Jenny90:lle iso kiitos, että jaksat rakennella uusia pinoja!
Ja huomenta vaan kaikille. Enpä ole kirjoitellu pitkiin aikoihin, mutta lukemassa käyn kyllä lähes päivittäin. Jotenkin vaan ei tuo runosuoni pulppuile ja tuntuu, ettei niistä omista oloistaan nyt viitsi paljon kirjoitella... : /
Tilanne on nyt kuitenkin se, ettei tämäkään raskaus kovin helppo tunnu olevan. Edellisessä kävelin kepeillä, kun jalat meni alta. Nyt onneksi ei tunnu viitteitä siitä, mutta aina pystyssä ollessa tulee todella huono olo. En esim. pysty laittamaan edes ruokaa ilman, että istun tuolilla suurimman osan ajasta. Pojan kanssa ulkoilu on ihan tuskaa, tuntuu että taju lähtee. Lienee verenpaineet hieman alhaalla. Seuraava neuvolakäynti on vasta kolmen viikon päästä, josko silloin mittauttaisi tuon ortostaattisenkin paineen. Sen siitä saa, kun on pitkä ihminen, ei riitä verta joka paikkaan...
Sokerirasitukseen täällä jostain kumman syystä mennään vasta viikolla 26. Edellisessä raskaudessa muistan sen olleen paljon aikaisemmin. Ja ainakin silloin se aiheutti myös niin huonoa oloa, että makoilin laverilla koko pari tuntia verikokeita lukuunottamatta. Eli täytyy varautua ja pyytää labrasta makoilupaikka heti.
Kivuista: joku täällä puhui kylkikivusta. Omalle kohdalle tuo tuli myös toissailtana. Rauhoittui kyllä yön aikana. Nyt lähinnä nivuset kipuilevat. Mutta tuo nyt on normaalia.
Synnytyksestä: voi, kunpa saisin yhtä hyvän kätilön kuin viime kerralla! Hän piti huolta, että otan epiduraalin ajoissa. Sekä pudendaalipuudutuksen laittoi juuri oikeaan aikaan. Synnytys oli hieman vaikeahko, koska poika ei meinannut mahtua ulos käsi poskella. Mutta puudutusten ansiosta ei sitten tikkauksetkaan tuntuneet missään. Ilokaasua oli vaikea ottaa juuri oikeaan aikaan ja oikea määrä, jotenkin tuntui siitä tulevan huono olo. Ihan loppuvaiheessa taisin vasta onnistua.
Jos sitten jotain aamupalaa pojalle ja itselle, sen jälkeen siivoamaan autoa tuon lumisateen jäljiltä ja mummolaan. Muksaa maanantaita kaikille!
Aracia ja Ankanpoika 19+0 (poks!)
Ja huomenta vaan kaikille. Enpä ole kirjoitellu pitkiin aikoihin, mutta lukemassa käyn kyllä lähes päivittäin. Jotenkin vaan ei tuo runosuoni pulppuile ja tuntuu, ettei niistä omista oloistaan nyt viitsi paljon kirjoitella... : /
Tilanne on nyt kuitenkin se, ettei tämäkään raskaus kovin helppo tunnu olevan. Edellisessä kävelin kepeillä, kun jalat meni alta. Nyt onneksi ei tunnu viitteitä siitä, mutta aina pystyssä ollessa tulee todella huono olo. En esim. pysty laittamaan edes ruokaa ilman, että istun tuolilla suurimman osan ajasta. Pojan kanssa ulkoilu on ihan tuskaa, tuntuu että taju lähtee. Lienee verenpaineet hieman alhaalla. Seuraava neuvolakäynti on vasta kolmen viikon päästä, josko silloin mittauttaisi tuon ortostaattisenkin paineen. Sen siitä saa, kun on pitkä ihminen, ei riitä verta joka paikkaan...
Sokerirasitukseen täällä jostain kumman syystä mennään vasta viikolla 26. Edellisessä raskaudessa muistan sen olleen paljon aikaisemmin. Ja ainakin silloin se aiheutti myös niin huonoa oloa, että makoilin laverilla koko pari tuntia verikokeita lukuunottamatta. Eli täytyy varautua ja pyytää labrasta makoilupaikka heti.
Kivuista: joku täällä puhui kylkikivusta. Omalle kohdalle tuo tuli myös toissailtana. Rauhoittui kyllä yön aikana. Nyt lähinnä nivuset kipuilevat. Mutta tuo nyt on normaalia.
Synnytyksestä: voi, kunpa saisin yhtä hyvän kätilön kuin viime kerralla! Hän piti huolta, että otan epiduraalin ajoissa. Sekä pudendaalipuudutuksen laittoi juuri oikeaan aikaan. Synnytys oli hieman vaikeahko, koska poika ei meinannut mahtua ulos käsi poskella. Mutta puudutusten ansiosta ei sitten tikkauksetkaan tuntuneet missään. Ilokaasua oli vaikea ottaa juuri oikeaan aikaan ja oikea määrä, jotenkin tuntui siitä tulevan huono olo. Ihan loppuvaiheessa taisin vasta onnistua.
Jos sitten jotain aamupalaa pojalle ja itselle, sen jälkeen siivoamaan autoa tuon lumisateen jäljiltä ja mummolaan. Muksaa maanantaita kaikille!
Aracia ja Ankanpoika 19+0 (poks!)