Paljon tekstiä tälle aamulle!
Soosen lähtöviestiäkin ehdin tuossa peukutella ja sitten luin vasta tuon myöhemmin iskeneen pettymyksen. Onhan se niin, että taatusti ottaa päähän, kun hommat ei etene. Mutta näin se ikävä kyllä taitaa olla noiden käynnistysten kanssakin, että jos kroppa ei ole valmis, niin väkivalloin sitä vauvaa ei synnytetä. Koska lopulta se olisi sekä vauvalle että äidille se huonompi vaihtoehto, uskon ihan vilpittömästi niin. Varmasti lääkärit ajattelevat siinä teidän molempien vointia siltä lääketieteelliseltä kannalta eniten. Hyvin ymmärrän kuitenkin, että pääkopan vointia se asioiden "seisomaan jääminen" vaan rasittaa ja vetää mielen matalaksi. Kun on niin kovasti odottanut sitä edistymistä.
Mä oonkin monesti miettinyt, että näitä odotusajan tilanteita hoidetaan kuitenkin ennen kaikkea lääketieteellisestä näkökulmasta, psykologinen puoli jää sitten odottajan omalle vastuulle hoitaa. Niin monissa tarinoissa toistuu töksähtelevät terkkarit/lääkärit, jotka varmasti kyllä ihan asiantuntevasti hoitavat oiretta ja odottajan fyysistä tilaa, mutta täysin unohtavat sen, miltä kaikki se mahtaa tuntua. Ja kun nämä etenkin synnytykseen liittyvät jutut ovat semmoisia, missä stressi vaan sotkee kehon luonnollista hormonitoimintaa, niin pitäisi mun mielestä olla extraherkillä tuntosarvilla. Ei se tarkoita, etteikö lääkärit ja hoitajat joutuisi aina välillä sanomaan ja tekemään asioita, joihin odottaja/synnyttäjä väkisinkin pettyy, mutta sen pettymystilanteenkin voi hoitaa niin monella tapaa, jos vaan ehtii ja on ne tuntosarvet kohdallaan.
Noniin. Tämän avautumisen jälkeen sitten
neuvolakuulumiset. Pienellä varauksella suhtaudun terkkarin näkemykseen, mutta haluan kuitenkin uskoa, että
vauva olisi nyt ainakin laskeutunut, eikä terkkarin mukaan pää "liiku senttiäkään". Itse vähän epäilin ja toivoin näin, koska olossa on ollut tiettyjä muutoksia su-ma aikana (ensin tiheä harkkasupparipäivä, ja sitten uudenlainen paineen tunne lantiossa ja selässä, lonkkakivut ja muutos vauvan asennossa). Sf-mitassa tämä ei oikeastaan näkynyt mitenkään laskusuuntaisena, koska aiemmin vauva oli jotenkin vähemmän tilaa vievässä kylkiasennossa, nyt töröttää selkä keskemmällä, suorempana, vaikka pää onkin (kai) alempana. Sykkeet nimittäin kuuluivat nyt sen verran alhaalta, eikä terkka saanut huolellisten paineluidenkaan jälkeen päätä keskeltä enää heilumaan.
Synnytystapa-arviota ei tehty mullekaan (HKI) rutiinisti, olen toissynnyttäjä ja ekassa ei komplikaatiota. Eikä tämä ole ollut iso ennusteeltaan missään vaiheessa, huom! sf-mitta 37cm eli yläkäyrällä, eikä mulla ole missään vaiheessa epäilty isoa vauvaa silti, päinvastoin. Tänään käsikopeloarvio koosta 3,2kg - vastaa rv30 tehtyä ultra-arviota kehittymisestä.
Neuvolakäynteja mulla oli 39+6 ja sen jälkeen tämä 40+6, josta sitten sain ohjeen soittaa 41+2 eli perjantaina synnärille yliaikaiskontrollia varten aikaa. Se tehtänee sitten alkuviikosta ja käynnistysaika selvinnee siinä, ilmeisesti pyrkivät käynnistämään 42+0 eli viimeistään ensi viikon keskiviikkona!!!
Vauva oli sykkeiden perusteella virkeä ja hyvävointinen, monotti vatsanahkaa tutkimuksen aikana ikäänkuin vahvistaakseen, että hyvin menee vielä
Mamman kaikki arvot (pissat, RR, paino, joka oli muuten laskusuunnassa jne.) ihan kunnossa. Kuten olen sanonutkin, fyysisesti mä voisin olla raskaana ikuisuuden, mutta nuppi ei kestä
Jotenkin hienoa huomata, että näin 36v kehäraakkina edelleen pystyy kantamaan lapsen normaalisti, eikä vointi ole sen huonompi kuin nuoremmilla siskoilla.
Kiinnostava muuten tuo
RTI/II merkintätapa. Mulla vauva on ollut viimeiset pari-kolme viikkoa selvästi eniten selkä oikealle (mutta vaihdellut päivän aikana myös toiselle puolelle, kun ei kerta ollut kiinnittynyt) ja nyt on alkanut kiertyä vähän keskemmälle. Mitään merkintää tuosta ei ole kortissa kuitenkaan käytetty. Käsittääkseni RTI olisi se optimaalisin. RTII asennosta on vähän pitempi matka pään kääntyä kanavassa.
Viikon kestänyt ahdistus helpotti siis tänään, mutta viime tingassa neuvolakäyntiä ajatellen kun su-ma vasta nämä muutokset itse bongailin, en kyllä uskaltanut toivoa edistymistä. Limatulppahommeleita ei oo näkynyt edelleenkään, mutta eipä näkynyt esikoisen aikanakaan.
Nyt mä jatkan tästä lantionalueen ja alaselän ahtaustunnelmasta (kun just nyt ei satu, tuntuu vaan ahtaalta) nauttimisesta. Möyrikki se siellä matkaa vaan ulospäin
Pippurihäntä 40+6