä, vielä en nimittäin osaa sanoa onko se masu kipeä, onko nälkä, vaiko väsynyt.

Uusiäippä Helpottavaa kuulla etten ole ainut näiden mietteiden kanssa.
Todella ikävää että miehesi on tuota mieltä. :(
Jaksamisia sinulle!

Täytyy sanoa että tunti omaa aikaa päivässä ei ole mitään. Tuon ajan tarvitsee että saa aivot siihen tilaan että on tosiaan yksin eikä vauvan kanssa :LOL:
Meillä onneksi mies kannustaa minua viettämään omaa aikaa, ja on tarvittaessa valmis jäämään kotiin vauvaa hoitamaan. Vaikka hän on töissä päivät, on hänellä sillä tavalla "omaa aikaa", ei kuitenkaan joudu sitä huutoa kuuntelemaan koko päivää. Helppohan se on sitten tulla kotiin neuvoja antamaan. Ihanaa on kuitenkin se että oma mies on sen verran ymmärtäväinen ja hoitaa vauvaa sitten töitten jälkeen, että minä saan hiukan aikaa, vaikka kotona vain olisikin. Ei tarvitse kuitenkaan vauvaa hyysätä. Ehkäpä alan käymään koiran kanssa kahdestaan lenkillä iltaisin, yhden ekstralenkin, jospa koirankin tykkäisi!

Tutti Täällä on hiukan probleemaa tuon imemisentarpeen kanssa.
Vaikka syötöstä olisi kulunut 15min, poika hamuaa suuhunsa jotain. Nyttemin se on nyrkki. Tutti ei edelleenkään tunnu oikeen kelpaavan, eli se on joko minä huvituttina tai sitten se oma nyrkki. Näistä kumpikaan ei ole hyvä vaihtoehto. Oppiikohan tuo koskaan syömään tuota tuttia. :x

Ei muuta kuin päät pystyyn, näin totesin itsellenikin heikon hetkeni jälkeen imuri kädessä. Kyllä tästä piru vie selvitään, noin pieni ei voi aiheuttaa näin paljon päänvaivaa :D
 
Meillä on ollut esikoinen tuollainen tissillä roikkuja, ja tosiaan parhaimmillaan oli vartin välein. Ja annoin olla, joskin itse en sitten tykännyt siitä imetyksestä ollenkaan ja lopetinkin puolen vuoden jälkeen. Ja esikoinen söi myös tuttia. Mutta jotkut vauvat vaan ovat koko ajan syömässä. Tämä toinen syökin sitten taas niin harvoin että välillä ihmettelen. Toivon tosiaan että nuo masuvaivat jäävät kohta taakse kun se 3kk tulee täyteen.

Oma aika Minä kaipaan sitä omaa aikaa enemmän esikoisen seurasta kuin vauvan. Eilen olin ostoksilla neljä tuntia vauvan kanssa, poitsu katteli tyytyväisenä vaunuista menoa ja hulinaa hulluilla päivilläkin ja söi pariin otteeseen, sekä nukahti kun väsähti. Oli niin hienoa, koska aina todellakaan ei ole ollut noin helppoa vauvan kanssa kaupoilla. Mutta silti tuo 3-vuotias osaa enemmän koetella hermoja kuin vauva kitinöineen.
En silti yhtään vähättele teitä joilla hermot kiristyy vauvan kanssa kaksin kotona. Tsemppiä!

Meilläkin otetaan usein iltatorkut sitterissä, kun siihen sattuu nukahtamaan. Tuskinpa siitä haittaa on.

Viikonloppuja :)
 
parempi musta myöntää noi negatiiviset tunteetkin. se kalvaa muuten enemmän ku pitää niitä sisällään ja sitten ne vaan kasaantuu ja pahentuu ja sitten sitä ollaan "oravan pyörässä". jos ei uskalla läheiselle niin tänne senku kirjottaa niin johan helpottaa :) sitten sitä huomaa että on muutama muukin joka ajattelee samoin ja ei tuu enää niin pahis olo ;)

tässä katkelma facebookista tän päiväsestä
"hyi hitto, ei olis tosiaan pitänyt lähteä mihinkään !! lähdettiin poikien kanssa bussilla kohti keskustaa hulluilla päivillä käymään, bussikuskiks sattu sellanen perus kaahari, ei tajunnut vaan ajavansa bussia eikäsitä hiton formulaa.. no saldona se että manskulla hirveässä ruuhkassa kaasuttelee ja jarruttelee, sitten tulee se hirveä kaahausspurtti ja heti perään älytön jarrutus, meidän rattaat oli ainoat bussissa, ne kaatuu ja yläistuin irtoaa ja samuel lentää seinämää päin!!!! oon vielki ihan hiton vihanen ja huusin vaan et mitä vittua ja saatanaa ja bussi kuski molottaa kopissaan omiaan, onneks pari miestä tuli auttaa mua ja nostettiin penkki takaisin paikoilleen, kuomu tietenki väänty. onneks alex ei ollut siinä yläpedillä, oltais muuten varmaan para aikaa lastenklinikalla ties missä teholla. kun saavutaan määränpäähän kuski tulee ulos samaa aikaa kuin minä ja sanoo mulle et mun olis pitäny käyttää niitä koukkuja (joita on siis siin ratas parkissa). siis ei pyytänyt edes anteeks?! eikä kysyny että eikai sattunut pahasti. alko vaan kertoa että mun olis pitäny käyttää niitä surkeita koukkuja. tartteeko mun edes kirjoittaa tähän että edes ne koukut ei olis pelastanu tota tilannetta. kiitos ja anteeksi purkauksesta ja mahdollisista kirjotusvirheistä mitä on varmasti paljon"
että sellasta. voitte kuvitella kuinka hiilenä vieläkin olen! no onneks ei tosiaan tapahtunut pahempaa ja hulluiltapäiviltä sain sen mitä halusinkin, kotona ollaan ehjin nahoin jne. mutta kyllä saavat sellasen reklamaatio kirjeen että :mad:

