hei vaan taas kaikille :wave:
voi huoh. en taas tiedä mitä kaikesta pitäis ajatella.. mies nyt haluaa taas pitää takua tai ns. hajurakoa, kun on vieläkin onneton. mulla on semmonen kutina, että taidan jäädä muksujen kans jossain vaiheessa yksin. nyt en kyl ihan lähikuukausina ole mihinkään muuttamassa vaikka herra kuinka haluaisi erota.
ja mummulla ei syöpä lähtenyt leikkauksella. :'( tai siis lähti vasemmasta keuhkosta, mutta nyt sai kuulla, että leikkauksessa huomattiin oikeallakin puolella syöpää, ja nyt aloitetaan sitten sytostaatit. ei oltais kuulemma ollenkaan leikattu jos oltaisiin tiedetty että syöpä on levinnyt toiseenkin keuhkoon. huoh.
tuntuu taas siltä, että kun yks asia menee perseellensä, ni kaikki kaatuu niskaan. mitäköhän seuraavaks.. :headwall:
edelleen supistelee, ja joka päivä oikeestaan on semmonen olo, et jaahas, tänään tulee lähtö, mut tääl sitä viel ollaan yhtenä kappaleena. supistuksiin on kyl taas tullu selvästi enemmän voimaa, ja supistuksen aikana tuntuu et lantio painuu alaspäin, ja välillä tuntuu että alapää räjähtää ja että se turpois aina supistuksen tullessa.. : / joka päivä tulee semmosia menkkajomotuksia, välillä enemmän, välillä vähemmän. ja lantioon muutenkin kaikenmaailman pistelyitä + muuta, että oon joka päivä varma että pian mennään. ai niin, ja nyt kahtena peräkkäisenä päivänä on taas tuntunu sitä pistävää/repivää kipua vatsan oikeella puolella mistä sillon joskus puhuin. esikolta sitä tuntu päivää ennen synnärille lähtöä, mut nyt se on tosiaan tullu riesaks aikasemmin. en tiedä onko se joku hermojumi, vai mikä, mutta liikkumaan sillon ei pääse! kipu on ihan hirveetä! toissapäivänä kipu tuntu tunnin, ja mä olin ihan itkun partaalla sohvalla kun en päässy liikkumaan.. onneks esikoinen nukku! huh. eilen se meniki ohi jo vähän vajaassa puolessa tunnissa. todella inhottavaa.
vatsan naksumisesta. täällä on hei sama homma, ja oon myös yhdistäny sen tohon kalvojen naksumiseen.. oon kans pariin otteeseen ajatellu, et ny meni vedet!
ku on kuulunu semmonen oooooikein iso NAKS, mut ei oo menny ei
*muoks muoks* ja tosta miehestä vielä, että tosiaan kysyin siltä tossa pari päivää sitten, että mikä ihme on homman nimi, kun fyysinen kontakti on ollu jo pitemmän aikaa lähes nollissa. ei hellyyttä, haleja, pusuja, ei mitään. seksiä ehkä noin kerran viikossa (joka on meille siis todella vähän) ja siihen se jää. aina kun mä meen lähelle, ni tulee et "älä, ahdistaa" tms. eipä se pahemmin oo ollu osallisena tän vauvankaan odotuksessa. tai no.. se ei oo kamalan innostuvaista tyyppiä, tai se ei hirveen herkästi näytä innostustaan, mut kyl se esikoisen odotuksessa enemmän mukana oli kun tässä. nyt se vaan yrittää olla mahdollisimman paljon pois kotona.. tuppaa juomaan ihan pirusti ja muutenki juoksee enemmän kavereillaan ku normaalisti. mä olin jossain vaiheessa aivan varma että sillä on joku toinen tai jotain, (enkä kyllä vieläkään oo ihan sataprosenttisen varma ettei näin olis) mut en tiiä. kyllä se mua sanoi rakastavansa, jne, mutta on vaan onneton, ja on/viihtyy kotona pelkästään esikoisen takia. mä taidan mennä ensi viikolla mun äidille jokuseks päiväks esikoisen kanssa. äiti mua sinne jo pyytelikin. siellä saan ainakin levätä, eikä tartte laittaa kotia, ja jos sais itte vaikka ajatuksia vähän kasattua. on mulle pari kertaa tullut jo mieleen, että helvetti soikoon tämmöstä, teen pian ite semmosen päätöksen, että lähen lätkiin. mulla ei vaan taida juur nyt rahkeet riittää semmoseen kun esikoinenkin on vielä niin pieni. en tiedä millä ihmeellä mä oikeesti pärjäisin näiden kahden kans yksin. ääääärh!
Emilien ja pikkunen 36+2 :heart: