Heissan elomammat!
Ilmottaudun kans mukaan elomammoihin! Meillä LA 12.8 ja esikko tulossa :heart: Eka neuvolakäynti takana ja ekaa ultraa odotellessa (28.1), täällä kun ei tuohon varhaisultraan pääse kunnan kautta ollenkaan, tai sit en vaan tajunnu vaatia.
Eli vielä suhtauden pessimistiseen tai no ehkä enemmänkin realistiseen tapaani, hieman varauksella raskauteen, mutta onhan noita viikkoja nyt takana n. 10+4 eli eiköhän siellä masussa jotain kasva =) Mutta reippaat puoltoistaviikkoa niin ollaan sitten viisaampia. =)
Meidän perheellä/suvulla oli meinaan sen verran rankka loppuvuosi, että menitti jo osittain toivonsa kaikkeen hyvään.. :| Tasan neljä kuukautta sen jälkeen kun isän käsipuolessa ylpeänä kirkon käytävää alttarille astelin olin saattamassa rakasta isääni tapuliin. :'( Eli lokakuun lopussa menetin yllättäen rakkaan isäni :'( ja reilun kuukautta myöhemmin mummoni (isän äiti)
Mutta jonkin verran olen taikauskoinen ja uskonkin, että isän kuolema synnytti meidän sukuun tämän pienen uuden elämän :heart: Vaikka niin kipeää tekee ajatella, että isä ei ikinä ehtinyt ensimmäistä lapsenlastaan nähdä, saati pitää sylissä. Välillä täällä on kyllä niin sekaisin näiden tunteiden kanssa, iloa, surua ja epätoivoa. Mutta ei auta kun eteenpäin porskuttaa, elämä jatkuu, näinhän se menee. Vaikka välillä tekeekin kipeää ja tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan.
Mutta niin tuon mustaakin mustemman syksyn jälkeen tämä pienokainen on niiiin toivottu! Ja suureksi osaksi raskauden vuoksi olen jaksanut keskittyä taas itseeni, huolehtia, että syön, nukun ja liikun tarpeeksi. Ehdimme pientä yrittää jo noin puolikkaan vuotta ja kuten jo hetki sitten mainitsin niin isän kuoleman jälkeen tärppäsi heti. :heart:
Hui, olihan vuodatus... Mutta helpottaa kun välillä pääsee asiasta kirjoittamaan ja kertomaan.
Ja onnittelut vielä kaikille elomammoille!