surusilmät meillä poika viihtyy niin hyvin sitterissä että tosiaan päivän aikana torkkuukin siinä osan unistaan. ohan noi aika sen mallisia että kyllä niissä makuuttaa voi mutta hyvä on jos välillä poiskin nostaa :D voit ihan huoletta antaa kaverin nukkua siinä jos siihen nukahtaa. vauvat yleensä rauhottuu imurin ääneen, ainaki meillä nää molemmat on sellasia ollut et eiku kakru sitteriin ja ittelle imuri kouraan niin ;)

miehet on muuten just niin urpoja etteivät tajua sitä uutta mullistusta mitä naisen elämässä tapahtuu, kotona 4 seinän sisällä parhaimmillaan 24/7 huutavan vauvan kanssa ja mikään konsti kun ei toimi niin ei ihme että nuppi tutisee. toiset tulee vislaillen duunipäivän jälkeen kotiin ja ihmettelee et miks oot noin raivona taas. vaikka kuinka selittäis tilanteen niin ei ymmärrä tai eivät ilmeisesti kuuntele? kyllä meillä mies alko ymmärtää siinä vaiheessa kun oli ekan päivän,illan,yön ja aamun yksin pojan kanssa, sai kokea sen että kun mikään ei kelpaa ja kaikki on yhtä huutoa. eipä oo sen jälkeen tarttenu selitellä. omaa aikaa saan ku pyydän mut lässähdän liikaa itsesääliin väsyneenä etten jaksa sitvaan tehdä mitään kodinulkopuolella. no onneks nää väsymysdraamatki jää pikku hiljaa taakse ja se oma elämä taas alkaa enempi kiinnostamaan. mutta toi yhtälö että nainen tuoksuu maidolta ja vauva sitä vaatimalla vaatii itkupotkuraivarina ja mies ihmettelee miks mutsi on "vähän" hiilenä. sit seuraavassa lauseessa ihmetellään miks kotona ei oo tehty mitään ja koska teet ruokaa ja sen jälkeen istutaan koneelle/sohvalle katsomaan tv:tä eikä noteerata vauvan mahdolliseen itkuun niin halleluja. toi oli ku tiivistelmä esikoisen vauva ajasta. onneks asiat on nykyään aivan toisella tolalla, ehkä siks ku on löytäny ittestään sen minäpuolen uusiks ja uskaltaa sanoa. ei aina niin nätisti.

plääh nyt suklaata naamariin ja vois kattoa jonku ihan älyttömän filmin(bridget jones 1&2). oon tän viikonlopun yksin poikien kanssa kun mies on viikonloppu seminaarissa virossa johon munki oli mahdollisuus päästä mutten lähteny. olinkohan tyhmä? :D no kyllä tästä selviää, huomenna vietetään sellanen super ulkoilu päivä ettei illalla tuu mukinoita vastaan nukkumaan mennessä.
 
Hengissä ollaan!

Rytmi on jonkin moinen päivässä, vaikka oliski vähän huonompiki. Herätään poitsun kanssa puol kympin ja puol yhentoista väliin. Toki poika herää aiemmin, mutta tulee tissittelemään aiemmin viereen. Sit mä luen lehen ja syön aamupalan, poika kattelee valoja ja värejä töllöstä. :oops: :lol: syödään, jatketaan seurustelua. Yhen kahen aikaan tissitellään taju pois ja vaunuihin - jos menen vaunulenkille koirien kanssa niin se kestää koko 2-2,5tuntia, minkä jätkä nukkuu - herää kun liike lakkaa. Jos ei mennä lenkille niin hyssyttelen alkuun ja jätkä nukkuu saman määrän. Viime viikon rankkasade myrskyssä herra veteli melkeen 3tuntia unia meijän terassi teltassa - oli pakko käyä kattoon, että hengittääkö se vielä. Illat otetaan pieniä välikuolemia, mutta ei kunnon unta. Yöunille pääsee about 23-00 ei aiemmin vaikka mitä tekis... Neuvolasta sanottiin, että rytmiä voi kääntää vasta 3-4kk:n iässä ja unikouluja vasta 6kk:n iässä. Kun yöunille asetutaan herätään ekan kerran about 4-4.30 aamulla ja tissitellään jatketaan unia sinne seiskaan tai kasiin jollon mä siis otan herran viereen. Ei auta, vaikka nousisin pojan kanssa sillon kasilta ylös - kokeiltu on... Itteasiassa poika kattelee hölmistyneenä, että miksi ei saa aamutissia rauhassa peiton alla

Neuvolasta kysyttiin että kai poika nukkuu vieressä johon selitin meijän "nukahetaan tissille, nostetaan omaan sänkyyn" systeemin, niin oikeesti ihmeteltiin suureen ääneen että "ei siis nuku teijän kanssa vaan omassa sängyssä? Ku nuin pieni saa ja melkeen pitää nukkua vieressä ku se ei vielä tajua olevansa äitistä erillinen yksilö" Vastasin, että näin meillä nukutaan ja sillä hyvä. Tunnustan, että haluan nukkua vaan ja ainoostaaan yksin miehen kainalossa :lol: Plus oon joskus päättäny, että mukula ei nuku meijän keskessä ku sitä ei saa siitä pois. Ite siis oon nukkunu 7vuotiaaksi asti porukoiden keskessä, sillon synty pikkuveli, joka veteli unia 10vuotiaaksi asti niiden välissä. Kai mä sillon sain tarpeeksi tai kehityin sen verran itsekkääksi, että vanhempien vuode ei ole lapsille...

Imetys sujuu edelleen täysimetyksenä. Kerran on saanu pullosta isänsä antamana tissimaitoa ku mä olin jossain omalla ajalla ja oli nälkä yllättäny. Ei ollu oikeen tajunnu, että tässä ei oo humpuuki tutti, vaan tutti josta tulee äitinmaitoa. Oli pojan ilme tuon jälkeen tissille päästyä niin mainio, että meinasin kuolla nauruun "ihanaa, ei ne tissit mennykkään hukkaan." oikeen haro ja halas käsillä ja hakkas nyrkeillä tissejä syönnin lomassa :LOL:

Meillä on alettu jutteleen oikeen urakalla. Kauhia miten nopiaa nuo kasvaa. Toinen ongelma on, että bodeissä koko 56 on reilu, mutta potkareissa 56 on liian lyhyt... Eli käytetään 50-56 bodyja, mutta 62housuja. Vissiin herra vähän venähtäny. Harmi ku ei oikeen 60cm löydy, ne olis paremmat. Perjantaina on lääkärineuvola, sillonhan nuita mittoja otetaan.

Oltiin pojan isomummin 90v juhlilla. Nauratti oikeen, ku päivän sankari kysy "et kai sää vaan ruoki poikaa kellon kanssa 3-4tunnin välein?" ja tuima ilme perään. vastasin, että kyllä meillä lapsentahtisesti eletään, johon isomummi oikeen huokas helpotuksesta, että onneksi et oo siinä hapatuksessa mitä sillon joku aika sitte väitettiin että kellosta katotaan koska lapsella on nälkä. Ja että hän on imettäny molemmat pojat ihan samanlain että kun nälkä on ollu ja hengissä ovat selvinneet. oikeen kunnon dokumenttia kun sanoja on nyt tosiaan 90v

Missä vaiheessa ootte muuten leikannu vauvan kynsiä? Herralla olis mun silmään pituutta kynsissä, mutta arkailen leikkaamista...

Taika ja Poika 1kk 3pv
 
Viimeksi muokattu:
Taika78 Hah, mä oon sitten varmaan superjulma äiti, kun en edes anna vauvan nukahtaa tissille vaan hän joutuu heti omaan sänkyynsä nukkumaan. Oon vaan itse niin herkkäuninen, että ei tuu nukkumisesta mitään jos pitää varoa vauvaa. Sekin tekee jo tiukkaa, että pinnis on kiinni meidän sängyssä ja vauvan ähinät sieltä kuuluu suoraan korvaan.
 
No olipas erikoinen kommentti Taika neuvolasta että vauvan pitäisi nukkua vieressä.. Meilläkin nostetaan omaan sänkyyn, vieressä saa olla jos on kovin levoton yöllä masuvaivojen takia niin rauhoittuu siihen helpommin. Molemmat lapset kyllä on opetettu omiin sänkyihin ja omiin huoneisiin (tosin poitsu ei tietty vielä nuku omassa huoneessa). Esikoinen on kyllä sitten myöhemmin tullut välillä väliin, kipeänä tai kun painajaisia näkee. Helpompi ollut itselle kuin se että olisin sitten pienessä sängyssä vieressä rauhoittelemassa.

Kynsien leikkuu Niitä on leikelty 2 vk ikäisestä ja pitääkin useamman kerran viikossa sormien kynnet lyhentää kun kasvaa niin kovin ja sitten raapii itseään. Mutta varpaan kynsiä en ole vielä leikannut mutta varmaan kohta pitäisi.

Karmea juttu Samunäiti tuo teidän bussimatka! Tosiaan tiukkaa palautetta. Mitä olisi voinutkaan tapahtua.. Ihan samalla lailla joku aikuinen voi horjahtaa seistessään ja murtaa vaikka jalkansa tai kätensä, vanhuksesta puhumattakaan, jos joutuu seisomapaikalle.

Mutta hetki omaa aikaa vielä ja sitten esikoinen kerhosta.

Silwan ja poitsu 2,5kk
 
Mitä ihmettä ootta tehny ja kokeillu massuvaivoista kärsivälle pikkuiselle? Meillä neiti kärsii kipeästä vatasta, vatsa ei oo toiminu nyt pariin päivään (ja joo, joillekin se voi olla normaalia, mut meillä vauva huutaa kipua) ja minä oon ihan neuvoton. Ilkee katsoo ku toinen kärsii.. Yrittää kovasti äkistää, mut ei auta.
Vaihdoin D-tipat Jekovitiin, aloitin Cuplatonin ja tänä aamuna annoin vielä mallasuutetta josko tepsis. Aikaisemmin ollaan yritetty kaikkea jumppia ja vatsan hieromista, yms. mutta ei ole auttanut.
Tätä siis ollut nyt yhteensä reilu viikon, et ei oo tahtonu toimia, mut toimii aina sit joka toinen tai joka kolmas päivä.
Ajattelin vain, et miten sais vauvan oloa helpotettua, ei oo mukava kattoo ku toinen on kipee..

Mä oon niin väsyny tähän jatkuvaan tissillä roikkumiseen. Mä en kerkee syöttövälien aikana ees itse syödä rauhassa kun toinen jo karjuu taas nälkää.. Mä en jotenki jaksa sitä.. Onneks yöllä nukkuu ees sen 4-5 tuntia putkeen, mut nyt on sit hoksattu et aamuyöstä siinä 5 maissa aloitetaan tunnin välein herääminen...

Mulla on myös noita negatiivisia tunteita aika-ajoin. Mä en jaksa kuunnella jos vauva huutaa kovin pitkään, vaan hermostun sit vaan itekki entistä enemmän ja kierre on taattu.. Muutenkin jotenki alkanut rassaamaan ja hermostuttamaan enemmän ja vauva tuntuu välissä vaan taakalta. Onneks ne ajatukset unohtuu aina kun neiti väläyttää hymyn ja on hyvällä päällä.. :)
 
Taruolento: Ootko kokeillu antaa korviketta hiukan välillä josko masu pysyisi täytenä pidempään? Tai voihan olla että on "lohtu"tissillä niin siihen ei lisämaidot auta..
Meillä toi "koliikki"keinu on kyllä ollut pelastus kun siinä rauhoittui. Ja kantelu eestaas.

täällä masuvaivat ovat jo helpottanee kun kohta 3kk mittarissa. Välivaiheessa oli kauheita ilmavaivoja ihan kuuluvasti paukutteli. Nyt on niin utelias jo ulkomaailmasta ettei malttais oikein nukkua päikkäreitä vaan kukkuu ja ihmettelee. Ja sitten on illasta väsynyt ja itkeskelee. Tähän päätelmään ollaan tultu.Mutta yöllä nukkuu suht hyvin, kapalo on meidän perheessä ihan hittituote tuon keinun ohella.

Matkustelu pienen vauvan kanssa: Onko täällä kellään kokemuksia lennoista pikkuisen kanssa? Meillä olisi haaveena lähteä Thaimaaseen tammi-helmikuussa jolloin pikkuinen on n. puoli vuotias. Lento on kyllä pitkä, n 11h ja se hiukan jännittää. Mutta toisaalta on se johonkin Teneriffallekin sen 5 h, joten jos sitten samaan konkurssiin lentäisi pidemmälle.. Nyt kun mammalomalla on mahdollisuus tosta vaan ottaa se 2 viikon loma (veronpalautusrahoilla). Muistan kuulleeni jostain kopasta johon sylivauvan saisi nukkumaan lennolla penkin eteen ?!? Vinkkejä otetaan vastaan!

Penni ja pikkunen pian 2,5 kk
 
Taruolento Täällä myös poika itkeskelee ja huutaa vattaansa, varsinkin päivisin.
Cuplaton on käytössä, ajateltiin kokeilla sitä disflatyliä jos se tehoaisi paremmin.
Jalkajumpat ja masuhieronnat täälläkin käytössä. Vatsallaan ollaan myös pidetty leikkimatolla, se saa aika hyvin ilman liikkeelle kun asentoja vaihtelee.

Tissilläroikkuminen Mulle sanottiin että jos vauva on jatkuvasti rinnalla syömässä, sekin saattaa niitä masuvaivoja lisätä kun tulee tavaraa koko ajan sisään. Masun pitäisi saada välistä levähtää. Itse otin herkästi pojan rinnalle kun itku alkoi, vaikkei nälkä hänellä yksinkertaisesti voinut olla. Otin ohjeesta vaarin ja katson että jos syötöstä on se alle tunti, johtuu se itku jostain muusta. Siispä kokeilen ensin vaipat ynnä muut, tuttiakin tarjoan. Meillä tuo jatkuva tisuroikunta taisi olla vain minun oloa huvituttina, sekun sattuu pojasta olemaan kivaa. Mikäs siinä rinnalla lupsutellessa.

Tuon kikan ansiosta opin myös tunnistamaan sen oikein nälkäitkun, masuvaivaitkut sekä ihan tämän perus kitinän, jolla poika haluaa vain syliin.
Tuon jatkuvan tissilläroikkumisen lopettamisen jälkeen meillä väheni masukivut, vaikka edelleen niitä valitettavasti hiukan on. :) Hirveältä tuntuu itsestäkin katsoa kun toiseen sattuu, vaan valitettavasti sille ei aina vain voi tehdä mitään vaikka kuinka haluaisi, aina ei konstit auta :(

Korvikettakin kannattaa vaikka kokeilla antaa, se täyttää masun eikä meillä ainakaan tule tarvetta syöntiin hetkeen.

Jälkitarkastus Ohittee on ja kaikki oli ok. Tikkejä löytyy vielä yksi/kaksi, niiden sulamista odotellaan. Sain ehkäisyksi pillerit.
 
Minä oon kuullut enemmän kritiikkiä siitä, kun annan vauvan nukkua vieressä. On kuulemma vaarallista ja lisäksi syntyy ongelmia kun en saa vauvaa siirrettyä omaan sänkyynsä sitten kun hän kasvaa. Parisuhde kaatuu, kun ei ole omaa rauhaa ja voi voi voi, kun voi olla elämä kaameaa vauvan nukkumistottumuksien takia. En tosin th:lta, hänen mielestään on aivan sama missä vauva nukkuu, kun perhe se on hyväksi metodiksi havainnoinut. Ja itse olen samaa mieltä. Vauvojen ja lasten kanssa ei ole kovinkaan monessa asiassa yhtä oikeaa tapaa. Kuten ei yleensäkään elämässä. Joskus vain ammattilaiset saavat päähänsä, että heidän täytyy mennä jonkun kirjatiedon mukaan ja tuputtavat totuuksia sitten ainoana oikeana vaihtoehtona (Sorrun itsekin tähän joskus, mutta kasvuahan tämä elämä on vielä sen ekan 18v. jälkeenkin ;) )

Meillä on myös alkanut juttelu vauvan taholta. Vielä ei itsekseen pulise, mutta tykkää jutella minun kanssa. Tosin itse taidan olla niin höpötäti, että toinen ei meinaa saada puheenvuoroa ollenkaan :D

Meilläkin on tuo tissillä roikkuminen hävinnyt tässä pikkuhiljaa. Jopa siinä määrin, että nyt jopa suututaan, jos yritän tarjota tissiä silloin kun vatsa alkaa olla jo täysi. Imuhalut on silti kovat ja olenkin tuttia saanut menemään ihan hyvin. Vielä sitä on työstettävä ja jos pari päivää jää väliin tutin kanssa alkaa totuttelu uudestaan. Melkoinen rumba, mutta helpottaa minun arkea kun muutkin voivat jo seurustella vauvan kanssa, eikä minun tarvi hyökätä heti tyydyttämään imuhalut.

Kynsiä
ollaan leikattu kans 2 viikkoisesta lähtien. On ne melkoisen terävät, joten niillä saa minun tissi kipeitä raapaisua ja samoin vauvan posket. Ja hanskat on jotenkin niin epämieluisat jatkuvasti pitää. Ja kerran viikossa pitää leikata, kun pirulaiset kasvavatkin melkoista vauhtia.

Ristiäiset on 1,5 viikon päästä. Stressiä jo pukkaa, kun pitää keskimmäisen synttärit myös järjestellä samoille ajoille, että täytyy tehdä ihan jumalaton määrä kakkuja tässä tulevina viikkoinan :D

Pumppa ja tyttö 7vkoa
 
Viimeksi muokattu:
Taruolento mä yhdyn edellisten mielipiteeseen: meilläkin masukivut helpotti kun vähensin "huvitutteilua" tissillä. Hyvin lapsikin sen hyväksyi, iltaisin toki ja välillä päikkäreille annan torkahtaa tissille kun ei hän oikein muuten nukahda mun kanssa.
Mielialat mun mielialat on mennyt ihan häränpyllyä. Olen ollut itkuinen, vihainen välillä miehelle yms, sellaista hormonihuurua. Sovittiin että saan enemmän omaa aikaa, sillä seinät alkoivat kaatua päälle sillä yhden tunnin vapaalla per päivä. Toki mies lasta hoitaa enemmän kuin tunnin, mutta silti olen sidottu ottamaan lapsen käsiini heti tarvittaessa enkä voi oikein keskikittyä mihinkään kuin valppaana oloon.

Omasta ajasta eilen sitten olin 2,5 h poissa. Isä varustettu tuttipullolla ja luottavaisella mielellä. Oikein tsemppasi nauttimaan. Kun tulin takaisin, vauva oli ilmeisesti itkenyt paljon ja mies ilmoitti haluavansa erota. Lähti ovesta ulos sanomatta edes "moi". Tuli takaisin ja lähti aamulla töihin niin että minä ja vauva nukuttiin. Nyt ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin.... Että näin sitten meillä.

Uusiäippä ja vauva 8,5 viikkoa
 
Ohhoh uusiäippä, oliko mies siis ihan tosissaan tän eron kanssa? Melkoisen raju reaktio täytyy kyllä sanoa. Toivottavasti nyt kuitenkin oli vain tällainen hetken äkkipikaisuus ja mies lopulta oppisi, että se on oma aika tosiaan on tarpeen sinullekin, kun hänellä jo 2,5 h jälkeen maailma kaatui.

Minä olen varmasti melkoinen pirttihirmu, mutta tuollaisen tempun jälkeen meillä mies joutuisi kyllä melkoisen työn tehdä, että saisi minut leppymään ja edes saisi jäädä. Mulle jos erolla uhkailee, se täytyy silloin olla varma päätöksestä. Valtapelinä tuollainen, että alistetaan toinen eron pelkoon, jotta ei enää kysytä "palveluksia" on kyllä melkoisen kurjaa.
 
Heippa!

Ristiäiset onnellisesti takana :) Olihan niissä yllättävän paljon hommaa. Vauvakin tais ottaa stressiä, koskapa unirytmi kärsi. Heräsi siinä sitten 2-3 h:n välein ristiäisiä edeltävästi. Sen jälkeen on vähän jääty edellisistä hyvistä öistä; semmoinen pari kertaa yössä herätään.

Meillä on ruvettu seurustelemaan nyt yhtäkkiä viikon sisällä ihan huimasti enemmän kuin ennen. Tuntuu, että ne sosiaaliset hymyt alkoi tulla aika myöhään, mutta kun kerran aloitettiin, niin nyt hymyillään ja jutskaillaan sitten joka päivä huomattavasti enempi kuin edellisenä. Itkut on samalla alkaneet myös merkkille pantavan paljon alkaneet vähenemään, vaikka hitaammin.

Imetyksestä olette kirjoittaneet, että tuntuvat vauvat aina tissillä rauhoittuvan ja siksi sitä on niin helppo tarjota joka välissä. Niin se meilläkin on ollut. Nykyään niin alusta asti ohjeistetaan vaan vauvantahtisuuteen, ettei uskalleta sairaaloissakaan varmaan sitten oikeen mitään sopivia imetysvälejä antaa. Mulle ei ainakaan kerrottu mitään. Enkä silloin niin alussa siitä tajunnut kysyä. Olisin kyllä jälkikäteen ajatellen ehkä jotain osviittaa sopivista imetysväleistä halunnut. Onhan noita tiheän imun kausia ja muuta, mutta sitten voisi välillä hyvällä omalla tunnolla koittaa rauhoittaa lastaan muutenkin kuin imettämällä, kun tietää ettei tunnin välein voi olla nälkä. Itse olen myös huomannut, että vatsavaivat helpottaa sellaisina päivinä, kun ei olla niin tissillä.

No nyt samaa vauhtia kun on kiinnostuttu seurustelusta ja muutenkin ympäristöstä, niin huomaan ettei tissikään enää niin kiinnosta. Kai se niin luonnostaan meneekin. Muistan jostain lukeneenikin, että oisko ollut tässä parin kuukauden kohdalla imetys alkaa helpottaan. Vauvat rupeaa pikkuhiljaa täsmäruokailemaan, että ehtivät muutakin tekemään. Tietääköhän joku muu pitääkö paikkansa. No voi olla, että on iltamaitotankkailutkin sitten jääneet vähemmälle, ja siksikin poika herää sitten nopeammin ekoilta yöunilta.

En ole minäkään kovin äidillinen. Enpä odottanut olevanikaan. Välillä jotenkin unohdan olevani tuon poitsun äiti ollenkaan. Vaikka kyllä juttelen sille, että äiti sitä ja äiti tekee tätä, niin jotenkin en vieläkään oikeen tajua olevani äiti. Siihen sanaan latautuu niin paljon jotain semmoista... äitimäistä :) En oikein koe vielä täyttäväni kriteerejä. Siitä on jo varmaan viikko kun oli päivän kysymys täällä siitä onko arki vauvan kanssa semmoista kun oletin. Taisin olla todella vähän olettanut mitään tai valmistautunut. Olihan mulla joku ajatus siitä että sitten nukutaan huonosti ja imetetään, mutta en kyllä tosiaan tajunnut, kuinka sitovaa tämä on. Enpä kyllä varmaan ois sitä voinut tajuta, vaikka olisin enemmänkin ajatuksia uhrannut vauva-arjen pohdintaan. Mutta synnytyksestä sitä vaan siirtyi niin automaattisesti tähän intensiiviseen vauva-arkeen, ettei sitä sen enempää ole kerennyt ihmettelemään.

Nyt on kyllä semmoinen olo, että haluisi enempi lukea vauvojen kehityksestä ja miten voisin tukea tuon pojan kehitystä ensimmäisen vuoden aikana. Haluaisin niin, että se saisi hyvän itsetunnon ja perusturvallisuuden tunteen.

Jatkan myöhemmin..
-Mennikkö
 
Nyt luin teidän jutut loppuun, ja piti vielä kommentoida, että voi hyvää päivää, eiköhän Uusiäippä sun mies
tosta hyvin pian tokene ja nolostu reaktiotaan. Semmoisia ne vauvat on! Ehkä hänenkin oli hyv saada vauva-arkeesi shokkituntumaa sitten...
Sydän pompsahti kurkkuun Samunäidin bussiselkkauksesta! Kuulostaa ihan mun painajaiselta, vaikkei mitääbn onneksi käynyt.
 
uusiäippä SIIS MITÄ IHMETTÄ!!?!?!= :O en ollu uskoa silmiäni ku luin tota juttua. toivottavasti ei nyt ihan tosissaan mutta aika paskamaisen tempun teki ei voi muuta sanoa.

meillä täällä ihan perus meininki jatkunu, bussi-reissu järkytyksestä päästy yli ja sellasta :) viikonloppu meni tosiaan yksin lasten kanssa ollessa ja hyvin meni, ei niin pahasti ollut hermot kireällä kuin mitä luulin eli pisteet mulle! :D
torstaina neuvola ja mun jälkitarkastus et ehkäpä silloin jotain kerrottavaakin :D
nyt sohvalle rauhottelemaan tota yhtä viikaria :)

SÄ + Alex 2kk
 
Voi jestas Uusiäippä miten törkeesti miehes kyllä toimi! Toivottavasti ymmärtää katua tekoaan ja anella vaikka polvillaan anteeksiantoa. Ei ole ilmeisesti ymmärtänytkään kuinka tiukkaa vauvan kanssa oikeasti on. Meillä tahtoo myös välillä vähätellä sitä, että eihän se yövalvominen ja aikaisin herääminen yms voi olla rankkaa ja väsyttää, mut kylläpä aina siinä vaiheessa alkaa vauvan hoito kiinnostamaan ku mä purskahdan itkuun..

Meidän neiti on alkanut valvoskelemaan aamuyöllä! Pistää nukkuun joskus 23-24 väliin, herää 3-4 aikaan ja sitten herää klo 5 ja siitä sitten mun viereen sänkyyn valvoskelemaan/itkemään/torkkumaan tissi suussa. Raivostuttavaa. Onko kellään muulla tullu vastaavaa? Meillä myös sillon aamuyöstä tahtoo itkeä jos yrittää tissiä tyrkyttää mutta ei oo myöskään hyvä tutti suussa eikä ilmankaan...
 
samuelinäiti Onneksi ei käynyt pahemmin! Hui kauhistus... Minä en ole uskaltautunut Aadan kanssa vielä ollenkaan bussiin, koska kuuri pelkään sitä, miten pärjään vaunujen kanssa bussissa. Nyt hirvittää pikkuisen lisää.

Uusäippä78 Siis mitä? Onko miehesi tosissaan? Eikö herran mieleen tullut, että sinä kohtaat saman joka päivä ja monen monta tuntia joka viikko. Ihan uskomatonta. Kyllä aikuisen miehen pitäisi pystyä hoitamaan vauvaa 2,5h ilman mitään sen suurempia ongelmia. Vauvat itkevät, luulisi kaikkien sen tietävän. Olen hyvin pahoillani puolestasi, jos hän oli tosissaan ja haluaa erota. :hug:

Meilläkin Aada seurustelee kovasti ja hymyilee joka päivä.:) Neiti jutustelee itsekseenkin ja minusta on aivan ihana kuunnella höpötystä. Eilenkin Aada aloitti jutustelun heti, kun oli saanut masunsa täyteen ja röytäytys oli tehty. Tänään ruokailua seurasi hymy, sitten pikkuinen puklu ja uusi, leveä hymy.:)

Mielialani ovat aika lailla normaalit ja se johtuu pitkälti siitä, että Aada nukkuu jo pitempiä yöunia. Toki menee helposti todella myöhään ennen kuin neiti nukahtaa, usein vasta kahdelta aamuyöllä, mutta sitten nukutaankin jo lähes joka yö noin 6h. Se on kummasti piristänyt. Päivällä Aada on nukkunut todella vaihtelevasti; välillä 30 min-3h. Vaunuillessa uni tulee heti, mutta nyt, kun olen nuhainen, olemme pysyneet kotosalla.

Luckygirl & Aada
 
Uusiäippä no ohhoh, onpa outoa käytöstä mieheltä. Meilläkin mies joskus kyllä on pinna kireenä jos vaikka oon tunnin lenkillä ja poika itkee sitten koko ajan sen kanssa.. Mutta eipä tuo eroa oo väläytelly :O Olenkin sille sanonut että siinäs näet mitä mun päivät on. (Mulla onneksi hiljennyskeinot kuitenkin omasta takaa :D ) Toivotaan että miehesi tulee järkiinsä. :hug:

Kirjoittelen paremmalla ajalla lisää nyt pitää alkaa virittelemään kaikki käden ulottuville, kohta alkaa taas illan imetysmaratoni. Eilenkin oltiin VAAN 19-23.30 tissillä. Tosin , jälkeenpäin ajateltuna ehkä siksi kun unohtui koko päivän aikana juominen, ehkä maitoa ei herunut tarpeeksi..

inieh ja poitsu 5vkoa :heart:
 
Nippe... tuplat... 34+0

Vieläkö mahtuu mukaan? Olin elokuisissa kunnes tuplat päättivät syntyä 6 viikon varaslähdöllä juhannuksen jälkeen ja voin sanoa, että kiirettä on pitänyt! Yritin pikaisesti kerrankin hiljaisuuden laskeuduttua taloon lukea kuulumisianne. Onnea kaikille omista nyyteistä ja voimia parisuhdeongelmien kanssa painiville.

Yöt: Yörytmi meillä säännöllistyi noin 2 kk iässä. Meillä tuplat menevät nukkumaan illalla 20.30-21 välisenä aikana ja tyttö herää "yösyötölle" 5-6.30 kun taas poju herää jo 3-5 välillä syömään. Eli minä herään pääsääntöisesti tuolle pojan syötölle ja mies hoitaa tytön syöttämisen aamulla ennen töihin lähtöä. Aamulla noustaan sitten aamupesuille 8 maissa.

Nukkuminen: Lapset nukkuivat alkuun kahdestaan poikittain yhdessä pinnasängyssä meidän makarissa, mutta syyskuun alussa he saivat omat sängyt ja samalla siirtyivät nukkumaan lastenhuoneeseen. Ja tämä on toiminut meillä erittäin hyvin. Toki välillä tulee otettua aamulla vuorotellen toinen viereen nukkumaan kun mies lähtee töihin ;)

Ruoka:Omalla maidolla mennään pitkälti tällä hetkellä maitoaterioilla, koska maitotankkaukset alkoivat olla niin suuria niin siirryttiin 2,5 kk iässä aamu- ja iltavellien syöntiin ja 1,5 viikkoa sitten aloitettiin soseiden maistelu. Ja soseet ne vasta hyviä olivat, joutuu aivan toppuuttelemaan ettei vielä syödä isoja annoksia... Pullosta ruokitaan pääasiassa, silloin tällöin imetän, mutta lypsän omaa maitoa aina kun kerkeän. Kuullostaa varmaan oudolle/työläälle, mutta kahden kanssa haluan jakaa oman maidon tasapuolisesti molemmille, ettei ahmatti ahmi kaikkea.

Vauvojen hoito: Toki tilanne on erilainen kun on kaksi vauvaa yhtä aikaa, mutta mies on täysillä mukana auttamassa hoidossa. Vaikka mies on jo palannut töihin, herää hän usein myös yöllä syöttämään poitsua, jos minua väsyttää.

Kasvu ja kehitys: Vaikka lapset syntyivät keskosina, paino on molemmilla noussut hyvin ja kehitystähän seurataan tietenkin 0 iän mukaan, eli lasketusta ajasta. Kehityksessä siis mennään teidän vauvojen kans samassa tahdissa, mutta kiinteiden ruokien osalta ikä lasketaan syntymästä.

Mukavaa syksyä kaikille!
 
Huhhui Uusiäippä. Ihan kamalaa käytöstä mieheltäsi. Olikohan ihan oikeasti tosissaan? :( Kyllähän meilläkin muksu on karjunut isänsä kanssa vaan eipä tuolle tulisi mieleenkään laukoa moisia typeryyksiä suustaan :/

Ovatko muut käyneet jo ns. ulkona kavereiden kanssa?
Itsehän täytin vuosia tuossa pari vk sitten ja hyvä ystäväni on käymässä toiselta paikkakunnalta ja hän haluaisi viedä minut iltaa istumaan ja kuulumisia vaihtamaan.
Tarkoitus olisi pari lasia viiniä ottaa, mutta minullapa tuppaa painamaan huoli että olenkohan ihan kamala äiti jos sen teen :LOL: Mieshän täällä on kotona poikaa hoitamassa ja maitoa löytyy pumpattuna yllinkyllin. Mutta huolettaa kuitenkin tuo asia etten pysty imettämään jos hätä tulee. Jos vaikka poika itkee eikä mikää muu auta kuin se tissi :D Kehittelen päässäni ihan kamalia skenaarioita ja kaikenmaailmaan höpötyksiä jotta tulisi vieläkin huonompi omatunto enkä lähtisi. :LOL:
Tosin onhan se poika ollut isänsä kanssa aikaisemminkin pidemmäkin aikaa, ja hyvin on mennyt ilman suurempia kohtauksia. Että nyt pitää vissiin ottaa itseä niskasta kiinni ja käydä viettämässä hiukan omaa aikaa kun sitä kerrankin on. Ja ihanahan olisi nähdä parasta ystäväänikin pitkästä aikaa.

Kynsienleikkuu Meilläkin on leikattu 2vk alkaen, varpaankynsiä en ole edelleenkään leikannut. Ne ei kasva samaan tahtiin kuin nuo torakynnet sormienpäissä. :)

vauvan nukkuminen Jaa että vieressä pitäisi nukuttaa. Olenkohan minäkin sitten julma äiti kun omaan sänkyynsa joutuu nukkumaan aina imetyksen jälkeen? :D Todella harvoin saa tulla minun viereeni nukkumaan kun mies lähtee aamulla töihin ja me jatketaan unia. Ihana pikku patukkahan tuo on vaan yöni kyllä haluan nukkua mieheni kainalossa, sinnekun pääsee tätänykyä hiukan harvemmmin :D
Lisäksi olen levoton nukkuja ja pelkään että kierähdän vahingossa vauvan päälle ja jotain sattuu..

Nyt siivoilemaan ja sitten vaavin ja koiran kanssa ulkolenkille! :)

Mukavaa loppuviikkoa!

Ss ja Poju kohta 2kk
 
Neuvolassa käytiin viime keskiviikkona, tässä mitat ja suluissa syntymämitat:

Paino: 5660g (3440g)
Pituus: 60,5cm (52cm)
Py: 35cm (39,5)

Mahdottomasti on siis Kevin kasvanut! Ihan uskomatonta kuinka nopeaa kasvu tapahtuu... :)

Uusiäippä huhhuh mikä veto mieheltä... tosi törkeää ja lapsellista!

Nukkumisesta meillä poika ei malttaisi enää millään nukahtaa, päivisin ja iltaisin sitten itkeekin väsymystään ja rauhoittuu syliin yleensä lopulta. Päivisin nukkuu kyllä vaunuissa, nytkin vetelee pihalla hirsiä. Yöllä nukutaan edelleen hyvin,viime yönäkin 23-05.40 ja 06-8.30. :)

Ulkona en oo vielä käyny, mutta kaverit on kyllä sanoneet että tulisin edes siiderille. Ajattelin kyllä tässä joku viikonloppu repäistä ja nauttia lasin viiniä/siideriä joku ilta... Ei tee yhtään mieli varsinaisesti ulos lähteä, mutta iltaa olis kiva istua hyvässä seurassa.

Meille ei oikeastaan kuulu mitään uutta, hienosti menee edelleen ja poika on aivan mahdottoman ihana hymymies :heart:

minea ja kevin 9vkoa 1pvä
 
  • Tykkää
Reactions: samuelinäiti

Yhteistyössä